Itämeren suojelu alkaa maalta – näillä ratkaisuilla ehkäisemme tulvia ja rehevöitymistä
Rakensimme tänä vuonna muun muassa jättimäisen kosteikon sekä useita muita vesiensuojelukohteita, jotka pidättävät ravinteita ja vähentävät vesistöjen ravinnekuormitusta.
Sataa rankasti ja vesi alkaa tulvia yli joenuoman. Pian se nousee pellolle, jossa siihen sekoittuu ravinteita ja kiintoaineita, kuten savea. Samea ja ravinnerikas vesi jatkaa kulkuaan kohti rannikkoa päätyen lopulta Itämereen.
Ravinnekuormituksesta johtuva rehevöityminen on yksi suurimmista uhista Itämerelle. Se aiheuttaa muun muassa levien ja vesikasvien liikakasvua ja johtaa ikävään noidankehään, kun pohjien happikato Itämerellä pahenee ja sisäinen kuormitus lisääntyy.
“Samalla Itämeren eläin- ja kasvilajisto muuttuu, yleensä yksipuolistuen, eli monimuotoisuus vähenee. Erityisen haitallista on, jos meriajokkaiden kaltaisten avainlajien muodostamat ekosysteemit vähenevät, sillä monet lajit ovat niistä riippuvaisia” kuvailee WWF:n meriasiantuntija Iiris Kokkonen.
Euroopan ympäristöministeriön raportin mukaan vain alle 40 prosenttia Euroopan pintavesistä, kuten joista ja järvistä, voi tällä hetkellä hyvin. Suurimman paineen vesistöille luo maatalouden ravinne- ja torjunta-ainekuormitus, joka aiheuttaa ongelmia jopa kolmasosalle maanosamme pohja- ja pintavesistä. Puhutaan jopa vesikriisistä.
Länsi-Uudellamaalla, jossa WWF Suomi toimii, ravinnekuormitusta pahentaa se, ettei vedellä ole paikkaa, minne mennä. Maata on aikojen saatossa muokattu maa- ja metsätalouden tarpeisiin, esimerkiksi soita ja järviä on kuivatettu ja mutkittelevia joenuomia suoristettu. Kun vesi luonnollisesti varastoituisi vaikkapa soihin ja kosteikoihin, niiden puuttuessa se tulvii pelloille.
”Peltojen tulvimisen ja rehevöitymisen vähentämiseksi voimme hidastaa veden kulkua ja luoda sille viipymäpaikkoja erilaisten vesiensuojeluratkaisujen avulla”, Kokkonen sanoo.
WWF Suomen vesistöjen kuormituksen vähentämiseen keskittyvissä hankkeissa on toteutettu edellisten vuosien aikana jo kymmenittäin vesiensuojeluratkaisuja. Alla esittelemme toimia, joita olemme tänä vuonna toteuttaneet vesistöjen suojelemiseksi.
Kosteikko pidättää vettä ja ravinteita
”Vesi tulvii täällä säännöllisesti pelloille esimerkiksi kovempien sateiden aikaan. Yhdessä maanomistajan kanssa pohdimme, mikä olisi paras ratkaisu tilanteeseen, ja päädyimme rakentamaan pellon yläpuolelle kosteikon” WWF:n suojeluasiantuntija Meri Ensiö kertoo Inkoon Brinkeniin rakentuneesta kosteikosta.
(Juttu jatkuu kuvien jälkeen.)
Brinken ennen kosteikon rakentamista. Kuva oikeassa alareunassa näkyy tulvimisesta kärsivä pelto.
Valmis 1,7 hehtaarin kokoinen kosteikko pellon yläpuolella.
Kosteikko toimii kuin suuri pesusieni: se pidättää ravinteita ja vettä estäen sen tulvimista pellolle. Kosteikkojen rakentaminen on samalla luonnon monimuotoisuutta lisäävää elinympäristöjen ennallistamista.
”Rakentamisen jälkeen kosteikolla alkaa pian kasvaa erilaisia vesikasveja, ja se voi tarjota elinympäristön esimerkiksi useille hyönteisille ja vesilinnuille”, Ensiö sanoo.
Brinkenin kosteikosta poikkeuksellisen tekee sen suuri koko: kosteikon pinta ala on kokonaiset 1,7 hehtaaria, mikä vastaa lähes kahta ja puolta jalkapallokenttää!
