Näkökulma: Nettonollan tavoittelu parantaisi EU:n taloutta ja turvallisuutta
Kuluvalla parlamenttikaudella toteutettu EUFitfor55-valmiuspaketti oli vasta ilmastopolitiikan alkuverryttelyä. Nyt tavoitetasoa olisi korotettava huomattavasti ja tähdättävä hiilineutraaliuteen koko EU:ssa vuoteen 2040 mennessä, kirjoittaa WWF:n ilmasto-ohjelman johtaja Bernt Nordman.
EU-komissio julkisti tiistaina 6. helmikuuta esityksensä unionin ilmastotavoitteeksi vuodelle 2040. Vaikka esitys nousi otsikoihin kunnianhimoisena, oli komission esittämä 90 prosentin vähennys nettopäästöihin sekä ilmastokriisin torjunnan, taloudellisen menestyksen että EU:n turvallisuuden parantamisen näkökulmista pettymys. Parlamentin on nyt kiristettävä tahtia ja ehdotettava riittäviä muutoksia, jotta maapallon keskilämpötilan nousu kyetään Pariisin sopimukseen kirjattujen lupausten mukaisesti rajaamaan 1,5 asteeseen. Tällä parlamenttikaudella toteutettua mittavaa EUFitfor55-valmiuspakettia voidaankin ajatella EU:n ilmastopolitiikan alkuverryttelynä, jonka jälkeen tulee aloittaa todellinen treeni. Jäsenmaiden suhteellisen vaurauden ansiosta EU:lla on kaikki mahdollisuudet edelläkävijyyteen ja kestävän hyvinvoinnin rakentamiseen.
Dubain COP28-ilmastokokouksessa viime vuoden lopussa Pariisin sopimuksen osapuolet totesivat yhdessä – EU mukaan lukien – että päästöjen globaali nettonollataso tulisi saavuttaa viimeistään vuonna 2050. Sen jälkeen ilmakehän hiilidioksidipitoisuuksia pitää pyrkiä laskemaan. Keskeisin keino päästöjen vähentämiseksi on fossiilisten polttoaineiden käytön lopettaminen. EU:lle tämä on myös turvallisuuskysymys, sillä tällä hetkellä unioni on aivan liian riippuvainen fossiilisesta tuontienergiasta. Panostaminen energiaomavaraisuuteen ja uusiutuviin energianlähteisiin vähentäisi myös taloudellista taakkaa: esimerkiksi vuonna 2022 EU osti fossiilista energiaa rajojensa ulkopuolelta 640 miljardilla eurolla.
Muutoinkin siirtymä puhtaaseen, uusiutuvaan energiaan on huomattava mahdollisuus koko Euroopalle. Siirtymän toteuttamiseen tarvittavat investoinnit luovat itsessään uusia työpaikkoja ja edistävät innovaatioita samalla, kun ilmanlaatu paranee fossiilisten polttamisen vähetessä. Ilmastoviisaiden ratkaisujen kehittäjiä ja tuotteistajia odottavat valtavat globaalit markkinat.
Se tarkoittaa taloudellisia mahdollisuuksia myös Suomelle, joka on sitoutunut saavuttamaan hiilineutraaliuden vuonna 2035. Tästä näkökulmasta Suomen tulisikin olla vahvemmin kirittämässä EU:n ilmastotavoitteita. Suomen hallituksen toimet vaikuttavat kuitenkin vievän kehitystä väärään suuntaan. Yksi esimerkki tästä on se, että hallitus on voimakkaasti kritisoinut EU:n pyrkimyksiä hillitä kokonaisenergian kulutusta. Tämä näkyy muun muassa ympäristöministeriön tuoreessa tiedotteessa koskien komission ilmastotavoite-esitystä. Taustalla lienevät toiveet siitä, että Suomesta voisi tulla vetytalouden suurvalta. Vedyn tuottaminen ja sen jalostaminen esimerkiksi varastoitaviksi ja siirrettäviksi polttoaineiksi on kuitenkin valtavan energiaintensiivistä. Koska kaikella sähköntuotannolla on negatiivisia luontovaikutuksia, ei meillä ole varaa tuhlata sähköä.
Päästöjen vähentämisen rinnalla EU:n on jatkettava luonnon hiilinielujen vahvistamista. Suomen hallitus on vahvasti korostanut teknisten nielujen roolia ja puolestaan vähätellyt luonnon nielujen roolia EU:n tulevaisuuden ilmastopolitiikassa. Biogeenisen hiilidioksidin talteenottoa tullaan toki tarvitsemaan osana ilmastonmuutoksen hillinnän työkalupakkia, mutta se ei voi tarkoittaa maatalousmaan ja metsien hiilinielujen sivuuttamista. Useat hiilinieluja vahvistavat toimenpiteet, kuten runsaspuustoisten vanhojen metsien suojelu, tukevat myös luonnon monimuotoisuuden vähenemisen tavoitetta.
EU-komission tiedonanto on vahva viesti ilmastopolitiikan jatkuvuuden puolesta. On syytä muistaa, että vuoden 2040 tavoitteisiin ei päästä, ellei jo vuonna 2030 olla oikealla polulla. EUFitfor55-valmiuspaketin tavoite on saavuttaa vähintään 55 prosentin nettopäästövähennystaso vuoteen 2030 mennessä vuoteen 1990 verrattuna. Tällä EU-parlamenttikaudella onkin rakennettu lainsäädäntöä sen pohjalta, mutta toimeenpanossa on vielä runsaasti tekemistä niin Suomessa kuin muissakin jäsenmaissa.
Kesäkuun alussa valittava uusi EU-parlamentti tulee yhdessä jäsenvaltioiden kanssa tekemään päätökset EU:n vuoteen 2040 tähtäävistä ilmastopolitiikan tavoitteista ja painopisteistä. Oikeasti kunnianhimoisen ilmastopolitiikan toteuttamiseksi tarvitaankin päättäjiä, jotka ymmärtävät ilmastotoimien arvon pitkäkestoisen hyvinvoinnin aikaansaamiseksi. Se on syytä muistaa kesän alussa vaaliuurnilla.
