WWF:n vapaaehtoiset öljyntorjuntajoukot täyttävät 20 vuotta – muutokset öljynkuljetusliikenteessä lisäävät nyt onnettomuuden riskiä Itämerellä
Öljyntorjuntajoukkojen 20-vuotisen historian aikana suurelta öljyonnettomuudelta on onneksi vältytty, mutta vapaaehtoiset ovat olleet mukana pienempien onnettomuuksien jälkien siivoamisessa. Viimeisen vuoden aikana Itämeren öljykuljetusliikenteessä on tapahtunut muutoksia, jotka voivat lisätä onnettomuusriskiä.
WWF:n vapaaehtoisten öljyntorjuntajoukkojen perustamisesta tulee nyt huhtikuussa kuluneeksi 20 vuotta. Öljytankkeriliikenne Itämerellä oli kasvanut erityisesti 1990-luvulta lähtien, ja samalla heräsi huoli siitä, mitä tapahtuisi, jos pienellä ja luonnoltaan herkällä merialueella tapahtuisi öljyonnettomuus.
“Öljykuljetusten kasvu lisää onnettomuusriskiä ja siksi WWF haluaa omalta osaltaan auttaa viranomaisia onnettomuustilanteessa. Maailmalla sattuneet öljyonnettomuudet ovat osoittaneet, että vapaaehtoisilla on suuri merkitys nimenomaan rantojen puhdistuksessa, mikä on käytännössä käsityötä”, WWF:n suojelujohtaja Jari Luukkonen kommentoi huhtikuussa 2003 lähetetyssä tiedotteessa joukkojen perustamista.
WWF:n öljyntorjuntajoukot kuuluvat vapaaehtoiseen pelastuspalveluun (Vapepa) ja toimivat viranomaisten apuna öljyvahingon jälkien korjaamisessa. Öljyntorjuntajoukkoihin voi liittyä kuka tahansa 18–69-vuotias perusterve henkilö.
Kiinnostus toimintaan on ollut alusta asti suurta, ja WWF:n vapaaehtoisia on tällä hetkellä noin 10 000. Suuri vapaaehtoisreservi on tarpeen, sillä öljyonnettomuuden sattuessa vapaaehtoisia tarvitaan vähintään kymmenen kertaa se määrä, mitä joukkoja voi olla kerrallaan onnettomuuspaikalla.
”Öljyntorjunta on fyysisesti ja henkisesti raskasta työtä, eikä sitä voi tehdä kovin monta päivää putkeen. Palautumisaika on todella tärkeää: työtä tehdään urakkana muutama päivä ja sitten palaudutaan”, kertoo öljyntorjuntajoukkojen vapaaehtoinen kouluttaja Kati Nikkilä.
Öljyyn sotkeutunut lokinpoikanen Raahessa vuonna 2014.
Tankkerionnettomuudessa mereen voi valua kymmeniä tuhansia tonneja öljyä
WWF:n vapaaehtoiset pääsivät tositoimiin heti joukkojen perustamisvuonna, kun syksyllä 2003 Inkoossa ja Tammisaaressa puhdistettiin rantoja öljyonnettomuuden jäljiltä. Pienimuotoisia öljyntorjuntaoperaatiota on ollut vuosien varrella myös Merenkurkussa, Naantalissa ja Oulussa.
Kotimaassa tapahtuneiden öljyvuotojen jälkien siivoamisen lisäksi joukot olleet avuksi myös kansainvälisissä öljyonnettomuuksissa tarjoamalla asiantuntemusta ja koulutusmateriaaleja. Joskus vapaaehtoisia on matkustanut ulkomaille asti auttamaan, esimerkiksi vuonna 2018, kun lähes 1000 kyhmyjoutsenta sotkeutui öljyyn Rotterdamin satamassa.
Ensimmäinen isompi öljyonnettomuus öljyntorjuntajoukkojen historian aikana tapahtui vuonna 2014, kun Raahessa Rautaruukin tehtaalla tapahtui noin 13 tonnin öljyvuoto. Mereen päätyi noin 5 tonnia öljyä.
”Öljyä valui viiteen lähisaareen, joista osa on luonnonsuojelualueita. Onnettomuus sattui lintujen pesimäaikaan, ja siellä oli muun muassa öljyyn sotkeutuneita lokinpoikasia”, WWF:n suojeluasiantuntija Teemu Niinimäki muistelee.
Erityisesti vesilinnut ovat vaarassa kylmettyä kuoliaaksi, jos niiden höyhenpeite tuhriutuu öljyyn ja menettää vedenpitävyyteensä. WWF kuuluu eurooppalaiseen öljyyntyneiden eläinten hoitoverkostoon (EUROWA), ja järjestää vapaaehtoisille säännöllisesti koulutuksia likaantuneiden eläinten hoitamisesta.
Puhdistustöitä tehtiin Raahessa viikon päivät aamusta iltaan yhteensä noin sadan vapaaehtoisen voimin. Öljyistä jätettä kertyy pienestäkin vuodosta yllättävän paljon, Niinimäki sanoo.
”Muutamakin kuutio öljyä tahraa tehokkaasti kaiken mennessään. Kun öljyistä kiveä ja soraa alkaa keräämään säkkeihin, sitä kertyy aikamoisia määriä, eikä se ole kovin kevyttä liikuteltavaa.”