Tulvatasanne pysäyttää nousevan veden
Inkoon Rundmalmiin rakentui talven ja kesän aikana laaja kokonaisuus, johon kuuluu kosteikko, kaksitasouoma sekä laskeutusallas.
(Juttu jatkuu kuvien jälkeen.)
Rundmalmiin rakennettu kosteikko…
…ja kaksitasouoma. Veden täyttämän uoman viereisille tulvatasanteille kasvaa myöhemmin kasvillisuutta.
Kaksitasouomassa on nimensä mukaisesti kaksi tasoa: uoma ja tulvatasanne. Rankan sateen sattuessa vesi nousee tulvivasta uomasta tasanteelle, eikä pääsekään nousemaan pellolle asti. Ravinteet taas jäävät tulvatasanteen kasvillisuuden hyödynnettäväksi.
Uoman yläosaan rakennettu laskeutusallas varastoi vettä ja tasoittaa virtaamia alavirrassa. Lisäksi altaan pohjalle kertyy veden mukana tulevaa kiintoainetta, kun veden virtaus altaassa hidastuu.
”Sen lisäksi, että tämä kokonaisuus puhdistaa vedestä ravinteita ja luo elinympäristöjä eri lajeille, se toimii myös vesivarastona kuivina ajanjaksoina”, kuvailee WWF:n suojeluasiantuntija Viivi Kaasonen.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)
Kesällä 2024 rakensimme myös Billskogbäckenin varrelle yhden Suomen pisimmistä kaksitasouomista. Projektissa oli mukana yhteensä 15 maanomistajaa.
Meriajokkaat kierrättävät ravinteita ja lisäävät monimuotoisuutta
Itämeren avainlaji meriajokas on yksi rehevöitymisen kärsijöistä. Rehevöitymisen myötä runsastuvat rihmalevät ja samentuva vesi vievät meriajokkaalta elintilaa ja heikentävät kasvin elinoloja.
Hyvinvoivat meriajokasniityt puolestaan voivat torjua rehevöitymistä, sillä ne puhdistavat vettä kierrättämällä rehevöittäviä ravinteita.
Itämeren meriajokasniityt ovat uhanalaisuusluokitukseltaan vaarantuneita. Niiden katoaminen vaikuttaa koko ekosysteemiin, sillä ne ovat koralliriuttoihin verrattavissa olevia elämää kuhisevia elinympäristöjä, jotka tarjoavat suojaa ja ravintoa useille muille lajeille.
(Juttu jatkuu kuvien jälkeen.)
Hyvinvoiva meriajokasniitty Itämerellä.
Meriajokas rihmalevän peitossa.
Meriajokasniittyjä voidaan ennallistaa siirtoistuttamalla meriajokasta paikkoihin, joista se on vähentynyt tai uusille sopiville paikoille. Meriajokkaan siirtoistutuksia pilotoitiin WWF:n RANKKU-hankkeessa vuonna 2021 ja istutusten onnistumista seurattiin hankkeen ajan.
“Siirtoistutimme meriajokasta kolmelle eri kohteelle, joista kahdella istutukset onnistuivat. Kokeilu onnistui niin hyvin, että teimme istutuksia lisää vuoden 2023 kesällä kahdelle kohteelle RANKKU2-hankkeessa ja aiomme tulevaisuudessa tehdä vielä lisää istutuksia”, Kokkonen kertoo.
-
WWF:n kuormitustyö lukuina
WWF:n nyt päättyvissä VALUTA 2 -, Metsälähde-, ja RANKKU-hankkeissa on esimerkiksi:
- Rakennettu yhteensä 20 kosteikkoa.
- Kaivettu yli neljän kilometrin edestä tulvia hillitseviä kaksitasouomia.
- Ennallistettu yksi lähde.
- Siirtoistutettu meriajokasta kolmessa kohteessa.
WWF:n RANKKU-, VALUTA 2– ja Metsälähde-hankkeet ovat saaneet rahoitusta Vesiensuojelun tehostamisohjelmasta. RANKKU-hankkeen omarahoitusosuus katettiin Lassi Leppinen säätiön lahjoitusvaroilla. Useissa näissä hankkeissa rakennetuissa kohteissa käytetty kivimateriaali on saatu lahjoituksena Rudus Oy:ltä
Auta Itämeri-kummina
Itämeri on yksi maailman herkimmistä ja saastuneimmista meristä. Suojelemme Itämerta ja sen lajeja pitkäjänteisesti sisävesistämme saakka. Sinun tuellasi se on mahdollista.