Itämeren rehevöityminen heijastuu saaristolinnustoon
Itämeren pahimpana ympäristöongelmana pidetty rehevöityminen vaikuttaa meriekosysteemiin ja siinä eläviin eliöihin. Tämän kesän sinileväesiintymät ovat herättäneet runsaasti keskustelua, mutta rehevöitymisen vaikutuksista on toistaiseksi esitetty vain vähän tutkimustuloksia. Turun yliopistossa on tutkittu rehevöitymisen vaikutuksia saaristolintuihin ja alustavat tutkimustulokset julkaistiin tänään. Rehevöityminen ja muut ympäristömuutokset näkyvät jo esimerkiksi saaristolinnustossamme.
Viime vuosikymmenien aikana saaristolinnustossa on tapahtunut huomattavia muutoksia. Toiset lajit ovat runsastuneet ja saaristoon on saapunut uusia lajeja, mutta samanaikaisesti eräät perinteiset saaristolintulajit ovat taantuneet. Monet näistä muutoksista ovat seurausta ihmisen toiminnasta ja siitä johtuvista ympäristömuutoksista.
Rehevöityminen vaikuttaa saaristoalueen lintukantoihin pääosin kolmella tavalla: vaikuttamalla lintujen pesäpaikan valintaan ja pesimätulokseen sekä myrkyllisten leväkukintojen osalta suoraan lintujen terveyteen. Myös lintujen esiintymisalueet saattavat muuttua ja ulkosaariston lajit levitä sisäsaaristoon tai päinvastoin. Levämyrkkyjen osalta eri lintulajien välillä on suuria eroja myrkyille altistumisessa, mikä johtuu mm. erilaisesta ravinnosta sekä pesinnän ajoittumisesta. Myöhään pesivillä lajeilla, kuten tukkakoskelolla ja pilkkasiivellä, poikaset kuoriutuvat kesäkuun lopussa tai heinäkuun alussa, jolloin sinilevät alkavat runsastua. Näillä lajeilla ei ole samassa määrin mahdollisuutta välttää leväkukintoja kuin aikaisemmin pesivillä lajeilla.
Turun yliopistolla toimii tutkimushanke, jonka tavoitteena on selvittää rehevöitymisen ja muiden ihmisen aiheuttamien ympäristömuutosten vaikutuksia saaristolinnuston runsauteen ja lajikoostumukseen sekä löytää vesiensuojelussa käyttökelpoisia indikaattoreita Saaristomeren ja Itämeren rehevöitymiskehitykselle. Turun yliopiston tutkimushankkeen vastuullisena tutkijana toimii FM Mia Rönkä, joka tekee aiheesta väitöskirjaa. Rönkä sai syksyllä 2001 WWF:n 100 000 markan suuruisen Panda-palkinnon tutkimustyölleen.
Alustavien tutkimustulosten mukaan rehevöityminen vaikuttaa eri lintulajeihin erilailla. Muutamien lajien arvellaan aluksi hyötyvän rehevöitymisen myötä lisääntyvistä ravintovaroista. Näitä lajeja ovat esimerkiksi haahka, kyhmyjoutsen ja lapintiira. Toisaalta rehevöitymisen aiheuttaman vesistöjen umpeenkasvun ja näkösyvyyden pienenemisen on arveltu haittaavan rehevien lintuvesien lajien, kuten nokikanan, pesimistä ja ruokailua sekä kalastamalla ravintonsa hankkivien lintujen ravinnonsaantia. Näkösyvyyden pienenemisen ja vesistöjen umpeenkasvun vaikutuksia linnustoon on kuitenkin toistaiseksi tutkittu varsin vähän.
Valtio ei saa säästää Itämeren suojelun rahoituksessa
WWF:n meriasiantuntija Anita Mäkinen toteaa, että kesän leväkukinnat ovat vain yksi rehevöitymisen ilmentäjä. Muita merkkejä meren sairaudesta ovat rantojen limoittuminen, vedenalaisen luonnon köyhtyminen, rihmamaisten levien muodostamat vallit rannoilla ja muutokset saaristolinnustossa. “Itämeren oireiden hoitamiseksi kaikkien suomalaisten on kannettava kortensa kekoon. Valtiovalta on jo tehnyt tärkeitä päätöksiä Itämeren kuormituksen vähentämiseksi ja nyt on varmistettava, että suojelutoimille löytyy valtion taholta riittävä rahoitus”, Mäkinen sanoo.
Lisätietoja:
Turun yliopisto/ tutkija Mia Rönkä 040 592 9094, miaron@utu.fi
WWF / meriasiantuntija Anita Mäkinen 09 7740 1034, 040 527 1425, anita.makinen@wwf.fi
WWF/ suojelujohtaja Jari Luukkonen 09 7740 1045, 040 5850 020, jari.luukkonen@wwf.fi
WWF/ viestintäpäällikkö Päivi Rosqvist 09 7740 1040, 0400 425 666, paivi.rosqvist@wwf.fi