© Katri Virtalaakso / WWF

WWF-LEHTI 1/2018

Ilmastonmuutos näkyy jo Suomessa

Suomen keskilämpötila on noussut yli kaksi astetta 1800-luvun puolivälistä lähtien. Talvikuukaudet ovat lämmenneet selkeästi
kesäkuukausia enemmän, joulukuut ovat lämmenneet peräti viisi astetta.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät Suomessa jo nyt. Tässä muutamia esimerkkejä suomalaisesta luonnosta ja arkipäivän asioista.

Talveen tottuneet eläinlajit ahtaalla

Ilmaston lämmetessä etelän lajit ovat levinneet pohjoisemmaksi, ja ne voivat syrjäyttää kilpailullaan pohjoisia lajeja. Pohjoisten lajien elintila vastaavasti kaventuu. Esimerkiksi naali joutuu kilpailemaan tunturialueille levittäytyneen ketun kanssa ravinnosta ja pesimäpaikoista. Suurikokoisempi kettu vie yleensä voiton, eikä Suomessa ole havaittu naalin pesintää yli kahteen vuosikymmeneen.

Lumi- ja jäätilanteen epävarmuus aiheuttaa hankaluuksia lumesta riippuvaisille lajeille. Saimaannorpan ja itämerennorpan kuutit ovat vaarassa ilman lumipesää, sillä pesä suojaa pedoilta ja lämpötilan vaihteluilta. Saimaannorpille kolattiin kuluvanakin talvena apukinoksia ihmisvoimin. Vuonna 2017 jopa 90 prosenttia kuuteista syntyi ihmisen tekemiin apukinoksiin. Itämerennorpan eteläisten kantojen lisääntymisalueilla, kuten Saaristomerellä, ollaan jo nyt useimpina talvina tilanteessa, että lunta ja jäätä pesimäaikaan ei ole lainkaan.

Etelä-Suomen lumesta paljaat metsät paljastavat kirjaimellisesti myös asukkaansa. Metsäjänis vaihtaa talvipukunsa valkoiseksi, vaikka maa olisi musta. Pedoilta suojaavan talvipuvun vaihtamisen ajankohta riippuu nimittäin päivän pituudesta, ei lumitilanteesta. Lumettomina talvina talvipukuiset metsäjänikset ovat helppoa riistaa saalistajilleen.

Peltolintujen pesät tuhoutuvat

Ilmastonmuutos on aikaistanut keväitä. Esimerkiksi lehdet puhkeavat keväisin lähes kaksi viikkoa varhemmin kuin mittaushistorian alussa. Aiemmin tuleva kevät on johtanut niin kylvötöiden kuin lintujen pesinnän aikaistumiseen.

Peltolinnut tosin ovat aikaistaneet pesintäänsä huomattavasti nopeammin kuin maanviljelijät kylvötöitään, ja linnut perustavat yhä useammin pesänsä kylvämättömille pelloille – monesti kohtalokkain seurauksin. Koneellinen kylvö tuhoaa käytännössä lähes kaikki kuovien ja töyhtöhyyppien jo rakennetut pesät.

Itämeressä vaikutukset kokee sinisimpukka

Kotoisessa Itämeressämme ilmastonmuutos on jo aiheuttanut mitattavia muutoksia. Jääpeitteen laajuus on kaventunut, ja vuotuisten jääpäivien määrä on viimeisten vuosikymmenten aikana vähentynyt. Erityisesti syvien altaiden meriveden lämpötila on noussut, ja pintaveden suolapitoisuus on laskenut.

Matala suolapitoisuus ja meriveden lämpötilan nousu hankaloittavat sinisimpukan kasvua ja lisääntymistä. Viime vuosina Tanskan salmien kautta Itämereen saapuneet isot suolaisen veden pulssit ovat parantaneet sinisimpukoiden tilannetta, mutta lajin levinneisyys Suomen merialueella on kokonaisuudessaan kaventunut. Sinisimpukka on yksi Itämeren avainlajeista; se puhdistaa ympäristönsä vettä ja sitä käyttävät ravinnoksi muun muassa haahkat.

