Näkökulma: Tulevat sukupolvet eivät voi äänestää – mutta heidän tulevaisuudestaan päätetään jo nyt
Nuorten osallistaminen usein jää kauniiden puheiden tasolle. Tyhjien sanojen sijaan tarvitsemme päätöksiä, jotka kannattelevat nuorten uskoa tulevaan ja takaavat tuleville sukupolville elinkelpoisen planeetan, kirjoittaa WWF:n ilmasto-ohjelman harjoittelija Jenni Halonen.
Nuorten tulevaisuususko on koetuksella. Tuoreimman Nuorisobarometrin mukaan nuorten usko maailmaan on romahtanut ja epävarmuuden ja turvattomuuden kokemukset lisääntyneet.
Mitä muuta voimme odottaa nuorilta maailmassa, jossa maailman keskilämpötilan nousu 1,5 asteella esiteollisesta ajasta on varmaa ja seitsemän yhdeksästä planetaarisesta rajasta ylitetty?
Tällä hetkellä lasten, nuorten ja vielä syntymättömien mahdollisuus elinkelpoiseen ja planeettaan ja tulevaisuuteen jää päätöksenteossa taka-alalle. Nuoria kyllä kuullaan erinäisissä valmisteluprosesseissa, kuten tulevaisuusselonteon ja ilmastosuunnitelmien päivitysten yhteydessä. Kokemukseni mukaan nuorten osallistaminen usein kuitenkin jää helposti näennäiseksi nuorisopesuksi, jolloin nuorten näkemykset ja ehdotukset eivät aidosti heijastu lopullisiin päätöksiin.
Hyvääkin kehitystä on: sosiaali- ja terveysministeriö on selvittänyt keinoja huomioida tulevien sukupolvien oikeudet ja pitkän aikavälin vaikutukset päätöksenteossa. Ylisukupolvisen oikeudenmukaisuuden toteutuminen vaatii pitkäjänteistä, vaalikaudet ylittävää päätöksentekoa ja kykyä tarkastella päätösten vaikutuksia vuosikymmenten päähän.
Vaikka emme voi tietää varmasti, millaisessa maailmassa seuraavat sukupolvet elävät, epävarmuus ja tietämättömyys eivät saa olla peruste jättää nyt tehtävien päätösten tulevaisuusvaikutuksia arvioimatta. Jos eduskunnan käsittelyssä oleva lakialoite sukupolvivastuusta toteutuu, se varmistaa, että sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus sisällytetään muun muassa lainsäädännön valmisteluun.
Ilmasto- ja luontotavoitteiden pitkäjänteisyys on konkreettinen osoitus ylisukupolvisesta vastuunkannosta. Ilmastonmuutoksen hillintä, luonnonsuojelu ja muuttuvaan ilmastoon sopeutuminen edellyttävät investointeja ja päätöksiä jo nyt. Lyhyellä aikavälillä vaikeilta tai kalliilta tuntuvien toimien lykkääminen kasvattaa tulevaisuuden kustannuksia ja vaarantaa ne elämän perusedellytykset, joita me olemme saaneet pitää itsestäänselvyyksinä. Päästöt eivät katoa yhdessä vaalikaudessa, jäätiköt jäädy uudestaan tai menetetty luonto välttämättä palaudu edes vuosikymmenissä tai vuosisadoissa.
Nykyisten nuorten ja tulevien sukupolvien harteille ei voida sysätä vastuuta globaalien haasteiden ratkaisemisesta tai yhteiskunnan tulevaisuususkon ylläpitämisestä. Entä jos arvioisimme jokaisen merkittävän poliittisen päätöksen kohdalla myös sitä, millaisen maailman sen seurauksena jätämme 15:n, 30:n tai 50 vuoden päähän?
Ensi kevään eduskuntavaalit näyttävät, millaista tulevaisuutta seuraavat päättäjät haluavat rakentaa. Ehdokkailla on mahdollisuus osoittaa, että tulevien sukupolvien oikeudet nähdään tärkeänä ja heidän oikeutensa elinkelpoiseen planeettaan ja hyvään elämään halutaan turvata. Nuorten tulevaisuususko ei parane tyhjillä lupauksilla vaan päätöksillä, jotka luovat mahdollisuuksia tulevaisuuteen ja siellä selviytymiseen.
Kirjoittaja on harjoittelussa WWF Suomen ilmasto-ohjelmassa.