Mo­ni­muo­toi­suut­ta turvaamassa Salon jo­ki­not­koil­la

Salon jyrkällä joenrantaniityllä on kesän aikana rullannut niittokone, jonka puikoissa Ville Vasko on urakoinut mesiangervon valtaamaa niittyä uuteen uskoon. Harva ohikulkija ehkä tietää, että kyse on luonnonsuojelusta: Vasko tovereineen on poistanut niityltä pitkäksi kasvaneita heiniä ja ruohoja, jolloin monimuotoinen niittykasvillisuus saa lisää valoa ja elintilaa.  

Biologitaustaiselle Vaskolle fyysinen työ luonnon hyväksi on mielekästä puuhaa.  

”Kun on niittänyt muhkuraisia maastoja metrin levyinen kaistale kerrallaan, ei ole tarvinnut enää miettiä, pitäisikö illalla lähteä salille”, hän nauraa.

Vaskon niittourakka kuuluu WWF:n vetämään pilottihankkeeseen, jossa pitkään hoitamattomana olleita perinneympäristökohteita ennallistetaan niittämällä. Kaikkiaan pilotissa niitettävää alaa on noin 13 hehtaaria, ja tavoitteena on levittää toimintamallia myös muualle Suomeen. Hanketta tehdään yhteistyössä Varsinais-Suomen ely-keskuksen kanssa osana EU-osarahoitteista Priodiversity LIFE -hanketta. Suomen ympäristökeskus seuraa kohteilla pölyttäjähyönteislajiston kehittymistä. 

Kustannustehokkaita keinoja perinneympäristöjen jatkuvaan hoitoon on löydyttävä, sillä perinneympäristöt, kuten niityt, kedot ja hakamaat, ovat Suomessa uhanalaisia luontotyyppejä. Tilanne on huolestuttava esimerkiksi pölyttäjien kannalta, joille perinneympäristöt ovat tärkeimpiä elinympäristöjä. Monet kasvit ja hyönteiset ovat uhanalaistuneet niittyjen vähenemisen ja umpeenkasvun myötä. 

Avainasemassa on nimenomaan vuodesta toiseen jatkuvan hoidon ja sen rahoituksen turvaaminen. 

”Perinneympäristöjä hoidetaan niiton lisäksi raivaamalla ja laiduntamalla, mutta esimerkiksi laiduntavia eläimiä ei ole mahdollista aivan kaikkiin paikkoihin viedä. Näihin Perttelin jokinotkoihin ei pääse myöskään traktorilla, joten on hyvä kokeilla, miten niitto toimii”, Vasko sanoo.  

Viime vuonna Vasko kävi ammattiopisto Liviassa niittopilottiin kuuluvan ja Priodiversity-hanketta varten räätälöidyn kurssikokonaisuuden, jossa perehdytettiin perinneympäristöjen hoitoon. Ideana oli löytää koulutettujen joukosta tekijöitä tämän kesän niittotöihin. Vasko piti koulutusta hyödyllisenä niin asiasisältönsä kuin verkostoitumisenkin kannalta.   

”Nytkin kesällä urakkaa kanssani oli tekemässä viime syksyn kurssikavereita”, hän kehuu.  

Tavoitteena on myös löytää toimivia tapoja niittourakoitsijoiden työllistämiseksi. Vasko ainakin luottaa, että niitoista voisi saada tuloja myös tulevaisuudessa.   

”Siksi uskalsin investoida uuteen, isompaan niittokoneeseenkin”, hän sanoo.