© Akseli Muraja

WWF-LEHTI 3/2016

Karkkirahat tiikerille

Kahdeksanvuotias WWF:n tukija Aaretti Räsänen on suuri luonnonystävä, joka haluaa suojella ”kaikkia eläimiä”. Hän valistaa lähipiiriä aktiivisesti ympäristöasioista ja lahjoittaa myös osan taskurahoistaan tiikerien suojeluun. 

”Mus-ta-kar-hu tun-keu-tui ul-ko-raken-nuk-seen”.

Kahdeksanvuotias Aaretti Räsänen tavaa tekstiä säästämästään lehtileikkeestä ja jatkaa karhun puuhien selostamista: ”Semmonen – mikä se on – Kanadan mustakarhu, meni pellolle ja kaatoi heinäkasan ja alkoi syömään sitä!”

Seuraa selvitys kotimaisen ruskean karhun ja kanadalaisen sukulaisen eroista.

Aaretti on hyvin perillä eläinmaailmasta ja sen tapahtumista. Hän ahmii innokkaana kaiken eläin- ja luontotietouden, minkä löytää. Kirjahyllyyn on kertynyt jo pitkä rivi kansioita, joihin hän kerää lehtileikkeitä eläimistä ja luonnosta. Lempieläin on karhu.

Yksi Aaretin etunimistä on Kontio, jonka mukaan hän nimesi jo pienenä harrastuksensa ”Kontion karhutietopalveluksi”. Perhe ja ystävät kokoontuivat kuuntelemaan, kun nuori luonnonystävä piti esitelmiä hienosti vesikampauksessa ja kauluspaidassa.

On ollut lähellä, että Aaretti olisi itsekin kohdannut karhun. ”Olen saanut kuulla, että Simpeleellä on viisi karhuperhettä, pentujakin! Jännittää vähän, että karhu tulee vastaan metsässä”, hän kertoo.

Onneksi isoisä on neuvonut, miten pitää toimia, jos kontio tosielämässä kävelee vastaan. ”Silloin pitäisi mennä maahan ja panna silmät kiinni. Ei saa katsoa silmiin tai lähteä pakoon!”

Aaretin äiti Anna Lyra kertoo poikansa pohjattoman luontoinnostuksen tulleen ilmi jo ihan pienenä. Nyt Aaretti puhuu Annan mukaan jatkuvasti luonnon ja eläinten puolesta.

Osa herkkuihin varatuista taskurahoistakin lahjoitetaan nykyisin WWF:lle tiikerien suojeluun. Äiti aloitti Aaretin innostuksesta WWF:n kuukausittaisen kummiuden ja tuplaa Aaretin lahjoittamat varat omasta pussistaan.

Luontoharrastusta tukee myös Aaretin ukki. Ukin kanssa käydään kesäisin katselemassa perhosia ja syksyisin hirvimetsällä. Hirviä on nähty, mutta Aaretin mukaan paistia ei ole nautittu.

”Ukki ei halua ampua niitä hirviä. Se rupeaisi itkemään.”

Hirven sarvet Aaretti sai kuitenkin toiselta metsästäjältä muistoksi. Nyt ne koristavat pojan seinää. ”Vasemmalla on kaksi piikkiä ja oikealla yksi. Sarvissa on pihkaa, koska hirvi on puskenut niitä puuta vasten. Niitä on varmaan kutittanut! ”

Juttua kirjoitettaessa Aaretti odotti lähtöä viikon kestävälle Metsänhaltijan luontoleirille innoissaan.

Kun nuorelta mieheltä kysyy tulevaisuuden suunnitelmia, uran suunta on selvä: luonto kiinnostaa. ”Haluaisin hoitajaksi eläintarhaan. Tai metsänvartijaksi.”

Teksti Tuuli Hongisto

Jaa tämä sivu: