Luonnon koskettamat
Itä-Himalajalla vuorten sylissä sijaitsee taianomainen, muusta maailmasta paljolti eristäytynyt Bhutan. Sen jylhillä vuorenrinteillä ja subtrooppisilla alangoilla elävät ihmiset kunnioittavat luontoa ja vaalivat maansa monimuotoista eläimistöä. Valokuvaaja Meeri Koutaniemi tapasi Wangchuckin kansallispuistoissa asuvia bhutanilaisia, jotka ovat luonnon lisäksi välittömässä kosketuksessa villieläimiin.
Side luontoon syntyy jo lapsuudessa. Bhutanissa lapset oppivat ottamaan vastuuta ympäristöstään peruskoulussa, jossa ympäristökasvatus on osa opintoja. Esimerkiksi Wangdicholingin peruskoulun pihalla leikkivä poika osallistuu kylänsä jätteiden kierrättämiseen, josta koulu saa rahaa. Samalla jätteet eivät enää jää eläinten leviteltäväksi ympäristöön ja hygienia asuinalueella paranee.
Metsänvartijat ovat päivittäisellä partiointikierroksellaan Bhutanin pohjoisosassa sijaitsevassa Wangchuckin kansallispuistoissa. Metsänvartijat turvaavat kansallispuiston eläimiä muun muassa salametsästäjiltä. Vaikka metsänvartijat liikkuvat luonnossa päivittäin, on villieläimen kohtaaminen harvinaista. Yleensä eläimistä näkyy vain merkkejä, kuten raapimisjälkiä tai ulosteita. Muutamat onnekkaat, jotka ovat nähneet esimerkiksi lumileopardin, kuvaavat hetkeä ikimuistoiseksi.
”Olen syntynyt ja kasvanut tällä alueella. Olen nähnyt miten valtavasti sateet ja lämpötilat ovat muuttuneet. Äärimmäiset säätilat ovat lisääntyneet: Kun sateita tulee, ne ovat hyvin rankkoja, ja kun on kuivaa, on todella kuivaa. Kesät ovat paljon kuumempia kuin ennen. Koska säät ovat muuttuneet, voimme viljellä muutamia uusia viljelykasveja, kuten perunaa, chiliä ja riisiä. En tiedä, miten säät vielä muuttuvat ja vaikuttavat meihin”, sanoo Kitzomin kylässä asuva 60-vuotias Pema.
”Yleensä otan vauvani mukaan, mutta onneksi jätin hänet silloin kotiin”, muistelee maanviljelijä Kencho Wengmo. Wengmo kertoo aamusta, jolloin hän vei tyypilliseen tapaansa karjaa metsään. Tällä kertaa metsässä oli myös mustakarhu.
”Mustakarhu hyökkäsi kimppuuni ja sen kynnet osuivat silmääni. Silmämunani tuli ulos silmäkuopasta. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin painaa se takaisin. Silmää on korjailtu ja pystyn taas näkemään. Hyökkäys jätti pelon karhuja kohtaan, mutta vihaa en ole tuntenut. Kunnioitan luontoa, enkä voisi tappaa villieläimiä”.
”Olen huolissani sään voimakkaista muutoksista. Ennen sää pysytteli samanlaisena vuodesta toiseen, nyt siitä on tullut ennakoimatonta. Olen huolissani myös lumen vähyydestä. Jos emme saa lunta, vesivarantomme ehtyvät”, kertoo Nasiphelin kylässä asuva maanviljelijä Dorji Tempa, 70 vuotta.
WWF Suomi tukee bhutanilaisia maanviljelijöitä ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroin. Vuorille on asennettu muun muassa sääasemia, joilla säätä voidaan ennustaa nykyistä paremmin. Lisäksi viljelijöille on kehitetty vaihtoehtoisia elinkeinoja, kuten kotimajoituksen tarjoamista turisteille. Tempa saa tuloja turistien majoittamisesta.
Teksti: Mari Paavoseppä