Nolla salametsästettyä sarvikuonoa

Kävelemme peräkanaa pitkin mutaista polkua, jota reunustaa rehevä kasvillisuus. Kookkaista puista roikkuu paksuja liaaneja ja äänekkäät Rhesus-apinat hyppelevät oksalta toiselle. Suurikokoiset hämähäkit ovat kutoneet polun ylle vaikuttavan näköisiä verkkojaan.

Äkkiä jono pysähtyy, koska yksi oppaistamme on huomannut jotakin.

-Naarastiikerin jäljet, alle vuorokauden vanhat, määrittelee Niraj Yogi. Yogi toimii Nepalissa Terain alueella Suryapatuwa-kyläyhteisön salametsästyksen vastaisessa ryhmässä. WWF:n tukema ryhmä koostuu 126 nuoresta miehestä, jotka ovat enimmäkseen opiskelijoita.

Nuoret etsivät salametsästäjiä ja heidän käyttämiään ansoja Khatan metsäkäytävällä, joka yhdistää Nepalissa sijaitsevan Bardian kansallispuiston ja Intiassa sijaitsevan Katarnia Ghatin villieläinten rauhoitusalueen. Käytävän tehtävä on mahdollistaa villieläinten kulku suojelualueelta toiselle. Kamera- ja gps-pantaseurannan perusteella tiedetään, että tiikerit ja sarvikuonot todella käyttävät maiden rajat ylittävää käytävää kulkureittinään.

Partiointia yötä päivää

Salametsästyksen vastainen ryhmä partioi metsäkäytävän tärkeimmillä alueilla yötä päivää.

-Vaarallisinta on partioida yöllä, koska myös villieläimet voivat hyökätä. Siksi liikumme aina yli 20 hengen ryhmissä, Niraj Yogi sanoo.

Jos salametsästäjät ovat paikallisia ihmisiä, heidät yritetään saada luopumaan aikeistaan puhumalla. Muissa tapauksissa ryhmä ottaa yhteyttä Bardian kansallispuiston vartijoihin ja Nepalin armeijaan.

-Meillä ei ole aseita, salametsästäjillä on, Yogi toteaa lakonisesti.

Parin viime vuoden aikana ryhmä on raportoinut puistonvartijoille useiden mahdollisten salametsästäjien liikkumisesta alueella. Tammikuussa ryhmä havaitsi alueella Deep Narayan Shrestran, yhden Nepalin etsityimmistä sarvikuonojen salametsästäjistä. Ryhmä on myös löytänyt salametsästäjien asettamia kauriin- ja tiikerinansoja ja paljastanut laittomia hakkuita.

Kaikkiaan WWF on tähän mennessä auttanut muodostamaan ja varustamaan yli 400 paikallistasolla toimivaa vapaaehtoisista koostuvaa salametsästyksen vastaista ryhmää.

-Tiedämme että tiikerit ja sarvikuonot ovat uhanalaisia, ja haluamme säilyttää ne jälkipolville. Nämä eläimet ovat tärkeitä myös alueen turismille, historiaa opiskeleva Niraj Yogi perustelee palkatonta työtään.

Kovat rangaistukset

Tiikereiden ja sarvikuonojen suojelua Nepalissa voi kutsua menestystarinaksi. Viime vuonna Nepalissa ei salametsästetty yhtään sarvikuonoa ja nyt sarvikuonoja lasketaan olevan yli 530. Tiikerien määrä on kasvussa: esimerkiksi Bardian kansallispuistossa elää nyt noin 46 tiikeriä, kun määrä vuonna 2009 oli noin 18.

Tilanteen paranemiseen ovat vaikuttaneet Nepalin valtion koventuneet otteet salametsästäjiä vastaan sekä valvonnan tehostuminen. Esimerkiksi tiikerin, sarvikuonon ja elefantin salametsästyksestä, myynnistä tai avunannosta kyseisessä villieläinrikoksessa voi saada 5-15 vuotta vankeutta ja tuntuvat sakot.

Vuonna 2011 Nepalissa pidätettiin yli 300 salametsästäjää ja eläinten laittomaan kauppaan sekaantunutta henkilöä. Myös viranomaisten, suojelujärjestöjen – kuten WWF:n – ja paikallisten asukkaiden yhteistyön tehostuminen on auttanut uhanalaisia villieläimiä selviytymään paremmin.

Vaihtoehtoisia elinkeinoja

Jatkamme matkaamme kohti Khatan käytävällä sijaitsevaa, kotimajoitusta tarjoavaa Dallan kylää jakkihärkien vetämissä vankkureissa, uteliaan lapsilauman saattamina. Pieni ja vehreä kylä on vaikuttava esimerkki elinkeinosta, joka hyötyy villieläinten olemassaolosta alueella ja auttaa samalla vähentämään konflikteja villieläinten ja ihmisten välillä.

