Lumi-kummi toivoo valkoista talvea

WWF:n tuoreelle kummille Pamella Paakkari-Vuorenmaalle kummius on yksi keino lisää vaikuttaa positiivisesti yhteiseen tulevaisuuteemme. Hänen mielestään vastuu ei kuitenkaan voi olla vain yksilön harteilla.

Vantaalainen Pamella Paakkari-Vuorenmaa on kiinteistönhoitaja, eläintenkouluttaja ja metsänomistaja. Syyskuusta lähtien hän on ollut myös WWF:n Lumi-kummi. Lokakuinen sadepäivä kääntää ajatukset äkkiä tulevaan talveen, mutta mieleen eivät putkahda perinteiset, joulukorteissa komeilevat valkeat maisemat vaan huoli tulevasta. Paakkari-Vuorenmaa pukee ajatuksen sanoiksi.

”Kaipaan lapsuuden lumisia talvia. Olemme luonnonsuojelun suhteen surullisen myöhässä jo nyt, ja tulevaisuuden eteen meidän on tehtävä kaikki voitavamme,” hän sanoo.

Paakkari-Vuorenmaa löi lukkoon päätöksensä liittyä Lumi-kummiksi luettuaan naalien eteen tehdystä suojelutyöstä ja niiden viime kesän onnistuneesta pesinnästä Suomessa ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1996. Paakkari-Vuorenmaalle kummius tarjoaa mahdollisuuden tarttua kaukaisilta tuntuviin asioihin, joihin on itse muuten vaikea vaikuttaa. Oman arjen pienistä teoista ei hänen mukaansa pidä kuitenkaan luopua. Tuore kummi kierrättää, säästää energiaa ja pyrkii tekemään kestäviä valintoja esimerkiksi ostamalla vaatteensa käytettyinä.

Kummius on Paakkari-Vuorenmaalle yksi keino lisää tehdä voitavansa luonnon hyväksi. Hänelle luonto sen kaikkine osineen merkitsee ennen kaikkea elämää, jossa ihmiset, eläimet, hyönteiset ja kasvit elävät sovussa ja tasapainossa keskenään.

Vuonna 2018 luonnon ja erityisesti metsän merkitys sai uuden ulottuvuuden, kun suvun vanha metsätila siirtyi Paakkari-Vuorenmaan ja hänen siskonsa nimiin. Vaikka kyseessä on käytännössä talousmetsä, ei Paakkari-Vuorenmaa aio enää hyväksyä alueelle suuria metsänhoidollisia toimenpiteitä, kuten avohakkuita. Yhtenä vaihtoehtona on suojella koko noin 13 hehtaarin metsäalue tai iso osa siitä.

”Luonnon tilanteen ahdistaessa psyykkaan itseäni ajatuksella, ettei kukaan voi pelastaa maailmaa yksinään. Lopulta nappulat ovat päättäjillä sekä isoilla yrityksillä ja organisaatioilla. Mitä isot edellä, sen pienet perässä.”