Öljyyntyneiden eläinten pelastaja
Vilkkaasti liikennöidyllä Itämerellä öljyonnettomuusriski on koko ajan läsnä, mutta WWF:n vapaaehtoiset ovat valmiina. Eläinlääkäri Pilvi Lassila on ollut WWF:n öljyntorjuntajoukoissa jo 10 vuotta.
”Kollegani oli menossa öljyntorjuntajoukkojen koulutukseen vuonna 2007, ja hän ajatteli, että voisin olla myös kiinnostunut. Koulutus oli mielenkiintoinen ja avartava. Koen, että minulla on eläinlääkärinä eettinen vastuu ja velvollisuus osallistua tällaiseen toimintaan. Samalla olen äärettömän iloinen, että pystyn tässä käyttämään ammattitaitoani ja edesauttamaan eläinten hyvinvointia.
WWF:n öljyntorjuntajoukkojen olemassaolo on erittäin tärkeää. Vaikka öljyonnettomuuden sattuessa vastuu vahinkojen torjunnasta ja korjaamisesta on viranomaisilla, WWF:n vapaaehtoiset toimivat tärkeänä tukena ja apuna rantojen puhdistuksessa ja öljyyntyneiden eläinten hoidossa. Koulutetut ja asiansa osaavat vapaaehtoiset mahdollistavat nopean toiminnan.
Öljy vaikuttaa lintuihin todella monella tavalla. Ehdottomasti suurimpana ja akuuteimpana uhkana on höyhenpeitteen vettähylkivän rakenteen rikkoutuminen. Sen seurauksena eläimen lämmöneristyskyky vähenee tai katoaa jopa kokonaan ja vesi pääsee iholle asti. Lintu paleltuu ja kuolee. Öljyyntyminen vaikuttaa myös lento- ja sukelluskykyyn ja sitä kautta ravinnon hankkimiseen. Kun lintu ei pysty lentämään ja sukeltamaan, se menehtyy nälkään ja kylmään. Suuressa mittakaavassa tuhot voivat heijastua kokonaisiin lintupopulaatioihin.
Minun tavoitteenani olisi saada hoitoon päässeiden lintujen tila vakaaksi, mikä tarkoittaa alipainon ja alilämmön nostamista ja stressin minimointia. Lintujen tilaa seurataan myös verinäyttein. Pesua ei aloiteta, ennen kuin linnun kokonaistila on riittävän vakaa, vaikka höyhenpeite olisi runsaasti öljyyntynyt.
En ole vielä, onneksi, joutunut toimimaan varsinaisessa öljyonnettomuustilanteessa. Puolivuosittain tapahtuvat vapaaehtoisten koulutukset ovat kuitenkin antoisia ja mukavaa vaihtelua omaan työhöni pieneläinpraktikkona.
Marraskuussa 2016 minulle tarjoutui WWF:n järjestämänä hieno tilaisuus oppia lisää luonnonvaraisten lintujen hoidosta, kun olin tutustumassa villieläinhoitolan toimintaan Oostendessa Belgian rannikolla. Siellä hoidetaan ympäri vuoden runsaasti kaikenlaisia lintuja erilaisista vesilinnuista kyyhkysiin ja puluihin sekä pienistä peipoista isoihin petolintuihin. Käytännön työn lisäksi parasta antia olivat keskustelut hoitolan eläinlääkärin Raul Garcia Hermoson ja muun henkilökunnan kanssa.
Tästä kaikesta katson olevan iloa ja hyötyä tulevissa öljyntorjuntajoukkojen koulutuksissa, ja etenkin mahdollisessa todellisessa öljyonnettomuudessa. Kuten varmasti kaikki öljyntorjuntaryhmäläiset, toivon myös, etten koskaan joutuisi noita taitoja ja oppeja käyttämään tositilanteessa.”
Tekstin editointi: Noora Laaksonen