Yhä uudet lajit päätyvät laittomasti lemmikeiksi – ”Yhdestä muurahaisesta voi saada 50 dollaria”

Huhtikuussa 2025 kenialaiset viranomaiset tekivät etsinnän maan länsiosassa sijaitse-vaan majataloon epäillyn villieläinrikoksen vuoksi. Talosta ei kuitenkaan löytynyt sala-metsästäjien usein havittelemia norsunluuta tai sarvikuonon sarvia, vaan yli 5000 elävää muurahaista. 

Jokainen muurahainen oli suljettu kuljetusta varten muoviseen pumpulilla pehmustettuun testiputkiloon. Putkiloissa muurahaiset voisivat selvitä hengissä jopa viikkojen ajan. 

Muurahaisten joukossa oli muun muassa Messor cephalotes -lajin muurahaisia, jotka ovat maailman suurimpia siemeniä varastoivia muurahaisia. Lajin kuningatarmuurahainen voi kasvaa 2,5 senttimetrin mittaiseksi. 

Jättiläismuurahaiset ovat hyönteisharrastajien himoitsemia keräilykohteita, ja viranomaisten mukaan ne olivatkin matkalla myytäväksi Eurooppaan ja Aasiaan. 

”Yhdestä muurahaisesta voi eksoottisten lemmikkien markkinoilla saada 50 dollaria”, sanoo Drew McVey. 

McVey on johtanut WWF:n laittoman villieläinkaupan vastaista ohjelmaa Itä-Afrikassa vuodesta 2018 asti. Etenkin suurten lajien salametsästystä on onnistuttu kitkemään tehokkaasti yhteistyössä paikallisten viranomaisten kanssa. 

”Viime vuonna alueella salametsästettiin vain neljä sarvikuonoa. Se on valtavan hieno saavutus, etenkin kun vertaa tilanteeseen muualla: samaan aikaan esimerkiksi Namibiassa 50 sarvikuonoa joutui salametsästetyiksi”, McVey sanoo. 

Villieläinrikollisuus ei kuitenkaan ole kadonnut, vaan se on muuttanut muotoaan. Kun sarvikuonon sarvien ja norsunluun laiton kauppa on vaikeutunut valvonnan lisääntyessä ja rangaistusten koventuessa, ovat rikollisten katseet kohdistuneet muihin  lajeihin.  Yhä  suuremman  osan laittomasta villieläinkaupasta muodostaakin nyt elävien lajien salakuljetus eksoottisten lemmikkien markkinoille. 

”Varsinkin lintuja – kurkia ja papukaijoja – sekä käärmeitä kaupataan paljon. Aivan uutena ilmiönä meidän tietoomme on noussut hyönteisten, kuten muurahaisten, salakuljettaminen.” 

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Markkina-alueet vaihtelevat lajeittain. Esimerkiksi kurkien kauppa tapahtuu pääasiassa Afrikan sisällä, ja niitä ostetaan vetonauloiksi puutarhoihin ja hotelleihin. Gepardien ja servaalien kaltaiset kissapedot päätyvät useimmiten Lähi-itään. Sen sijaan suuri osa pienemmistä linnuista, käärmeistä, matelijoista ja hyönteisistä päätyy Euroopan markkinoille. 

McVeyn mukaan ihmiset haluavat yhä enenevissä määrin erikoisempia lemmikkejä. Ilmiö kytkeytyy myös sosiaaliseen mediaan, jossa eksoottisia lemmikkejä esitellään ja samalla ruokitaan kysyntää ja eläinten riistämistä elinympäristöistään. Vaikutukset villieläinpopulaatioihin ovat voimakkaita, sillä poikasta vangittaessa usein myös vanhemmat tapetaan. Villieläinkauppa on tuhoisaa eläinten populaatioille luonnossa, mutta vaarallista myös ostajille, joilla ei usein ole lainkaan tietoa siitä, kuinka eläimestä tulisi pitää huolta. 

”Eläimet voivat olla suloisia poikasina, mutta loppujen lopuksi ne ovat aina villejä eläimiä, joista voi kasvaessaan tulla aggressiivisia. Harvinaisen myrkkykäärmeen ostava ihminen ei välttämättä ymmärrä, että vastamyrkkyä ei ole saatavilla, jos käärme puree”, McVey kuvailee. 

