Mikä Global Stocktake? – Pariisin ilmastosopimuksen tilannekatsaus on tämän vuoden ilmastokokouksen tärkeimpiä teemoja

Palataan aluksi ajassa taaksepäin Pariisin ilmastokokoukseen vuonna 2015.

Uudesta ilmastosopimuksesta oli neuvoteltu vuosia, mutta maita sitovista päästövähennystavoitteista ei tuntunut syntyvän sopua. Tilanteen ratkaisemiseksi luotiin rakenne, jossa määriteltiin ilmastotavoite (”pyritään rajoittamaan globaalin keskilämpötilan nousu 1,5 asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna”) ja sovittiin, että maat tekevät itsenäisiä, kansallisella tasolla määriteltäviä päästövähennyssitoumuksia (Nationally Determined Contributions, NDC).

Täyttä luottoa siihen, että vapaaehtoisilla toimilla päästään sovittuun tavoitteeseen, ei kuitenkaan ollut. Siksi sopimukseen lisättiin kirjaukset siitä, että kansallisten sitoumusten kunnianhimotason pitää joka kierroksella nousta eikä niiden löysääminen ole sallittua, sekä siitä, että koko Pariisin sopimuksen toimeenpanoa arvioidaan joka viides vuosi. Tämä arviointi on Global Stocktake.

Ensimmäinen Global Stocktake -väliarviointi oli määrä toteuttaa jo vuonna 2020. Tuolloin puhjennut COVID-19 pandemia kuitenkin viivästytti katsauksen valmistelua, ja siksi johtopäätöksiä päästään tekemään ensi kertaa tämän vuoden ilmastokokouksessa Dubaissa. Vaikka prosessi tullaan toistamaan viiden vuoden välein, nyt tehtävä tilannekatsaus voi olla ainoa, jolla on merkitystä globaalin keskilämpötilan nousun rajoittamiseksi 1,5 asteeseen. Vuonna 2028 voidaan nimittäin olla tilanteessa, jossa tämän rajan alapuolella pysyminen on käytännössä mahdotonta.

Stressitesti paljastaa toimiiko Pariisin sopimus

Global Stocktake on myös Pariisin sopimuksen stressitesti. Vaikka sen ensisijaisena tarkoituksena on arvioida ilmastosopimuksen toimeenpanon etenemistä, kuuluu tarkasteluun väistämättä myös itse sopimuksen toimivuuden arviointi. Jo ennen Dubain ilmastokokouksessa tehtävää arviota on selvää, että Pariisin sopimuksen toimeenpano on takkuillut pahasti. Kaikista puutteistaan huolimatta se on silti paras olemassa oleva sopimus, jolla ilmastokriisiä pyritään yhteisvoimin hillitsemään.

Kansallisella tasolla määriteltyjä sitoumuksia päästöjen vähentämiseksi on alusta alkaen seurattu hyvin tarkasti. Kuilu tehtyjen lupausten ja tarvittavien päästövähennysten välillä on edelleen huomattava. Tähän Global Stocktake -arviointi ei välttämättä tuo merkittäviä muutoksia. Onkin syytä muistaa, että arviointi koskee koko Pariisin sopimusta, eikä pelkästään mitigaatiota, eli kasvihuoneilmiön voimistumisen ehkäisemistä. Muita oleellisia kohtia sopimuksessa ovat muun muassa sopeutumistoimet, avoimuus ja läpinäkyvyys, hiilimarkkinat sekä rahoitus.

Yksi globaalin ilmastopolitiikan suurimpia epäonnistumisia on epäilemättä ollut, ettei ilmastonmuutoksen vaikutuksista eniten kärsiville maille ole annettu riittävästi rahoitusta ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Nykyisen ilmastokriisin aiheuttaneet kehittyneet maat eivät ole vieläkään lunastaneet yhteistä lupaustaan 100 miljardin dollarin vuosittaisesta julkisesta tuesta. Ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tähtäävät toimet ovat kaiken kaikkiaan olleet selvästi alirahoitettuja, ja ilmastonmuutoksen aiheuttamia vahinkoja ja menetyksiä köyhimmille maille korvaavan mekanismin rakentaminen on ollut tuskallisen hidasta.

Toinen konkreettinen esimerkki Pariisin sopimuksen toimeenpanon kompastuskivistä on niin sanottu Artikla 6 -kokonaisuus, joka käsittelee markkinamekanismien ja muiden yhteistyömuotojen hyödyntämistä ilmastokriisin hillitsemiseksi. Sopimustekstejä tarkentava niin kutsuttu Pariisin sopimuksen sääntökirja saatiin valmiiksi vasta Glasgow’n ilmastokokouksessa vuonna 2021, mutta oleellisia yksityiskohtia puuttuu kirjauksista edelleen. Yhteistä näkemystä esimerkiksi siitä, miten kaupattavia ilmastoyksiköitä voidaan luoda hiilenpoistohankkeista, joiden pysyvyys on epävarmaa, ei ole.

Fossiilisten polttoaineiden rooli on vihdoin tunnustettava

Päästöjen vähentämistä korostavat ilmastokokouksen osapuolet, kuten EU, ovat hyvin tuskastuneita siihen, ettei kansallisen tason päästövähennyksiin perustuva prosessi tuota riittävän järeitä toimia. Viime vuonna Egyptin ilmastokokouksessa käynnistettiin uusi Mitigation Work Program -prosessi, jota kohtaan WWF asettaa isoja toiveita. Onnistuessaan se voisi saada aikaan mittavia päästövähennyksiä tällä hetkellä eniten saastuttavilla sektoreilla, kuten maataloudessa, energiantuotannossa, liikenteessä sekä terästuotannossa. Valtiotason sitoumusten rinnalle tarvitaan ketterämpää sektorikohtaista tarkastelua jossa huomioidaan, että monien alojen päätöksentekoa hallitsevat globaalit yritykset. WWF:n mielestä nyt on syytä mennä suoraan suurimpien päästöjen lähteille ja etsiä sektorikohtaisia keinoja päästöjen nopeaan vähentämiseen.

Pariisin sopimuksen neuvotteluhuoneissa tallustava elefantti on kiistatta fossiiliset polttoaineet. Ei ole sattumaa, ettei sanaparia fossil fuels löydy Pariisin sopimuksesta. Niin pitkälle YK:n osapuolten yhtenäisyys ei vielä ulotu, vaikka tieteen viesti on aivan yksiselitteinen. Pariisissa sovittuun tavoitteeseen ei päästä ilman fossiilisten polttoaineiden käytön radikaalia vähentämistä. WWF vaatiikin, että fossiilisten polttoaineiden kiistaton rooli kirjataan tilannekatsausta koskeviin johtopäätöksiin.

Global Stocktake -katsausta koskeviin neuvotteluihin, kuten kaikkiin muihinkin COP28-kokouksen vääntöihin, WWF lähtee kovin vaatimuksin – mutta valtavalla kärsivällisyydellä ja sinnikkyydellä. Maailmalla ei ole varaa siihen, että kompromissien sijaan päädytään umpikujaan.