Historiallisen lämpimän talven surullinen seuraus: saimaannorpan kuutit syntyivät heikoille jäille
Erittäin uhanalainen saimaannorppa kärsi historiallisen lämpimästä talvesta.
”Ei hyvältä näytä.”
Hiekka rahisee Ismo Marttisen jalkojen alla, kun hän astelee pitkin Taipalsaaressa sijaitsevan Sarviniemen lumetonta rantaa. Pitkän ja kapean niemen edustalla aukeavan Mäntysaarenselän jää ei kestä pilkkimiestä. Lännestä lähestyy saderintama – pian vihmoo vettä. Eletään helmikuun loppua.
Suomen talvi oli tänä vuonna historiallisen lämmin. Leuto sää vaikutti luontoon monella tapaa. WWF:n aluevastaavana toimiva Marttinen on erityisen huolissaan saimaannorpasta.
Kun lunta on riittävästi, saimaannorppa synnyttää poikasensa rantakinokseen kaivamaansa pesään. Pesä suojaa poikasta pedoilta ja hyiseltä viimalta. Ilman pesän suojaa jopa puolet kuuteista voi kuolla.
Marttinen osoittaa vastarannalla sijaitsevaa lumetonta saarta.
”Tuon saaren rannalla on perinteinen saimaannorpan pesäpaikka. Normaalisti sen rannassa olisi tähän aikaan vuodesta kinos, jonka sisällä norppanaaras valmistuisi synnyttämään poikasen. Nyt ei ole lunta lainkaan. Jos meillä olisi hyvät kiikarit, saattaisimme nähdä norpan avojäällä.”
WWF:n aluevastaava Ismo Marttinen Taipalsaarella sijaitsevan Sarviniemen rannassa.
Viime vuosina saimaannorpan suojelemiseksi on tehty niin sanottuja apukinoksia. Apukinokset ovat ihmisen kolaamia isoja lumikasoja, joiden suojiin norppa voi kaivertaa pesänsä. Ihmisen tekemät kinokset ovat pelastaneet norpan pesinnän monena huonona lumitalvena.
Tänä vuonna jää oli niin ohut, etteivät kolaajat päässeet Etelä-Saimaalla monelle perinteiselle pesäpaikalle. Joillain alueilla kinostalkoiden esteenä oli lumen puute.
”Tämä talvi on kyllä menetetty Etelä-Saimaalla”, Marttinen huokaisee.
Saimaa on yksi Euroopan suurimmista järvistä, joten lumi- ja jäätilanne voi vaihdella huomattavasti alueelta toiselle. Esimerkiksi Savonlinnan seudulla lunta ja jäätä oli hieman enemmän kuin etelässä, ja apukinoksia voitiin tehdä hieman paremmissa oloissa.
Saimaannorpan suojaksi kolattiin Metsähallituksen johdolla tänä vuonna noin 150 kinosta. Kinosten kolaamiseen osallistuivat aiempien vuosien tapaan WWF, Itä-Suomen yliopisto ja suuri määrä vapaaehtoisia. Historiallisen leudon talven takia apukinoksia saatiin tehtyä aiempia vuosia vähemmän. Ne jäivät monin paikoin myös suunniteltua pienemmiksi.
Ilmastonmuutos näkyy Saimaalla
Ismo Marttisen suku on pitänyt jo 68 vuoden ajan kirjaa eteläisen Saimaan jäätymisestä. Ennen tätä vuotta seurantahistorian myöhäisin jäätymispäivä oli vuodelta 2012, jolloin mittauspisteenä toimiva Mäntysaarenselkä jäätyi 27. tammikuuta. Tänä vuonna selkä jäätyi vasta 5. helmikuuta.
”Vaikka ennätykset on tehty rikottaviksi, tämän ennätyksen rikkoutumista en olisi halunnut olla todistamassa”, Marttinen sanoo.
Ismo Marttisen isän Kaikun aloittama havaintosarja on yhtenäinen vuodesta 1952 lähtien. Kun seurantahistorian ensimmäisten 15 vuoden aikana (1952–1966) keskimääräinen jäätymispäivä oli 13. joulukuuta, edellisten 15 vuoden keskiarvo (2005–2019) on 6. tammikuuta.
”Yksi huono talvi ei vielä ole kohtalokas norppakannalle. Merkit kuitenkin näyttävät, että lämpimät talvet yleistyvät. Jos kehitys jatkuu, tilanne näyttää synkältä norpan kannalta”, Marttinen sanoo.
WWF:n rahoittamat Itä-Suomen yliopiston tutkijat veivät keinopesiä Saimaalle.
Apua keinopesistä?
Apukinoksia ei voi kolata ilman lunta ja jäätä. Niinpä Metsähallitus ja WWF:n tukemat Itä-Suomen yliopiston norppatutkijat selvittävät, hyväksyvätkö saimaannorpat ihmisten tekemiä rakennelmia synnytyspesikseen.
Vuonna 2018 tutkimuksessa tehtiin läpimurto, kun norppanaaras synnytti terveen kuutin ponttoneiden varassa kelluvaan ja pohjaan ankkuroituun keinopesään. Saimaannorpan keinopesät ovat prototyyppejä, joita kehitetään ja testataan.
Tänä talvena Saimaalle vietiin noin 20 keinopesää eri materiaaleista. Myös WWF vei Etelä-Saimaalle yhden keinopesän.
”Keinopesistä voi olla konkreettista apua tulevaisuudessa, mutta ehdottomasti tärkeintä on hillitä ilmastonmuutosta”, Ismo Marttinen sanoo.
”Saimaannorpan suojelua on jatkettava, sillä se ei ole vielä läheskään turvassa. Meidän on muistettava, että jos saimaannorppa häviää Saimaalta, se häviää koko maailmasta. Siksi norpan suojelu on kunnia-asia suomalaisille ja etenkin meille Saimaan alueen asukkaille.”