Rakennusten julkisivut ovat koetuksella

Eläinten lisäksi muuttuva ilmasto vaikuttaa meihin ihmisiin. Talvisten vesisateiden osuus on Suomessa jo kasvanut, mikä lisää viistosateen riskiä. Näin sade pääsee helpommin piiskaamaan rakennusten julkisivuja eli niiden kosteusrasitus voi lisääntyä. Myös sulamisen ja jäätymisen vaihtelun lisääntyminen koettelee rakennuksia. Kun lämpötila sahaa useammin nollan molemmin puolin, ovat esimerkiksi julkisivurappaukset ja parvekkeiden teräsosat alttiimpia vaurioille. Omakotitaloasujalle tai taloyhtiölle tämä voi näkyä lähivuosina lisääntyvänä julkisivun huollon ja ylläpidon tarpeena.

Teitä pitää huoltaa enemmän

Kun lämpötila pysyttelee lähellä nollaa ja vaihtelee nollan molemmin puolin entistä useammin, on myös useammin liukasta. Keski- ja Pohjois-Suomessa liukkaudentorjunnan tarve kasvaa, ja talvikunnossapidon painopiste siirtyy nykyistä pohjoisemmaksi.

Leudontuvat talvet vähentävät routimista ja roudan aiheuttamia tievaurioita. Korkeammat lämpötilat ja sateiden tuleminen yhä useammin vetenä lisäävät kuitenkin teiden päällysteiden kulumista, sillä paljaat ja märät tienpinnat kuluvat herkemmin nastarenkaista.

Myös metsien talvihakkuut ovat hankalia, kun maa ei ole roudassa. Ilman routaa raskaat metsätyökoneet uppoavat pehmeään maahan.

Monot vaihtuvat lenkkitossuihin

Kun lämpötila kipuaa nollan yläpuolelle, sade tulee vetenä eikä lumena. Lumimäärät ovatkin eteläisessä Suomessa vähentyneet puoleen sadan vuoden takaisesta. Esimerkiksi Helsingin Kaisaniemen mittausasemalla talvien lumisumma on pudonnut alle puoleen 1900-luvun alusta. Myös muilla Etelä-Suomen mittausasemilla muutos on samankaltainen eli lumisumma on vähentynyt 50–70 prosenttia.

Lumisumma kertoo lumen pysyvyydestä ja paksuudesta, ja se huomioi myös lumen sulamisen. Lumisumma ei siten ole suoraan verrannollinen sataneen lumen määrään.

Myös aika, jolloin lunta on maassa ja järvissä jääpeite, on lyhentynyt. Etelä-Suomessa lumipeitteinen aika on lyhentynyt kuukaudella, järvet jäätyvät myöhemmin ja jäät lähtevät aiemmin keväällä. Talvilajien harrastaminen on vaikeutunut. Luonnonladuilla hiihtely on mahdollista lyhyemmän aikaa, ja luistelijat ovat yhä enemmän tekojäiden varassa. Hiihtomonojen sijaan jalkaan voi talvella vetää useammin lenkkitossut.

Lapissa nietokset kasvavat

Lapissa puolestaan lumisummat ovat paikoin jopa hieman kasvaneet runsastuneiden sateiden myötä. Esimerkiksi Sodankylän tutkimusasemalla lumisummat ovat kasvaneet reilut 10 prosenttia vuodesta 1915. Mittaustulokset eivät tosin ole tilastollisesti merkitseviä. Lapissa nietokset kasvavat todennäköisesti myös lähivuosikymmeninä, niin kauan kuin Lapin talvet pysyvät pakkasen puolella.

Poliitikkojen on tehtävä vastuullisia päätöksiä. Ilmastonmuutosta voidaan hillitä näillä päätöksillä:

• Asetetaan Suomen päästövähennystavoitteeksi vähintään 60 prosenttia vuodelle 2030 verrattuna vuoteen 1990.

• Säilytetään maankäyttösektorin (maatalous- ja metsämaa, kosteikot, ruohikkomaat) hiilinielut vähintään 2010-luvun alkupuolen tasolla.

• Tehdään Suomesta hiilineutraali jo vuoden 2030 tienoilla.

• Ajetaan kunnianhimoisempia ja sitovia ilmastotavoitteita EU:ssa ja kansainväli­sissä neuvotteluissa.

• Vastustetaan arktisten fossiilisten polttoainevarojen, öljyn ja kaasun, etsintää ja käyttöönottoa.

• Panostetaan moderneihin energiaratkaisuihin. Siirrytään pois vanhanaikaisesta energia-ajattelusta, kuten puun poltosta, lisävesivoimasta ja ydinvoimasta.

Teksti: Kaisa Ryynänen
Kuvitus: Katri Virtalaakso

Lisätietoja ilmastonmuutoksesta:
wwf.fi/ilmasto
ilmasto-opas.fi

 

Jaa tämä sivu: