Tietoa alueesta
Maapallon pohjoisnapaa ympäröi valtava alue, jossa ihmisen kädenjälki ei näy vielä selvästi. Arktisella alueella on suuri merkitys koko maapallon luonnon monimuotoisuudelle. Osaa alueen lajeista, kuten jääkarhuja, ei tavata missään muualla. Jääkarhujen lisäksi arktisella alueella elää muun muassa mursuja, maitovalaita ja karibuja. Kesäksi alueelle muuttaa noin 280 lintulajia aina Etelä-Afrikasta, Australiasta, Uudesta Seelannista ja Etelä-Amerikasta saakka. Myös arktinen kasvilajisto on ainutlaatuista.
Suomikin on arktinen maa, ja monet lajeistamme, kuten naali ja itämerennorppa, ovat arktisia lajeja. Suomessa ja muualla tavattavia arktisia lajeja yhdistää se, että ne ovat sopeutuneet ihailtavasti hyisiin oloihin. Esimerkiksi naali pysyy lämpimänä jopa 40 asteen pakkasella paksun turkkinsa ansiosta. Myös lämmittävä rasvakerros, pienet korvat ja muut lyhyet ulokkeet, hengitysilman lämpötilan ja kosteuden säätely sekä ääreisverenkierron kontrollointi ovat toimivia tapoja pitää kylmyys loitolla.
Arktiset lajit pärjäävät ihailtavasti jäätävissä olosuhteissa, mutta tulevaisuudessa niiltä vaaditaan sopeutumista toisenlaisiin, aina vain lämpimämpiin oloihin.
Uhat
Ilmastonmuutos
Ilmastonmuutos lämmittää arktista aluetta nopeammin kuin mitään muuta aluetta maapallolla. Huomattava osa arktisen alueen ympärivuotisesta jääpeitteestä on jo hävinnyt. Myös Suomen luonnossa on nähtävissä monia lämpenemisen merkkejä: vesistöjen jääpeiteajat ovat lyhentyneet, kasvillisuus on muuttunut ja metsänraja on siirtynyt pohjoisemmaksi ja korkeammalle.
Video: NASA, http://svs.gsfc.nasa.gov/4494
Lämpenemisellä on vakavia seurauksia lajeille: Jääkarhun ravinnonsaanti vaikeutuu huomattavasti, jos jäätä ei ole. Nuoret mursut voivat tallautua kuoliaiksi eläinten pakkautuessa tiiviiksi joukoiksi rannalle jään sulaessa. Naali on Suomessa enää satunnainen vierailija ketun vallatessa siltä elintilaa. Itämerennorppa tarvitsee lunta ja jäätä pesiäkseen. Lohikalat kärsivät vesien lämpenemisestä. Huolestuttavia esimerkkejä riittää.
Kylmään tottuneet kasvit ja eläimet voivat muilla alueilla yrittää sopeutua ilmastonmuutokseen vetäytymällä kohti pohjoista. Maapallon pohjoisimmassa kolkassa eläville eliölajeille pakomatka ei ole ratkaisu.
Arktisen alueen kohtalo vaikuttaa koko maapallon tulevaisuuteen. Jäätiköiden sulaminen pohjoisessa nostaa merenpintaa toisella puolella maapalloa. Lisäksi lämpeneminen happamoittaa merta ja muuttaa ilma- ja merivirtoja. Erityisen vakava uhka on ikiroudan sulaminen. Ikiroudasta voi vapautua kasvihuonekaasuja, jotka nostaisivat maapallon lämpötilaa vaarallisesti. Arktinen alue uhkaa siis muuttua ilmastonmuutoksen uhrista ilmastonmuutoksen kiihdyttäjäksi. Lämpeneminen on pysäytettävä ennen kuin näin tapahtuu.
Luonnonvarojen kestämätön käyttö
Arktisen alueen luonnonvaroihin, kuten öljyyn ja kaasuun, on jäiden sulaessa entistä helpompi päästä käsiksi ja niiden käyttö kiihdyttää ilmastonmuutosta entisestään. Useat maat ovat ilmoittaneet halustaan hyödyntää alueen luonnonvaroja.
