Norpan ja hirven ystävä
”Norppa on aivan ainutlaatuinen, eläin joka on jäänyt Saimaalle eristyksiin kun Saimaa on hiljalleen kuroutunut merestä irti. Norppa on suojelemisen arvoinen”, Hänninen sanoo.
Hän otti osaa WWF:n keväällä järjestettyyn norpparisteilyyn Saimaalla.
”Näin norpan vain lyhyesti, mutta luontokuvaaja Juha Taskisen ansiosta norppatietous lisääntyi kovasti.”
Kunnallispolitiikassa aktiivinen Hänninen kertoo, että hänelle syntyi risteilyllä norppiin liittyvä suunnitelma. ”Haluaisin järjestää kunnan työttömille talvella retken Saimaalle, ja siellä kolaisimme norpille apukinoksia.”
Ammatiltaan Sanna Hänninen on metsätalousinsinööri. ”Olen aiemmin suunnitellut hakkuita ja ostanut puuta. Ammattini on kai mahdollisimman kaukana luonnonsuojelusta”, hän pohtii.
”Olen kuitenkin ymmärtänyt, että luonnosta ei voi aina vain ottaa, luonnon kanssa pitää olla kaveri ja yhteistyössä.”
Hänninen sanoo kavahtavansa kaavamaisia metsien käsittelyohjeita, ja häntä arveluttavat myös avohakkuut luonnon kannalta, vaikka hän ymmärtääkin niiden taloudellisen merkityksen. Metsäluonnon arvokkaita elinympäristöjä, kuten puroja ja lähteitä, tulisi metsähakkuissa suojella nykyistä paremmin.
”Kyllä lähteet hakkuissa kärsivät, kun niiden ympärille jätetään niin pieni alue koskematta ja kaikki lähdettä ympäröivät olosuhteet muuttuvat.”
Paitsi ammattinsa takia, Sanna Hänninen liikkuu muutenkin paljon luonnossa Ahti-nimisen Karjalan karhukoiransa kanssa.
”Aina jokin hirvi tai kettu näkyy; ne ovat jokapäiväisiä asioita. Olen kerran nähnyt karhunkin, en pelkää niitä, niiden kanssa oppii elämään.”
Kun hirvet tulevat puheeksi, Sanna Hänninen innostuu. ”Jos olisin jokin luonnoneläin, olisin hirvi! Hirvi on muinainen suomalainen eläin, mikään muu ei ole niin vaikuttava ja sulava liikkeissään.”
”Kaikki tietävät että olen hirvifani ja lähettelevät ja tuovat minulle hirvityynyjä, -veistoksia ja muita hirviaiheisia esineitä.”
Sanna Hänninen kertoo tienneensä WWF:n jo pitkään. ”Koulutuksen aikana meille muun muassa esiteltiin ’pahimmat’ luonnonsuojelujärjestöt – WWF oli niiden joukossa”, Hänninen nauraa.
Hänninen itse on tyytyväinen WWF:n toimintaan ja niihin tapoihin, joilla tukijoihin pidetään yhteyttä. Hännisen mukaan luonnonsuojelussakaan ei kuitenkaan saa liioitella:
”Ajatellaan vaikka joutsenia: Jos niitä on alkaa olla jossakin järvessä niin paljon, että ne häiritsevät pahasti muiden vesilintujen elämää, asialle pitää voida tehdä jotakin.”
Teksti: Anne Brax
Juttu on ilmestynyt WWF-lehden numeron 3/2015 Tukija-palstalla, jossa WWF:n tukijat kertovat kokemuksistaan.