WWF suojelee orankeja
WWF suojelee orankeja monin keinoin, kuten:
- suojelee monipuolisesti orankien elinympäristöä, sademetsiä
- on mukana perustamassa suojelualueita ja niitä yhdistäviä ns. ekologisia metsäkäytäviä orankien elinalueille
- kehittää paikalliselle väestölle elinkeinoja, joissa he voivat hyötyä orankien suojelusta, kuten ekomatkailu
- selvittää orankien elintapoja ja suunnittelee uuden tiedon pohjalta suojelutoimia
- valistaa orankien suojelun tärkeydestä ja
- ehkäisee laitonta kaupankäyntiä orangeilla.
Kannan koko
Villejä borneonorankeja arvioidaan olevan nykyisin noin 41 000 yksilöä. Sumatranorankeja on vain 7 500 yksilöä.
Borneonoranki on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Sumatranoranki on äärimmäisen uhanalainen.
Ominaispiirteet
Tyypillisen orangin mittoja ovat:
- pituus: 1,25–1,5 m
- käsienväli: 2–2,25 m ja
- paino: uros 50–90 kg, naaras 30–50 kg.
Lisääntyminen
Orankinaaraat saavuttavat sukukypsyyden 10–15 vuoden ikäisinä. Ne synnyttävät kerrallaan yleensä vain yhden poikasen, poikkeuksellisesti kaksoset.
Orangit ovat hitaita lisääntymään ja synnyttävät korkeintaan viiden vuoden välein. Tämän vuoksi populaatiot toipuvat hitaasti ja laji on erityisen herkkä ylimääräiselle kuolleisuudelle. Orankien keskimääräinen elinikä on 40 vuotta.
Elintavat
Oranki asuu puissa ja laskeutuu harvoin maahan. Se liikkuu kiipeämällä, kävelemällä ja loikkimalla oksalta oksalle.
Orangit elävät yleensä yksin. Ne rakentavat uuden pesän joka yö.
Ravinto
Hedelmät ovat orankien pääasiallista ravintoa. Ne syövät lisäksi:
- nuoria lehtiä ja versoja
- puunkuorta
- hyönteisiä sekä
- satunnaisesti myös munia ja pieniä selkärankaisia.
Uhkat
Elinalueiden tuhoutuminen ja metsäpalot
Elinalueiden tuhoutuminen on suurin syy orankien vähenemiseen. Malesialaisen kansantarinan mukaan oranki pystyi aiemmin kulkemaan Borneon saaren päästä päähän laskeutumatta kertaakaan maahan. Sademetsien tuhoutumisen myötä tämä on tullut mahdottomaksi.
Orankien elinalueet kutistuvat metsänhakkuiden ja maatalouden leviämisen seurauksena. Metsiä hakataan kaupallisiin tarkoituksiin ja öljypalmuplantaaseja varten. Orankien kotimetsistä valtaosa on hakattu maan tasalle. Lähes 80 % kaikista Malesian ja Indonesian metsistä on hakattu.
Myös metsäpalot surmaavat orankeja ja tuhoavat niiden elinympäristöjä.
Laiton kauppa
Toinen vakava uhkatekijä on laiton eläinkauppa. Se näytti vähentyneen 1970-luvulla. Viime vuosina on kuitenkin jälleen ilmennyt tapauksia, joissa sekä elävillä että kuolleilla orangeilla on käyty kauppaa. Esimerkiksi Taiwaniin kuljetettiin vuosina 1995–1999 noin 1000 orankia lemmikeiksi. Arvellaankin, että orankien populaatiotiheys Taiwanin pääkaupungissa Taipeissa on korkeampi kuin niiden alkuperäisissä kotimetsissä.
Jokaista Taiwaniin vangiksi päätyvää orankia kohden on menettänyt henkensä myös 3–5 muuta yksilöä. Viime vuosina lainsäädännön kiristäminen on johtanut orankien maahantuonnin vähenemiseen Taiwanissa. Eläinkauppa uhkaa kuitenkin orankeja edelleen Indonesiassa, missä nämä punaturkit ovat suosittuja lemmikkieläimiä.
Tappaminen ruoaksi ja yhteenotot ihmisten kanssa
Orankeja tapetaan myös ruoaksi ja kostoksi viljelystuhoista. Orangit tunkeutuvat maatalousalueille erityisesti aikoina, jolloin luonnollista ravintoa on niukasti.
Tiesitkö, että…
- Orangit ovat suurimpia puissa kiipeileviä eläimiä.
- Oranki tarkoittaa ”metsän ihmistä” malajin kielellä.
- Luontoon palautettujen orankien on nähty varastavan veneitä ja hyppäävän kyytiin virran vietäväksi.
- Oranki saattaa rakentaa lehdistä pesäänsä sateen- tai auringonsuojan.
- Orangit syövät joskus myös multaa.
