Tunturiluonto
Suomen tunturialueiden luonto on ihmistoiminnan takia rajun muutoksen kourissa. Ilmastonmuutos lämmittää pohjoisia alueita moninkertaisesti maapallon keskiarvoa nopeammin ja tunturialueiden kestämätön käyttö heikentää niillä elävien lajien selviytymismahdollisuuksia. WWF työskentelee hauraan tunturiluonnon suojelemiseksi ja säilyttämiseksi monin eri tavoin.
Suomen uhanalaisimmat elinympäristöt sijaitsevat tuntureilla
Tunturialue muodostaa vain verrattain pienen osan maamme pinta-alasta. Silti sen merkitys luontomme monimuotoisuudelle on valtava. Monet tunturialueen suurialaisetkin luontotyypit ovat kokonaisuutena uhanalaisia, ja uhanalaisten lajien osuus koko lajistosta on kaikkien korkein nimenomaan tunturiluonnossa.
Suomen tunturialueet on merkitty karttaan tummanvihreällä. Alueen yhteenlaskettu pinta-ala on noin 1,7 miljoonaa hehtaaria.
Tunturilajien ja niiden elinympäristöjen taantuminen nopeutuu ilmastonmuutoksen edetessä: pitkät, kylmät ja lumiset kaudet lyhenevät ja eteläisemmät lajit valtaavat tilaa kylmiin olosuhteisiin sopeutuneilta lajeilta. Nopeasti muuttuva ilmasto tuo monia muitakin ongelmia muun muassa lumen rakenteen muuttuessa. Myös kestämättömät tavat hyödyntää tunturialueita – kuten porojen ylilaidunnus, kaivosteollisuuden leviäminen alueelle ja matkailu – voivat johtaa kallisarvoisen tunturiluonnon köyhtymiseen. Samalla katoaa myös alueen ihmisten mahdollisuuksia harjoittaa perinteisiä elinkeinoja.
Alla olevaa kuvagalleriaa selaamalla voit tutustua tunturiluontoon ja sitä uhkaaviin tekijöihin.
Vielä 1800-luvulla Suomessa melko runsaana esiintynyttä naalia (Vulpes lagopus) metsästettiin aiemmin sen turkin takia, ja 1900-luvun alussa se oli jo hävinnyt maastamme lähes kokonaan. Sinnikkään suojelutyön ansiosta se saatiin kuitenkin palaamaan pesimälajistoomme: vuonna 2022 naali pesi Suomessa ensi kertaa yli 25 vuoteen ja on pesinyt sen jälkeen vuosittain. Laji on kuitenkin edelleen uhanalaisin nisäkkäämme ja sen kanta on kaukana elinvoimaisesta.
Kiljuhanhen (Anser erythropus) pesintä on varmistettu Suomessa viimeksi vuonna 1995. Pohjoismaissa laji pesii enää vain Norjassa ja koko pohjoismainen kanta käsittää vain noin satakunta yksilöä. Nykyisin sen suurin uhka on talvehtimisalueilla ja muuttoreitin varrella tapahtuva metsästys. Lähes koko Tunturi-Lappi on lajin historiallista pesimäaluetta.
Tunturipöllö (Bubo scandiacus) määriteltiin Ruotsissa sukupuuttoon kuolleeksi vuonna 2025. Sukupuutto uhkaa lajia myös Suomessa, jossa se on määritelty äärimmäisen uhanalaiseksi. Ilmastonmuutos vaikuttaa tunturipöllön ravinnonsaantiin: etenkin talvisten vesisateiden lisääntyminen heikentää myyrien ja sopulien kantoja, jolloin tunturipöllöille ei riitä ruokaa.
Ennusteiden mukaan on mahdollista, että metsänraja nousee ilmaston lämpenemisen myötä useita satoja metriä nykyistä ylemmäs seuraavan reilun 60 vuoden aikana. Se tarkoittaisi nykyisen kaltaisten tunturipaljakoiden katoamista käytännössä koko tunturialueelta, aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.
Kiiruna (Lagopus muta) on erikoistunut elämään karuilla, puuttomilla tunturipaljakoilla. Ilmaston lämmetessä puuraja kuitenkin nousee yhä ylemmäs: jo nyt monilla aiemmin puuttomilla paljakoilla voi nähdä esimerkiksi männyn taimia. Tämän kehityksen edetessä kiirunan elinalueet voivat kadota kokonaan.