Kauppaa tutuilla somealustoilla 

Linah Clifford työskentelee lakiasiantuntijana villieläinkauppaan keskittyvän TRAFFIC-järjestön Itä-Afrikan-toimistossa, jonka kanssa WWF tekee tiiviisti yhteistyötä. Clifford ja hänen kollegansa, data-analyytikko Tayana Mvungi, ovat kartoittaneet villieläimillä tehtävää kauppaa verkossa etsimällä ja käymällä läpi ilmoituksia eri alustoilla. 

Verkkokaupan suosio heijastuu myös villieläinrikollisuuden maailmaan: villieläinten myynti verkossa on lisääntynyt selvästi kaikissa maissa, joissa TRAFFIC toimii. Kauppaa käydään erilaisilla verkkomyyntialustoilla ja sosiaalisessa mediassa, kuten Facebook-ryhmissä ja Instagramissa. Myös TikTokin merkitys on kasvanut viime vuosina, Clifford sanoo. 

”Juuri nyt kaikki yrittäjät haluavat markkinoida itseään TikTokissa, niin myös laittoman villieläinkaupan toimijat.” 

Tavallinen ihminen ei välttämättä tajua, mitä ilmoituksessa myydään, sillä välttyäkseen ongelmilta myyjät  käyttävät  koodikieltä. Esimerkiksi villieläinkauppaan  erikoistuneessa Facebook-ryhmässä kehotetaan käyttämään postauksessa koodia ”C1”, jos halutaan myydä, ja ”C3”, jos halutaan ostaa jotain. Itse ilmoitus voi olla hyvin pelkistetty, kuten muutaman emojin saatteella jaettu kuva eläinlajista. 

”Jos haet englanniksi ilmoituksia sanalla ’norsunluu’, et varmasti löydä mitään. Sen sijaan paikallisella kielellä tai tietyillä kiertoilmauksilla ilmoituksia alkaa löytymään”, Clifford kertoo. 

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Päästäkseen selville siitä, mitä epämääräisissä ilmoituksissa yritetään myydä, TRAFFICin työntekijät tekeytyvät toisinaan potentiaaliseksi ostajaksi, Clifford kertoo. 

”Saatan esittää, että haluan tehdä perhejuhlassa vaikutuksen sukulaisiin ja ostaa jotain erikoisempaa tarjottavaa, vaikkapa merimakkaraa, muurahaiskäpyä tai hainevää.” 

Peitetarina menee täydestä, sillä se on yleinen.  Villieläinten  metsästäminen  ja niiden lihan myyminen on lemmikeiksi pyydystettyjen eläinten lisäksi toinen kasvava trendi. Uhanalaisen lajin lihaa pidetään kulinaristisena herkkuna, josta ollaan valmiita maksamaan ylimääräistä. 

Clifford ja Mvungi kirjaavat löytämänsä ilmoitukset TRAFFICin järjestelmään ja niistä ilmoitetaan myös viranomaisille. 

”Myyjiä on kuitenkin vaikea saada kiinni, sillä alustat ja käyttäjätunnukset vaihtuvat tiuhaan tahtiin”, hän sanoo. 

Uudet lajit tuovat uusia haasteita 

Kun villieläimiä viedään pois elinympäristöstään, vaikuttaa se koko ekosysteemiin – oli kyseessä sitten norsu tai muurahainen. ”Emme voi tuudittautua siihen, että ‘hienoa, nyt ovat norsut turvassa’, jos muut ekosysteemin lajit ovat uhattuna”, McVey sanoo. 

Esimerkiksi Keniassa salakuljettajien kohteeksi joutuneilla jättimäisillä muurahaisilla on luonnossa tärkeä rooli. Muurahaisten tapa kerätä ja varastoida siemeniä auttaa ruohokasveja leviämään savanneilla, kun siemeniä tippuu kyydistä matkalla muurahaispesälle. Lisäksi muurahaiset ovat tärkeä ruuanlähde muille lajeille, kuten muurahaiskävyille ja termiittikaivajille. 

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Salametsästäjien siirtyminen uusiin lajeihin  tuo  mukanaan  haasteita  myös villieläinrikollisuuden ehkäisyyn. Satamissa ja lentokentillä työskentelevät koirat on yleensä opetettu haistamaan vain yleisimpiä laittoman villieläinkaupan tuotteita, kuten muurahaiskävyn suomuja tai norsunluuta. Viranomaisillekaan ei ole välttämättä selvää, mitä heidän tulisi etsiä. 

”Meidän täytyy varmistaa, että rajaviranomaiset ovat tietoisia lajeista, joita rikolliset kuljettavat. Tässä apuna toimivat esimerkiksi tunnistusoppaat ja muut materiaalit, joita toimitamme viranomaisille”, McVey sanoo. 

Parasta  tietenkin  olisi, että lajeja ei päästäisi alun perinkään viemään pois elinympäristöistään. Uudentyyppisten rikosten ehkäisemiseksi on tärkeää, että suojelualueilla partioivat puistonvartijat raportoivat kaiken kohtaamansa epäilyttävän toiminnan, ja että tietoa jaetaan myös suojelualueelta ja raja-asemalta toiselle. 

”Kun kuullaan, että toisella suojelualueella on ongelmia jonkun asian kanssa, saatetaan havahtua siihen, että samaa tapahtuu myös omalla alueella.” 

Esimerkiksi laiton muurahaiskauppa ei välttämättä ole uusi ilmiö, vaan on mahdollista, että siihen on havahduttu vasta sen kasvettua laajamittaiseksi toiminnaksi. 

Rikollisuuden ketjut on katkaistava 

Laiton villieläinkauppa on huumekauppaan verrattavaa järjestäytynyttä rikollisuutta. Isot kansainväliset rikollisjärjestöt käärivät tuotot, ja salametsästäjälle maksetaan vain murto-osa tuotteen arvosta. 

 Usein salametsästäjät ovatkin köyhiä ihmisiä, joiden tilannetta välikädet käyttävät hyväkseen. ”Näin ei toki ole aina. Esimerkiksi norsujen salametsästäjät ovat aseistautuneita ammattirikollisia”, McVey sanoo. 

Yksittäisten salametsästäjien pidättäminen ei ole tehokkain tapa torjua tämänkaltaista rikollisuutta, sillä he ovat helposti korvattavissa. Aina löytyy joku, joka on palkkiota vastaan valmis rikkomaan lakia. Siksi vastuuseen pitäisi saada korkeammalla rikosketjussa toimivia ihmisiä, ja toisaalta huolehtia siitä, että suojelualueiden liepeillä elävät ihmiset eivät ole riippuvaisia salametsästyksen tuomista tuotoista.  

”Vaihtoehtoisten  elinkeinojen  kehittäminen paikallisten ihmisten kanssa on merkittävä keino, jolla voidaan torjua salametsästystä ruohonjuuritasolta käsin”, kertoo WWF:n suojeluasiantuntija Tanja Pirinen. 

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Esimerkiksi Ugandassa WWF työskentelee yhdessä entisten salametsästäjien kanssa. Nämä ovat saattaneet useamman sukupolven ajan metsästää Kuningatar Elisabetin kansallispuistossa, jossa elää muun muassa norsuja, leopardeja, leijonia ja simpansseja. 

Villieläinten elinalueilla liikkuessa salametsästäjiä uhkaa kiinnijäämisen lisäksi loukkaantuminen tai kuolema, ja moni onkin valmis muuttamaan tapansa, jos siihen vain annetaan mahdollisuus. 

”Olemme tukeneet paikallisia ihmisiä esimerkiksi pienten hunajafarmien perustamisessa. Kun hunajan myynnistä saadaan tuottoja, ei toimeentulon turvaamiseksi tarvitse lähteä kansallispuistoon metsästämään”, Pirinen kuvailee. 

Surisevat mehiläispesät ehkäisevät salametsästystä myös toisella tapaa. Norsut nimittäin karttavat pistäviä hyönteisiä, ja siten hunajafarmi pihapiirissä toimii myös luontaisena norsunkarkottimena. 

”Siten ne suojelevat ihmisiä, asumuksia ja viljelyksiä tunkeilevilta norsuilta, sekä myös norsuja, joita saatetaan tappaa niiden aiheuttamien tuhojen vuoksi.” 

Villieläinrikollisuuden ehkäisy vaatii useita lähestymistapoja. On huolehdittava siitä, että eläinten elinympäristöjä ja rajanylityspaikkoja valvotaan tehokkaasti ja että sakot toimivat salametsästystä ehkäisevänä pelotteena. Samalla on tärkeää estää ihmisiä ajautumasta salametsästykseen toimeentulon vuoksi. Ostajat on puolestaan saatava ymmärtämään, kuinka vahingollista esimerkiksi laittoman eksoottisen lemmikin ostaminen on. 

”Moni ajattelee, että mitä väliä yhden eläimen hankkimisella on. Villieläimen ostaminen lemmikiksi ei kuitenkaan ole koskaan vain yksittäinen teko, vaan osa ketjua, jossa eläimiä viedään luonnosta. Jokainen ostos ruokkii laittomia markkinoita entisestään”, McVey summaa.