WWF vaatii: tutkimustieto huomioitava liito-oravaohjeessa
Ympäristöjärjestö WWF:n mielestä nyt uudistettavana oleva ohje liito-oravien lisääntymispaikkojen turvaamisesta ei ole riittävä vaarantuneen lajin suojelemiseksi. Ohjeen laadinnassa on ohitettu tuorein tutkimustieto.
Maa- ja metsätalousministeriön ohje liito-oravan lisääntymispaikkojen turvaamisesta metsien käytössä on uusittavana. Ohjeen uusiminen on tarpeen, sillä aiemman ohjeen mukaisen metsien käsittelyn vaikutuksista liito-oravan elinpaikkojen säilymiseen on saatu uutta tutkimustietoa. Muun muassa Suomen Ympäristökeskuksen tuottaman tiedon valossa nykyinen ohjeistus on ollut riittämätön turvaamaan liito-oravan esiintymät.
Luonnonsuojelulaki kieltää liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentämisen. Tänään päättyvällä lausuntokierroksella oleva uusittu ohje ei kuitenkaan toisi asiaan oleellista parannusta. WWF vaatii tutkimustuloksiin viitaten, että edelleen erittäin pienialaisiksi määritellyt liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat tulee jättää kokonaan metsänkäsittelyn ulkopuolelle ja että niiden lähiympäristöissä ei tule tehdä avohakkuita.
”Vaikuttaa siltä, että tutkimustieto on ohitettu ohjeen laadinnassa”, toteaa WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen.
Tutkimuksin on osoitettu, että alle 150 metrin etäisyydellä liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikoista tehdyt avohakkuut heikentävät niitä merkittävästi. Näin ollen uudessa ohjeessa olisikin erityisen tärkeää jättää esiintymispaikan ydin täysin metsänkäsittelyn ulkopuolelle ja kieltää avohakkuut 150 metrin säteellä.
”Viranomaisten toiminta ei saa perustua eri intressitahojen huutoäänestykseen, kun tarkoituksena on suojella uhanalaisia lajeja luontodirektiivin ja luonnonsuojelulain vaatimusten mukaan. Kansalaisten mielestä luonnon monimuotoisuus on tutkitusti tärkein tavoite metsiä koskevassa päätöksenteossa. Tämä näkökulma tulee huomioida myös viranomaistoiminnassa”, sanoo WWF:n metsäasiantuntija Annukka Valkeapää.
Liito-oravan elinpaikkojen suojelulla on merkitystä myös muun uhanlaisen metsälajiston suojelussa, sillä liito-orava on niin kutsuttu sateenvarjolaji, jonka asuttamat alueet ovat sopivia elinympäristöjä myös monille muille lajeille. Suojelemalla liito-oravan elinympäristöt suojellaan myös luonnon monimuotoisuutta yleisemmin.
Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategian päätavoite on pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen sekä lajien uhanalaistumiskehitys Suomessa vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteeseen pääsemiseksi tehokkailla toimenpiteillä on kiire. Strategiassa todetaan, että metsien lajiston uhanalaistumiskehitys on tehdyistä toimenpiteistä huolimatta edelleen jatkunut ja että luonnon monimuotoisuutta koskevan päätöksenteon tulee perustua parhaaseen käytettävissä olevaan tieteelliseen tietoon ja varovaisuusperiaatteen noudattamiseen. Tämän tulee WWF:n mielestä näkyä myös lausunnolla olevan liito-orava-ohjeen kohdalla.
Lisätietoja:
Ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen, WWF Suomi, 0400 168 939, petteri.tolvanen@wwf.fi
Metsäasiantuntija Annukka Valkeapää, WWF Suomi, 050 305 5086, annukka.valkeapää@wwf.fi
WWF:n lausunto aiheesta löytyy osoitteesta: http://wwf.fi/mediabank/7174.pdf
Suomen Ympäristö 33/2012: Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkarajausten vaikuttavuus lajin suojelukeinona. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/38778/SY_33_2012_Liito-orava.pdf?sequence=1
M. Jokinen, S. Mäkeläinen & O. Ovaskainen, 2014: ‘Strict’, yet ineffective: legal protection of breeding sites and resting places fails with the Siberian flying squirrel. Animal Conservation. http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/acv.12157/abstract