Karvaan on katsominen

Ismo Marttinen vetää pelastuspuvun vetoketjun tiukasti kiinni ja käynnistää ilmatyynyaluksen moottorin. Marttinen, WWF:n pitkäaikainen vapaaehtoinen, vastaa norpan pesälaskennoista eteläisen Saimaan alueella.

Saimaan rannoille satoi viime talvena niin vähän lunta, että norpille kolattiin apukinoksia pesinnän turvaamiseksi. Nämä ihmisten kasaamat kinokset on helppo löytää, sillä ne on merkitty kartalle. Luonnonkinoksiakin syntyi, ja erityisesti niiden varalta Marttinen pitää nyt silmänsä auki.

Tuuli on kova, ja ilmatyynyalus liukuu jään päällä jatkuvassa luisussa kuin teinipojan ohjastama BMW. Pian Marttinen pysäyttää aluksen, hyppää kyydistä ja loikkii hieman tunnustellen petollisen jään yli ison kinoksen viereen. Hän kumartuu ja kurkkaa pesän kyljestä sisään.

Läheskään kaikissa pesissä ei synny poikasta. Perheenlisäyksen voi paljastaa pesästä löytynyt veri tai istukka, mutta usein poikaspesän tunnistaa sieltä löytyneestä pitkästä ja villamaisesta kuutinkarvasta.

Marttinen sipaisee pesän kattoa, ja sormiin tarttuu karvaa.

”Aikuisen karvaa. Tämä pesä on poikamiesboksi”, hän toteaa.

Löydämme päivän aikana kolmen apukinokseen tehdyn pesän lisäksi neljä luonnonkinosta, joissa saimaannorppa on pitänyt suojaa pakkaselta ja viimalta. Poikasia löytyy yksi, mutta se on valitettavasti kuollut jo synnytyksessä. Kuolleena syntyneen poikasen löytyminen kuitenkin kertoo, että alueella uiskentelee lisääntymisikäinen norppanaaras, joka voi ensi talvena saada uuden poikasen.

Kun Marttinen osallistui ensimmäistä kertaa pesälaskentoihin 36 vuotta sitten, norppia oli jäljellä hieman yli sata. Nyt kannan kooksi arvioidaan 360 yksilöä.

”On ollut hienoa olla todistamassa kannan kasvua ja sitä, kuinka ihmiset ovat lähteneet mukaan norpan suojeluun.”

Ismo Marttinen löysi kumppaneineen WWF:n Lappeenrannasta Puumalaan ulottuvalta laskenta-alueelta merkkejä 12 kuutista. Kuuteista kaksi löytyi kuolleina.

Teksti: Joonas Fritze