Konfliktit sinänsä ovat väistämättömiä, koska samoilla alueilla tiikereiden, sarvikuonojen, leopardien ja norsujen elää runsaasti ihmisiä. Villieläimet tappavat karjaa, ja toisinaan myös ihmisiä. Kun villieläimet tulevat ruokailemaan kyliin, ne voivat tuhota kerralla koko kylän sadon.

WWF:n Terai Arc Landscape -ohjelman tukema majoituspalvelu perustettiin viime vuoden maaliskuussa. Kyläläiset kertovat, että tähän mennessä kylässä on yöpynyt yli 4000 matkailijaa. Majoituksen lisäksi matkailija voi nauttia perinteisestä tharu-ruoasta ja nuorten tanssiesityksistä. Perheet sitoutuvat toimintaan rakentamalla itse majoitustilat, WWF antaa koulutusta ja teknistä tukea.

-Turistit tulevat ensisijaisesti katsomaan sarvikuonoja, joita varten on rakennettu viisi vesiallasta. Olemme ensimmäinen kotimajoitusta tarjoava kylä ja alussa olimme hieman epäileviä hankkeen suhteen. Nyt majoitustoiminta on laajentunut 11 taloudesta 20 talouteen ja tuonut meille noin 30 000 euroa, kertoo kylän puhemies Krishna Pariyar.

-Tietysti villieläinten liikkuminen alueella aiheuttaa myös ongelmia, koska eläimet voivat tuhota viljelmiämme. Eläinten karkottamiseksi viljelemme peltojen reunoilla minttua ja kamomillaa, joiden hajua eläimet karttavat. Lisäksi olemme rakentaneet pelloille torneja, joissa vapaaehtoiset hälyttävät villieläimistä ja vartioivat satoa.

Nukuimme yön Dallan kylässä ja heräsimme levänneinä, vaikka kanojen kaakatus, kukon kieunta, koirien haukunta, vesipumpun louskutus ja lehmien ammunta välillä katkaisivat unemme. Entä ne tiikerin jäljet, joihin törmäsimme matkan alkuvaiheilla? Emme koskaan kohdanneet tassujen omistajaa, mutta palasimme Suomeen melko varmoina siitä, että juovaturkin tulevaisuus Nepalissa on valoisa.

­­­­­­­­­­­­­_________________________

Tiikerimiehen tarina

Kuka olet?

Olen Bhadai Tharu Bardiasta. Nuorena olin orjana maanomistajan tilalla ja tein metsätöitä. Kansalaisliikkeen seurauksena sain vapauteni ja minut vapautettiin palveluksesta. Vuonna 2000 aloitin luonnonsuojelutyön yhteisömetsäprojektissa.

Vuonna 2003 tiikeri hyökkäsi kimppuusi. Miten se tapahtui?

Olin muiden kanssa keräämässä heinää karjalle rehuksi. Tiikeri joutui vahingossa kyläläisten saartamaksi ja jouduin tielle, kun tiikeri pakeni ja kaatoi minut alleen. Suurin osa muista pakeni kauhistuneena. Tiikeri repi vasemman silmäni irti, mutta onnistuin keräämään kaikki voimani ja tyrkkäämään tiikerin pois päältäni. Silloin myös muut ehtivät avukseni.

Miten sinua hoidettiin?

Silmän lisäksi minulta vaurioituivat vatsa ja olkapää ja taistelin henkeni edestä. Ensin minua hoidettiin paikallisessa sairaalassa, mutta myöhemmin minut siirrettiin plastiikkakirurgin hoidettavaksi Kathmanduun. WWF maksoi tämän hoidon.

Mitä ajattelit tulevaisuudestasi silloin?

Aluksi olin hyvin vihainen, ja aioin mennä metsään etsimään tiikeriä ja tappamaan sen. Mutta koska hoito kesti kauan, ehdin ajatella paljon. Lopuksi tajusin, että hyökkäys ei ollut tiikerin syytä, vaan minä olin kutsumaton vieras sen kodissa. Haluan yhä suojella tiikereitä, vaikka ihmiset aluksi pilkkasivat minua tämän takia.

Sinulla on hienot aurinkolasit, mikä on niiden tarina?

Näyttelijä Leonardo DiCaprio kävi tutustumassa WWF:n tiikerinsuojelutyöhön, ja tapasin hänet silloin. Kun Leonardo kuuli tarinani, hän otti aurinkolasit päästään ja ojensi ne minulle.

Mikä eläin haluaisit olla?

Seuraavassa elämässä haluan olla tiikeri.

Teksti: Anne Brax