Pandan polku 4/2012

Nuori tarvitsee tilaa ja aitoja mahdollisuuksia toimia.

Suomalaiset heittävät roskiin syömäkelpoista ruokaa yli miljoona kiloa päivässä. Miten kuluttaja omilla valinnoillaan voi vähentää tätä määrää?

Päivitän vartin välein neljän ystäväni Facebook-sivuja. He ovat kaikki New Yorkissa — niin on myös Sandy-hurrikaani. Yksi ystävistäni kertoo statuksessaan täyttäneensä ammeen vedellä, toinen on ladannut vara-akkuja kodin elektroniikkaa varten. Kaikki ovat hamstranneet kynttilöitä ja ruokaa. Uutiset kertovat veden nousseen New Yorkin alueen ydinvoimaloissa jo pari metriä.

Hanna-Liisa Kangas unelmoi ilmastolaista ja uskoo suunnanmuutokseen.

Metsälakia ollaan muuttamassa.  Lailla määrätään siitä, miten lähes kaikkia Suomen metsiä käsitellään: noin kymmenesosa kaikista metsistämme on talouskäytön ulkopuolella, ja Etelä-Suomessa vain vaivaiset kaksi prosenttia.  Uuden lainsäädännön seuraukset vaikuttavat luonnon monimuotoisuuteen, näkyvät metsämaisemassa ja vaikuttavat jopa ilmastonmuutokseen.  

Salametsästyksen vastaisesta taistelusta on olemassa rohkaiseviakin esimerkkejä; esimerkiksi Nepalissa ei viime vuonna salametsästetty yhtään sarvikuonoa.  Pandan polku otti selvää, miten WWF auttaa Nepalissa vähentämään muun muassa sarvikuonojen ja tiikerien salametsästystä.

Pieni jauhepussi vaihtaa omistajaa Vietnamissa hanoilaisessa perinteisen lääketieteen myymälässä. Jauhe on tuoreena jauhettua ja siksi hyvin kallista. Ostaja on juuri maksanut muutamasta grammasta sata euroa, mutta on kauppaan hyvin tyytyväinen. Jauhe on sarvikuonon sarvea ja ostaja uskoo sen parantavan syöpää.