Tunturisopulia, kuten muitakin tunturialueen myyräeläimiä, uhkaa etenkin talviaikaisten vesisateiden runsastuminen. Kun vesi valuu hangen läpi, se muodostaa jäätyessään maan pintaan kovan kuoren, joka estää myyräeläimiä hankkimasta ravintoa. Sopulit ja myyrät ovat avainasemassa monen muun tunturialueen lajin ravintoketjussa: jos myyriä ei ole riittävästi, petoeläimet verottavat muita lajeja – esimerkiksi syömällä lintujen poikasia ja munia.
Palsat ovat Lapin aapasoilla esiintyviä turvekumpuja, jotka ovat sisältä jäässä – ikiroudassa – ympäri vuoden. Ilmaston lämmetessä ikirouta sulaa, jolloin palsakummut romahtavat. Se tarkoittaa paitsi maiseman muuttumista, myös palsakumpujen luomien kasvu-, ruokailu- ja lisääntymisalueiden katoamista. Ikiroudan sulaminen myös vapauttaa soiden turpeeseen vuosituhansien aikana sitoutuneita kasvihuonekaasuja ilmakehään, kiihdyttäen ilmastonmuutosta entisestään.
Erittäin uhanalainen jääleinikki (Ranunculus glacialis) kasvaa Suomessa vain Enontekiön tuntureilla. Se on sopeutunut elämään tunturien korkeimmilla paljakoilla – paikoilla, joissa lumi viipyy kesällä pisimpään. Siellä se ei joudu kilpailemaan elintilasta muiden kasvien kanssa. Ilmastonmuutoksen seurauksena lämpimämpiin oloihin sopeutuneet kasvit kuitenkin levittäytyvät ylemmäs ja lumenviipymät vähenevät, kaventaen jääleinikin elintilaa.
Tunturiluonto ja sen lajit eivät noudata valtioiden rajoja, ja siksi muutokset muun muassa Ruotsin ja Norjan puolella heijastuvat suoraan Suomeen – ja toisin päin. WWF toimii tunturialueiden turvaamiseksi kaikissa Fennoskandian maissa, tehden yhteistyötä niin valtiollisten, alueellisten ja paikallisten toimijoiden kuin yritystenkin kanssa.
Ilmastonmuutos tuhoaa tunturiluontoa
Suurin ja nopeimmin etenevä uhka tunturiluonnolle on ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos. Lämpötilojen nousu sulattaa lumesta ja jäästä riippuvaisia elinympäristöjä sekä mahdollistaa eteläisten lajien leviämisen yhä pohjoisemmas – ja ylemmäs. Alueelle leviävät lajit syrjäyttävät pohjoiseen sopeutunutta lajistoa. Esimerkiksi Suomen uhanalaisimman nisäkkään, naalin, tulevaisuutta uhkaa etenkin kettu, joka on levittäytynyt jo käytännössä kaikille Suomen tunturialueille.
Merkittävä uhka pohjoiselle luonnolle on myös talvisten vesisateiden yleistyminen. Talvisateiden myötä maan pintaan – lumen alle – muodostuu kova jääkuori, joka vaikeuttaa huomattavasti myyrien ja sopulien mahdollisuuksia selvitä talvien yli. Myyrät ovat yksi tunturiekosysteemien avaintekijöistä, sillä myyräkantojen luontainen syklinen vaihtelu vaikuttaa suoraan myös muiden tunturialueen eläinlajien menestykseen: jos hyviä myyrä- ja sopulivuosia ei tule riittävän usein, petoeläimet saalistavat ravinnokseen esimerkiksi lintujen poikasia.
Ilmaston lämmetessä myös maisema muuttuu: puusto on jo levinnyt aiemmin puuttomille tunturipaljakoille, muuttaen ekosysteemien perustaa pysyvästi.
Ihmisen toiminta aiheuttaa haittaa
Ilmastokriisin kiihdyttämisen ohella tunturiluontoa heikentää myös ihmisen suora toiminta. Ilmastonmuutoksen ohella suuri uhka tunturiluontotyypeille ja niiden lajistolle on porojen laajamittainen ylilaidunnus.
