WWF Suomi: Hallituksen esitys metsäkriteereiksi palautettava takaisin valmisteluun
Petteri Orpon hallitus laittoi lausunnolle metsäkriteerit, joilla määritellään millaisia vanhoja metsiä ja luonnontilaisia metsiä Suomessa suojellaan jatkossa. Hallituksen esittämillä kriteereillä luonnolle arvokkaiden metsien hakkuut jatkuisivat Suomessa. Kriteerit eivät perustu tieteelliseen tietoon, eikä niitä valmisteltu avoimesti.
WWF on antanut virallisen lausunnon hallituksen esittämistä kriteereistä vanhojen metsien tunnistamiseksi ja suojelemiseksi. WWF:n näkemyksen mukaan esitetyillä suojelukriteereillä vanhojen metsien hakkuut lisääntyvät. Suojelun arvoisia vanhoja metsiä ja luonnontilaisia metsiä on tunnistettu aikaisemmissa selvityksissä 700 000 hehtaaria, mutta hallituksen kriteereillä niistä suojeltaisiin vain murto-osa.
”Jos esitetyt kriteerit hyväksytään, metsien uhanalaisten lajien tilanne heikkenee entisestään ja edessä on lisää alueellisia sukupuuttoja”, sanoo WWF:n johtava metsäasiantuntija Mai Suominen.
Hallituksen esittämät kriteerit heikentäisivät myös tähän saakka Suomessa käytössä olleita vanhojen metsien määritelmiä, joiden avulla metsiä on suojeltu METSO-ohjelmassa, osana Natura 2000-verkostoa ja vanhojen metsien suojeluohjelmassa 1990-luvulla.
EU:n biodiversiteettistrategian mukaan tulee suojella kaikki potentiaalisesti kriteerit täyttävät luonnontilaiset metsät ja vanhat metsät.
”Hallituksen esitys ei ole tämän linjauksen mukainen”, Suominen huomauttaa.
WWF katsoo, että hallituksen esittämät metsäkriteerit tulisikin palauttaa valmisteluun. Luonnontilaisten metsien ja vanhojen metsien suojeluun tulisi suhtautua vakavasti, jotta nämä metsät saadaan ripeästi suojeltua.
Metsien iälle ja lahopuun määrälle liian tiukat vaatimukset
Metsien suojelu uhkaa jäädä toteutumatta, sillä hallitus esittää sekä metsien iälle että lahopuun määrälle liian tiukkoja vaatimuksia. Vaatimukset täyttäviä metsiä löytyy hyvin vähän suojelualueiden ulkopuolelta, eivätkä edes kaikki nykyiset suojelualueet ja kansallispuistot täyttäisi esitettyjä vaatimuksia.
Euroopan komission ohjeistus ei kuitenkaan edellytä, että vanhalle metsälle määritetään ikäraja.
”Sen sijaan, että metsässä lähes kaikki puut olisivat vanhoja, oleellisempaa olisi tarkastella sitä, että metsässä kasvaa eri-ikäisiä puita, sekä vanhoja että nuoria”, Suominen kertoo.
Suojeltaville metsille on lisäksi asetettu korkea vaatimus lahopuun määrän ja lahopuujatkumon suhteen. METSO- ja Natura 2000 -suojeluohjelmissa lahopuun määräksi on asetettu kymmenen kuutiometriä hehtaarilla, tai kymmenen prosenttia puuston kokonaismäärästä. Hallituksen kriteeriesityksen mukaisesti lahopuun määrä ylittäisi muiden suojeluohjelmien vaatimukset 2–5-kertaisesti.
Lahopuuta ei myöskään löydy vanhasta metsästä tasaisesti, vaan se tyypillisesti sijaitsee kertyminä tietyssä paikassa ja puuttuu toisaalta.
”Vanhojen metsien lahopuuta ei voida mitata sijoittamalla koealoja satunnaisesti eri puolille metsää, kuten Metsähallitus on heinä–elokuussa 2024 kertonut tekevänsä. Vanhat metsät Suomessa ovat tyypillisesti niin pienialaisia, että tällainen mittaustapa tunnistaa ne vain sattumalta”, Suominen sanoo.
Metsäteollisuus ei hyödy Orpon hallituksen esityksestä metsäkriteereille
Suomisen mukaan vaikuttaa siltä, että Petteri Orpon hallitus perustaa päätöksensä oletukseen negatiivisista vaikutuksista metsäteollisuudelle. Perusteita kielteisille vaikutuksille ei kuitenkaan ole. WWF Suomen arvion mukaan vanhojen metsien suojelu hyödyttää myös metsäteollisuutta, sillä lisäsuojelu on ainoa keino turvata metsälajiston elinvoimaisuus.
