Näkökulma: Päättäjät tietävät riskit – hyvinvointi pitää rakentaa maapallon rajoissa

Kun eduskunta hyväksyi loppusyksystä valtioneuvoston tulevaisuusselonteon, kyseessä oli itse asiassa uutinen. Suomessa korkeinta päätösvaltaa käyttävä elin tuli samalla todenneeksi, että Suomen hyvinvointia on tarkasteltava planeetan kantokyvyn näkökulmasta. Vaikka päivänpolitiikassa tämä ei aina näy, linjaus on merkittävä.

Luonto on kaiken elämän perusta. Se tarjoaa meille puhdasta vettä ja ravintoa, suojaa ääri-ilmiöiltä ja hillitsee ilmastonmuutosta. Ilmastokriisin ja luontokadon kiihtyminen horjuttaa jo nyt yhteiskuntien vakautta ympäri maailmaa. Maailman talousfoorumin tuoreessa riskiarviossa 10 vuoden aikavälin kolme suurinta riskiä liittyvät luontokatoon, ekosysteemien peruuttamattomiin muutoksiin ja sään ääri-ilmiöihin.

Suomella planetaaristen rajojen mukaiseen hyvinvointiin on vielä matkaa. Kulutamme enemmän kuin yksi maapallo kestää – ja ulkoistamme kustannuksia muille. YK:n kestävän kehityksen indikaattoreiden mukaan Suomi hankaloittaa muiden maiden mahdollisuuksia kestävään kehitykseen. Globaalissa kestävän kehityksen vertailussa sijoitumme häntäpäähän. Keskeinen syy on juuri luonnonvarojen ylikulutus.

Ratkaisut ovat tiedossa. Tarvitsemme politiikkaa, joka ohjaa yhteiskuntaa ja yrityksiä pois ylikulutuksesta kohti yhden planeetan rajoissa toimimista. Eduskunnan tulevaisuusselonteko korostaa hyvinvointivisiota, joka ohjaa päätöksentekoa yli hallituskausien. Ilman tätä suuntaa riskinä on ”murtuvan maailman” kehitys, jossa syvenevät kriisit rapauttavat niin luonnon, talouden kuin yhteiskunnan rakenteet. Selonteon hyväksyneen eduskunnan voi siis olettaa tuntevan nämä järisyttävät riskit.

On selvää, ettei hyvinvointivisio riitä ilman tekoja. Eri sektoreille olisi tärkeää tehdä konkreettiset siirtymäsuunnitelmat siitä, miten energiajärjestelmä, liikenne, teollisuus, rakennusala, rahoitus, maatalous ja ruokajärjestelmä toimivat jatkossa ekologisten rajojen puitteissa. Monilla aloilla on jo ilmasto- ja luontotiekarttoja, mutta niitä on vietävä pidemmälle. Tiedepohjaiset tavoitteet, selkeät aikataulut ja avoimet vaikutusarviot lisäävät ennakoitavuutta ja oikeudenmukaisuutta.

Yksi keskeinen ohjauskeino olisi aiheuttaja maksaa -periaate, jonka puolesta olemme puhuneet jo pitkään. Kun luontohaitoille asetetaan hinta, markkinat ohjaavat kohti kestävämpiä ratkaisuja. Samalla haitoista kerättävät varat voidaan käyttää luonnon suojeluun ja ennallistamiseen ilman, että valtion velka kasvaa. Periaate kohtelee toimijoita tasapuolisesti ja palkitsee ne yritykset, jotka vähentävät luontovaikutuksiaan.

Muutos on mahdollinen. Suomesta löytyy osaamista, teknologiaa ja yrityksiä, jotka pystyvät toimimaan yhden maapallon rajoissa. Kestävyyssiirtymä on myös mahdollisuus – kunhan huolehdimme, että se toteutetaan oikeudenmukaisesti.

Hyvinvointi planeetan rajoissa ei synny itsestään. Se tehdään rohkeilla ja johdonmukaisilla päätöksillä nyt.

Kirjoitus on alun perin julkaistu Talouselämän Tebatti-palstalla 15. helmikuuta 2026.