Naapurit sulassa sovussa
Lieksassa asuvalla Eliisa Kiiskisellä on seitsemän kilometriä matkaa lähimpään naapuriin – ihmiseen siis. Sudet, karhut, ahmat ja ilvekset liikkuvat paljon lähempänä.
”Suhteeni suurpetoihin on aika mutkaton. Ne ovat naapureitani”, Kiiskinen sanoo.
Rekikoiria ja valjakkourheilua harrastava Kiiskinen näkee talvisilla ajeluillaan usein petojen jälkiä. Kohtaamisia on ollut muutaman kerran myös silmästä silmään.
”Niissä tilanteissa en ole koskaan joutunut pelkäämään. Enkä keksi syytä, minkä takia pitäisi pelätä. Emme me petojen kanssa toisiamme kauhean usein näe, mutta hyvin tulemme toimeen”, Kiiskinen sanoo.
”Yksi ikimuistoisimpia luontokokemuksiani on ollut se, kun eräänä iltana omalla pihallani kuulin kaukaa suden ulvontaa, johon koirani vastasivat. Niille tuli vuoropuhelu ja ne ulvoivat yhdessä. Taikka kilpaa, en tiedä kumpaa. Se oli hienon kuuloista”, hän muistelee.
Suurpetoja vihataan ja vainotaan Suomessa. WWF on käynnistänyt Euroopan laajuisen hankkeen, jossa pelkoja ja ennakkoluuloja hälvennetään viestinnän keinoin.
”Kyllä me täällä korvessa mahdumme kaikki olemaan. Niin kauan kuin on vielä metsiä jäljellä, mahdumme täällä toisiamme väistelemään ihan hyvin”, Kiiskinen sanoo.
Asutko sinäkin petoalueella ja haluat jakaa kokemuksiasi sopuisasta yhteiselosta? Ota yhteyttä ja auta meitä hälventämään petovihaa: info@wwf.fi