Ilman vanhojen metsien suojelua Suomen metsälajiston tila heikkenee entisestään ja uhanalaisuus lisääntyy. Sillä on haitalliset vaikutukset myös suojelualueiden ulkopuolisiin puuntuotannossa oleviin metsiin: niiden reaktiokyky muuttuvassa ilmastossa lisääntyville häiriöille heikkenee metsälajiston välisen kilpailun puuttuessa.
Talousmetsien lajiston vahvistaminen tulee entistä haastavammaksi ja kalliimmaksi. Isot metsäyritykset ovat jo nyt linjanneet, etteivät ne osta puuta suojelunarvoisista metsistä.
“Hallituksen esityksen mukainen kriteeristö tulisi johtamaan puumarkkinoilla epäselvyyteen siitä, mistä metsistä puuta on ekologisesti kestävää ostaa ja mistä ei”, Suominen arvioi.
Hallitus vitkuttelee metsiensuojelussa
Metsälajiston turvaamiseksi suojelualaa on kasvatettava moninkertaiseksi: Lapin eteläpuolisessa Suomessa on suojeltu vain 3 prosenttia kasvullisesta metsämaasta, kun suojelupinta-alan tulisi olla 30 prosenttia. Lausunnolla olevan aineiston pohjalta hallitus ei olisi turvaamassa kaikkia vanhoja metsiä ja niistäkin osan löyhästi ilman tiukkaa suojelua, mikä on vastoin EU:n biodiversiteettistrategian sitoumuksia.
“Hallituksen vitkuttelu on erityisen ongelmallista, koska nyt pitäisi laittaa työhön vauhtia ja suojella suurempia pinta-aloja. Orpon hallitus puolestaan keskittyy etsimään keinoja estääkseen edes kaikkein arvokkaimpien metsien suojelun”, Suominen sanoo.
-
Mistä luonnontilaisten metsien ja vanhojen metsien suojelukriteereissä on kyse?
Osana EU:n biodiversiteettistrategian toteutusta kaikkien EU-maiden, myös Suomen, tulisi suojella jäljellä olevat luonnontilaiset metsät ja vanhat metsät. Näiden metsien tunnistamiseksi hallitus esittää kriteereitä, joissa määritellään kynnysarvot muun muassa suojeltavien metsien iälle ja lahopuun määrälle ja laadulle. Jos vaatimukset suojeltaville metsille asetetaan korkealle, metsiä ei juurikaan suojella lisää ja ne jäävät talouskäyttöön.
-
Kuinka vanha metsä on vanhaa metsää?
Kriteeriluonnoksessa keskitytään valtapuuston keski-ikään, joka kuvaa huonosti vanhoja metsiä, sillä niissä puita kasvaa monessa polvessa taimista vanhoihin ja järeisiin puihin. Valtapuuston käsite liittyy jaksolliseen eli avohakkuisiin perustuvaan metsän kasvatukseen, jossa suurin osa puista on istutettu samaan aikaan, ja ne ovat siten saman ikäisiä. Luonnonmetsissä kaikki puut eivät siis ole vanhoja, vaan metsä uudistuu jatkuvasti, kun vanhoja puita kaatuu ja muodostuu aukkoja.
-
Miksi lahopuun määrällä ja laadulla on väliä?
Lahopuun määrä on metsälajeille arvokas piirre, sillä monet uhanalaiset lajit elävät lahopuussa. On parempi, jos lahopuuta on syntynyt pitkän ajan sisällä, eli metsässä on lahopuujatkumo. Se tarkoittaa, että metsästä löytyy sekä pitkälle hajonnutta että tuoreempaa lahopuuta, ja kaikkea siltä väliltä.
Esimerkiksi eri sieni- ja hyönteislajit elävät tietyn ikäisessä lahopuussa. Jotta nämä lajit voivat säilyä, tämän ikäistä lahopuuta tulisi olla metsässä vuodesta toiseen. Vaatimus on Suomen nykymetsille kova, sillä niitä on hakattu ja hoidettu aktiivisesti jo vuosikymmeniä. Lahopuujatkumo onkin luonnontilaisen metsän piirre, jota ihminen ei ole onnistunut säilyttämään talousmetsissä.
Lahopuun määrään vaikuttaa myös esimerkiksi kasvupaikan rehevyys, ja se, kuinka paljon ja kuinka usein myrsky on kaatanut puita, ja onko myrskynkaadot jätetty metsään vai korjattu pois.