Laajat erämaiset kokonaisuudet ovat monelle tunturialueen lajille elinehto. Niitä uhkaavat etenkin rakentaminen, infrastruktuurin lisääntyminen, erämaa-alueille sijoittuvat kaivoshankkeet ja muut luonnolle haitalliset maankäytön tavat. Nämä kaventavat luonnontilaisia alueita ja aiheuttavat häiriötä alueen luonnolle, ja voivat muuttaa ainutlaatuisia ja arvokkaita luontotyyppejä pysyvästi.
Myös matkailu – päästöjen lisäämisen ohella – voi sekin aiheuttaa kriittistä haittaa herkille lajeille ja niiden elinympäristöille.
Tietyille tunturialueen eläinlajeille, erityisesti ahmalle ja muille suurpedoille, laiton tappaminen on edelleen merkittävä kuolleisuuden syy.
Porotalouden vaikutukset tunturiluonnolle ovat merkittäviä, ja sen ekologista kestävyyttä tulisi parantaa.
Ratkaisut tunturiluonnon suojelemiseksi
Merkittävin keino tunturiluonnon turvaamiseksi on ilmaston lämpenemisen hillintä. Se vaatii nopeaa siirtymää fossiilisten polttoaineiden käytöstä puhtaaseen, vähäpäästöiseen energiaan sekä luontaisten hiilinielujen ja -varastojen vahvistamista – kuten hakkuiden maltillista vähentämistä ja globaalin metsäkadon lopettamista.
Porotalouden ekologisen kestävyyden parantaminen sekä tunturialueiden suojeluverkoston vahvistaminen ja laajojen, häiriöttömien, yhtenäisten erämaa-alueiden säilyttäminen ovat keskeisimpiä toimia, joita tunturialueilla voidaan niiden suojelemiseksi tehdä. Myös matkailun vastuullisuutta tulee kehittää edelleen.
Uhanalaisten lajien osalta tehokkaat suojelutoimet ovat avainasemassa. WWF onkin jo vuosikymmenien ajan toiminut esimerkiksi naalin ja kiljuhanhen suojelemiseksi.
Jotta tehokkaita suojelutoimia voidaan toteuttaa, tarvitaan luotettavaa tietoa: ainutlaatuisen tunturiluonnon turvaaminen vaatii jatkuvaa lajien ja niiden elinympäristöjen tilan seurantaa.
WWF toimii tunturiluonnon turvaamiseksi
-
Toimimme yli valtionrajojen
Toteutamme maiden rajat ylittäviä projekteja koko Pohjolan tunturiluonnon suojelemiseksi. Toimimme linkkinä eri tahojen välillä suojelu- ja tutkimustiedon yhtenäistämiseksi ja suojelutoimien toteuttamiseksi parhaan tiedon perusteella.
WWF Suomi on myös osa maailmanlaajuisen WWF-verkoston arktista ohjelmaa, joka torjuu ilmastonmuutosta, edistää vastuullista energiapolitiikkaa ja suojelee arktisia lajeja läpi pohjoisen pallonpuoliskon.
-
Vaikutamme päätöksentekoon
Teemme aktiivista vaikuttamistyötä, jotta tunturiluonnon suojelu huomioitaisiin ilmastopolitiikassa, maankäytössä ja rahoituspäätöksissä – niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Olemme myös ainoana luonnonsuojelujärjestönä mukana Arktisen neuvoston kokouksissa.
-
Teemme yhteistyötä Metsähallituksen luontopalveluiden kanssa
Osallistumme suojelualueiden hoitoon ja ennallistamiseen yhdessä Metsähallituksen luontopalveluiden kanssa, ylläpitäen mm. naalin ruokinta-asemia ja toteuttaen kiljuhanhiseurantaa. Yhteistyössä edistämme myös ratkaisuja matkailun ja maankäytön tunturiluonnolle aiheuttamien häiriöiden vähentämiseksi. Vuonna 2025 käynnistimme naalin suojelemiseksi jätehuoltokampanjan matkailijoiden opastamiseksi.
Liity Lumi-kummiksi
Suojele kanssamme pohjoista luontoa ilmastonmuutoksen vaikutuksilta. Lumesta ja jäästä riippuvaiset eläimet ovat vakavasti uhattuna jo nyt – myös Suomessa.
Liity Lumi-kummiksi
Suojele arktista luontoa yrityslahjoituksella
Arktinen alue on valtavien muutosten kourissa ilmastonmuutoksen takia. Lahjoittamalla arktiselle luonnolle yrityksesi on mukana pelastamassa pohjoista luontoa.