Uhkana on myös, että öljyn ja kaasun lisäksi alueen muitakin luonnonvaroja – muun muassa kaivannaisteollisuuden raaka-aineita ja kalakantoja – hyödynnetään kestämättömästi.
Lisääntyvä laivaliikenne
Laivaliikenne lisääntyy arktisella alueella uusien meriväylien auetessa. Laivat voivat törmätä valaisiin ja kuljettaa alueelle haitallisia vieraslajeja. Lisäksi meriliikenteen melu voi haitata merinisäkkäitä, ja öljyonnettomuuden siivoaminen olisi arktisissa oloissa äärimmäisen haastavaa.
Mitä WWF tekee?
Ilmaston muuttuessa luonnonsuojelu on entistä tärkeämpää. Jotta voisimme turvata arktisten lajien säilymisen myös tulevaisuudessa, tulisi ilmastonmuutoksen torjuntaan sekä arktisen luonnon suojeluun, seurantaan ja tutkimukseen panostaa entistä voimakkaammin.
Pitkällä tähtäimellä vaikuttavinta arktisen alueen suojelua on ilmastonmuutoksen vastainen työ, jossa WWF:llä on käytössään laaja keinovalikoima. Vaikutamme ilmastopolitiikkaan ja kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin. Lisäksi edistämme uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta ja ajamme muutosta kohti vihreää taloutta. Vaadimme myös, että kaikki jo nyt tunnetut öljy- ja kaasuvarannot arktisella alueella tulee jättää hyödyntämättä ja uusien esiintymien etsiminen täytyy lopettaa.
Valtioiden yhteisessä Arktisessa neuvostossa sovitaan monista arktista aluetta koskevista asioista. Suomi on vuosina 2017–2019 neuvoston puheenjohtajamaa, ja WWF on mukana neuvoston työssä tarkkailijajäsenenä. Tulemme käyttämään laajaa asiantuntemustamme sen hyväksi, että neuvoston päätökset tehdään luonnon ja ympäristön kannalta kestävällä tavalla.
Päätöksentekoon vaikuttamisen lisäksi toimimme kentällä. Olemme muun muassa perustaneet ja varustaneet jääkarhupartioita, jotka pitävät jääkarhuja loitolla ihmisasutuksesta ja vähentävät näin sekä ihmisille että eläimille vaarallisia kohtaamisia. Suomessa toimimme useiden arktisten, ilmaston lämpenemisestä kärsivien eläinlajien suojelemiseksi. Tällaisia lajeja ovat muun muassa itämerennorppa, kiljuhanhi ja naali. Olemme esimerkiksi tutkineet satelliittilähettimien avulla kiljuhanhen pesimä-, muuttolevähdys- ja talvehtimisalueita ja rahoittaneet Lapin erämaihin asennettuja, naaleille tarkoitettuja ruokinta-automaatteja ja riistakameroita.
Ilmastonmuutoksen lisäksi öljyonnettomuudet uhkaavat arktista luontoa. Vapaaehtoiset öljyntorjuntajoukkomme ovat valmiina toimimaan onnettomuuden sattuessa, ja viemme öljyntorjuntaosaamistamme myös muihin arktisiin maihin.
Edistämme luonnonsuojelualueiden perustamista arktiselle alueelle. Luonnonsuojelualueiden tulee olla laajoja ja yhteydessä toisiinsa ekologisin käytävin. Niitä pitkin lajit pystyvät siirtymään alueelta toiselle. Tavoitteenamme on muun muassa Käsivarren kansallispuiston perustaminen Lappiin ja laajan Last Ice Area -nimisen suojelualueen perustaminen Grönlannin ja Kanadan vesille.
Toimimme myös sen hyväksi, ettei esimerkiksi kaivosteollisuus toiminnallaan vaaranna arktisen luonnon monimuotoisuutta tai vahingoita ympäristöä, sillä arktisilla alueilla luonnonvarojen hyödyntämisessä on oltava erityisen tarkkana.
Lisäksi julkaisemme arktista aluetta koskevia tutkimuksia ja raportteja, ja olemme asentaneet jääkarhuille ja arktisille valaille satelliittilähettimiä, joiden avulla on saatu tutkimuksen ja lajien suojelun kannalta tärkeää tietoa.