Öljyonnettomuutena Raahen onnettomuus oli kuitenkin pieni. Öljyntorjunnassa varaudutaan tankkerionnettomuuteen, jolta on toistaiseksi vielä vältytty Itämerellä. Mittasuhteet olisivat tuolloin aivan eri luokkaa.
”Jos tankkeri ajaa karille, varaudumme siihen, että kaksi sen säiliöistä voisi repeytyä. Silloin puhutaan 30 000 tonnista öljyä, jonka puhdistaminen veisi kuukausia, ellei vuosia”, Niinimäki sanoo.
Öljyntorjunta on raskasta työtä, jota tehdään maanrajassa täydessä suojavarustuksessa.
Vanha öljynkuljetuskalusto huolestuttaa
Suuren öljyonnettomuuden uhka Itämerellä on edelleen hyvin todellinen. Viimeisen vuoden aikana öljykuljetusliikenteessä on myös tapahtunut muutoksia, jotka voivat osaltaan kasvattaa onnettomuusriskiä. Kun venäläisen vientiöljyn kohdemaat ovat EU:n pakotteiden myötä vaihtuneet, öljykuljetukset liikkuvat pidempiä matkoja vaihtelevalla kalustolla.
”Olemme seurannassamme huomanneet, että Venäjälle kulkeva tankkerikalusto on huomattavasti vanhempaa ja siten mahdollisesti huonokuntoisempaa, kuin mitä se on ollut aikaisemmin”, kertoo Rajavartiolaitoksen ympäristöasiantuntija Heli Haapasaari.
Venäjän Suomenlahden satamista öljyä kuljettavien tankkerien omistussuhteissa on tapahtunut viimeisen vuoden aikana paljon muutoksia, ja alukset liikkuvat uusien valtioiden lippujen alla. Tiedossa on esimerkiksi, että yksi Suomesta romutettavaksi lähtenyt öljysäiliöalus on kuljettanut uudella nimellä öljyä Venäjän Suomenlahden satamista.
Öljykuljetuksia liikkuu nyt myös aiempaa useampaan suuntaan kapealla merialueella.
”Aikaisemmin venäläiset öljykuljetukset kulkivat myös Itämeren ja muun Euroopan satamiin, mutta nyt öljy kulkee pidempiä matkoja esimerkiksi Aasiaan ja Lähi-Itään. Suomeen öljy tulee Venäjän sijaan nyt pääosin Norjasta, ja niinpä täydet öljysäiliöalukset kulkevat sekä Tanskan salmien kautta koko Itämeren poikki Porvoon öljyjalostamolle ja niitä vastaan tulee Venäjän Suomenlahden satamista lähteneitä öljylastissa olevia tankkereita”, Haapasaari kuvailee.
Rajavartiolaitos vastaa öljyntorjunnasta yhdessä pelastuslaitoksen kanssa. Rajavartiolaitoksen vastuulla on avomerellä tehtävä öljyntorjuntatyö, pelastuslaitos taas vastaa torjuntatyöstä rannikkoalueella ja rannalla. Öljyntorjuntaan merellä osallistuvat myös merivoimat sekä Rajavartiolaitoksen kilpailuttamat yksityiset öljyntorjunta-alukset. Lisäksi lukuisat muut viranomaiset, laitokset, muut toimijat ja vapaaehtoisjärjestöt osallistuvat öljyntorjuntatehtäviin.
-
Näin vapaaehtoiset öljyntorjuntajoukot toimivat öljyonnettomuuden sattuessa:
1.Pelastuslaitos hälyttää vapaaehtoisen pelastuspalvelun apuun onnettomuuteen.
2.WWF:n verkkosivulle laitetaan tieto onnettomuudesta, sekä ilmoittautumislomake vapaaehtoisille. Kaikille öljyntorjuntajoukkolaisille lähtee tekstiviestihälytys onnettomuudesta.
3.Jokaiselle päivälle kerätään joukko vapaaehtoisia. Vapaaehtoinen sitoutuu työskentelemään aina vähintään yhden kokonaisen päivän.
4.Päivän alussa kokoonnutaan sovitussa paikassa, ja vapaaehtoisia infotaan onnettomuudesta ja työturvallisuudesta. Kaikki vapaaehtoiset käyvät päivän aluksi läpi pikakoulutuksen, jossa käydään läpi muun muassa varusteiden oikeaoppinen käyttö.
5.Vapaaehtoiset jaetaan kymmenen hengen ryhmiin ja jokainen ryhmä saa oman ryhmänjohtajan. Tarvittavat varusteet haettuaan ryhmä kuljetetaan joko autolla tai veneellä kohteeseen.
6.Vapaaehtoiset työskentelevät kohteessa iltaan asti, välissä pidetään ruokatauko.
7.Päivän lopuksi vapaaehtoiset kuljetetaan takaisin lähtöpaikalle. Vapaaehtoiset palauttavat varusteet, käyvät palautekeskustelun ja kirjataan ulos.
Auta Itämeri-kummina
Itämeri on yksi maailman herkimmistä ja saastuneimmista meristä. Suojelemme Itämerta ja sen lajeja pitkäjänteisesti sisävesistämme saakka. Sinun tuellasi se on mahdollista.
Auta Itämeri-kummina
Kiinnostaako sinua WWF:n vapaaehtoistoiminta?
Vapaaehtoistyö tarjoaa ikimuistoisia elämyksiä ja käytännön mahdollisuuksia toimia luonnon hyväksi. Löydä oma tapasi osallistua WWF:n tapahtumakalenterista.