Julkaistu

WWF: Itämeren kalat liian myrkyllisiä Euroopan unionin markkinoille

Vahva kemikaaliasetus auttaisi Itämerta ja sen lajeja

Itämerestä pyydystetyt kalat ovat niin saastuneita, etteivät ne kelpaa EU:n markkinoille, varoittaa WWF. "Clean Baltic within REACH?" -raportin mukaan 1980- ja 1990-lukujen taitteessa Itämerestä saatuun kalansaaliiseen kertyi joka vuosi 31 kiloa haitallisia PCB-yhdisteitä, jotka näin päätyivät ihmisten lautasille.

Huom.! Tiedotteen ensimmäisessä kappaleessa on virheellinen tieto silakassa havaittujen bromattujen palonestoaineiden pitoisuuksista. Katso WWF:n oikaisutiedotetta 4.2.2005.

WWF:n raportin mukaan useilla kalalajeilla, kuten lohella, meritaimenella, turskalla ja piikkikampelalla on ollut lisääntymisvaikeuksia viime vuosikymmenien aikana. Silakassa havaitut bromattujen palonestoaineiden pitoisuudet ovat Itämerellä 50 kertaa niin korkeat kuin Atlantilla.

Kalojen lisäksi muutkin Itämeren lajit kärsivät myrkyistä. Bromattujen palonestoaineiden ja bifenyylien pitoisuudet huippupedoissa, kuten hylkeissä, kiisloissa ja merikotkissa ovat Itämerellä kahdesta viiteen kertaa niin korkeat kuin Pohjanmerellä ja Jäämerellä. Muita haitallisia kemikaaleja, kuten perfluorihiilivetyjä, on löydetty esimerkiksi pyöriäisistä. Perfluorihiilivetyjä käytetään tekstiilien valmistuksessa, ruokapakkauksissa ja teflonpinnoitteissa. Palonestoaineita käytetään esimerkiksi kankaissa ja televisioissa.

Eräät Itämeren rasvaiset kalat eivät täytä EU:n vaatimuksia tarpeeksi alhaisista dioksiinipitoisuuksista. Vuonna 1995 Ruotsin viranomaiset suosittelivat, että synnytysikäiset naiset rajoittaisivat silakan ja lohen kulutustaan, koska näistä kaloista löytyi merkittävinä pitoisuuksina myrkyllisiä yhdisteitä, kuten furaaneja, dioksiinejä ja PCB-yhdisteitä.

"Itämeren lajit ovat ympäristömyrkkyjen saastuttamia. Tämä ei ole vain menneisyyden taakka vaan myös merkittävä ajankohtainen ongelma, sillä useita näistä kemikaaleista käytetään edelleen Euroopan unionin alueella. Itämeri on EU:n sisämeri, joten EU:lla on erityinen vastuu sen hyvinvoinnista", sanoo WWF Suomen suojelujohtaja Jari Luukkonen.

Itämeri on saasteille hyvin altis, koska veden vaihtuminen Atlantin ja sen välillä on vähäistä: saastunut vesi voi pysyä paikoillaan 25-30 vuotta. Lisäksi veden alhaisen lämpötilan ja talviaikaisen jääpeitteen vuoksi kemikaalit hajoavat Itämeressä hitaasti. WWF korostaa, että EU:n nykyinen kemikaalilainsäädäntö ei ole onnistunut suojelemaan Itämerta ja sen lajistoa vaarallisilta kemikaaleilta.

"Keskustelu uudesta kemikaaliasetuksesta antaa toivoa Itämerelle. Nykyinen esitys asetukseksi ei ole kuitenkaan riittävän tiukka. EU:lla on nyt tilaisuus suojella ihmisiä ja luontoa kemikaalien haitoilta. Turvallisten tuotteiden uusien markkinoiden ja kuluttajien lisääntyvän luottamuksen pitäisi olla hyviä uutisia myös kemianteollisuudelle. Epäluulo kalansyöntiä kohtaan vaikeuttaa myös muutoinkin ahdingossa olevaa kalastuselinkeinoa. Myrkkypitoisuuksien aleneminen on kalastajienkin etu", Luukkonen toteaa.

"Clean Baltic within REACH" -raportti (pdf-tiedosto, 675 kt, tieto silakoiden kemikaalipitoisuuksista korjattu)

Lisätietoja:
WWF Suomi, suojelujohtaja Jari Luukkonen, gsm 040 585 0020, jari.luukkonen@wwf.fi

Internet: www.wwf.fi/ymparisto/vaaralliset_kemikaalit

Linkki korjattuun raporttin päivitetään tälle sivulle pian.

Huomautuksia medialle:

  • Suomi ja Ruotsi saavat 31.12.2006 asti kestävän siirtymäkauden ajan myydä kotimaan markkinoillaan Itämerestä pyydettyä kalaa, jonka dioksiinipitoisuudet ylittävät sallitut rajat. Poikkeuslupa on myönnetty sillä ehdolla, että kuluttajat ovat tietoisia riskeistä, joita korkeat dioksiinipitoisuudet voivat aiheuttaa erityisen herkille väestöryhmille, kuten raskaana oleville naisille. 
  • REACH (Registration, Evaluation and Authorisation of CHemicals) on esitys EU:n uudeksi kemikaaliasetukseksi, jonka tarkoituksena on tunnistaa ja poistaa markkinoilta haitallisimmat kemikaalit. Jos REACH astuu voimaan, se koskee kaikkia Euroopan unionin maita. Lain mukaan kemikaalien valmistajien pitäisi lähettää kemikaalivirastolle turvallisuustiedot kaikista kemikaaleista, joita valmistetaan yli 1000 kg vuodessa. Kemikaaleista, joita valmistetaan pienempiä määriä, vaadittaisiin vähemmän tietoa. Asiantuntijat arvioisivat turvallisuustiedot erityisesti suurina määrinä valmistettavien kemikaalien ja muiden erityisen vaarallisten kemikaalien osalta. Haitallisimmat kemikaalit poistettaisiin markkinoilta ja korvattaisiin turvallisemmilla vaihtoehdoilla, jos teollisuus ei pysty osoittamaan riittävää riskinhallintaa ja sosioekonomisia etuja.