Katoaako rakkolevä, rantavyöhykkeen avainlaji?
WWF kartoitti yhdessä Turun yliopiston ja Åbo Akademin tutkijoiden ja Pro Saaristomeri -hankkeen kanssa Saaristomeren rakkoleväkasvustoja. Rakkoleväesiintymissä oli tapahtunut hälyttävä muutos: rakkolevä (Fucus vesiculosus) oli hävinnyt tutkimusalueelta täydellisesti noin 58 prosentissa ja vähentynyt 5 prosentissa kuvatuista rannoista. Tilanne oli ennallaan vain 35 prosentissa kuvatuista rannoista, ja ainoastaan hieman yli 3 prosentissa tilanne oli kehittynyt parempaan suuntaan.
“Syinä levän katoamiseen voidaan pitää Itämeren yleistä rehevöitymiskehitystä. Tehokkaasti yhteyttävät ja kasvavat rihmamaiset yksivuotiset levät hyötyvät veden kohonneista ravinnepitoisuuksista rakkolevää huomattavasti enemmän, jolloin ne korvaavat rakkolevän. Rakkolevän väheneminen on merkittävä ongelma, sillä se on yksi rantavyöhykkeen avainlajeista, joka ylläpitää rantavyöhykkeen luonnon monimuotoisuutta”, sanoo tutkimuksesta vastannut WWF:n meriasiantuntija Anita Mäkinen.
Kartoitustyön tavoitteena oli saada selville rakkoleväesiintymien tämänhetkinen laajuus ja kunto koko laajan Saaristomeren alueella Turusta Maarianhaminaan. Rakkoleviä ilmakuvattiin 53 alueella, yhteensä noin 65 km matkalta. Samat rannat oli kuvattu vuonna 1993, mihin tilanteeseen tämän kesän tuloksia verrattiin. Ilmakuvatulkinnan tulokset varmennettiin kentällä useammassa paikassa, jotta voitiin olla varmoja tulosten luotettavuudesta.
Rakkolevä on eniten kadonnut välisaaristossa, missä 70 prosentissa kuvatuista rannoista rakkolevä oli kadonnut kokonaan. Ulkosaaristossa rakkolevä oli paennut noin puolelta (56 %) tutkituista rannoista. Myönteistä kehitystä eli rakkolevävyöhykkeen voimistumista oli tapahtunut välisaaristossa noin neljän ja ulkosaaristossa noin kolmen prosentin osalta.
Rakkolevä soveltuu käytettäväksi meren tilan seurannassa. Koska se on monivuotinen laji, sen esiintymät heijastavat meren tilan pitkäaikaisia muutoksia. Rakkolevävyöhyke tarjoaa suojaa ja ravintoa lukuisille selkärangattomille, ja myös useat kalalajit käyvät lisääntymässä sen suojassa. Ei ole liioiteltua kuvata rakkolevää sanalla rantavyöhykkeen avainlaji: rantavyöhykkeen elämän monimuotoisuuden lisäksi se stabiloi veden ravinteiden kiertoa.
Kunnille keppiä ja porkkanaa haja-asutuksen päästöjen vähentämiseksi
Kartoitusalueella Saaristomerellä asutuksen ja mökkien hajakuormitus sekä kalankasvatus lisäävät rakkolevää haittaavaa ravinnekuormaa. Pienveneet ja niiden septitankkityhjennykset rasittavat myös paikoin saaristovesistöä.
WWF:n mielestä valmisteilla olevaan kansalliseen Itämeri-ohjelmaan on sisällyttävä ohjauskeinoja, joiden avulla kuntia voidaan sekä painostaa että kannustaa hajakuormituksen vähentämiseen. “Olisi esimerkiksi edistettävä kalankasvatuksen suljetun järjestelmän kehittämistä ja käyttöönottoa, veneiden septitankkien tyhjennysasemien rakentamista ja kompostikäymälöitä haja-asutusalueille vesivessojen sijaan”, Mäkinen sanoo.
Tutkimustulokset on esitelty ensimmäistä kertaa Maj ja Tor Nesslingin Säätiön ”Man and the Baltic Sea” kokouksessa Hanasaaressa, 2.-3.10.2000.
Lisätietoja:
meriasiantuntija Anita Mäkinen,
(09) 7740 1034, 040 527 1425,
viestintäpäällikkö Päivi Rosqvist,
(09) 7740 1040, 0400 425 666