Metsälähde-hankkeessa etsitään ratkaisuja metsätalouden vesistökuormituksen vähentämiseen

WWF:n Metsälähde-hankkeessa suojellaan vesistöjä erityisesti metsätalousvaltaisilla alueilla. Hanke jatkaa WWF:n pitkäjänteistä vesiensuojelutyötä Inkoon-, Ingarskilan ja Siuntionjoen valuma-alueilla yhdessä paikallisten maan- ja metsänomistajien kanssa.

Tiesitkö, että...

Voit metsänomistajana olla mukana vähentämässä metsätalouden vesistökuormitusta? Ota yhteyttä Meri Ensiöön!

Kaksi ja puoli vuotta kestävän hankkeen tavoitteena on tunnistaa herkät metsäiset vesistötyypit ja mahdollisuudet tehostaa metsätalouden vesiensuojelua. Hankealueella rakennetaan esimerkiksi ravinteita ja kiintoaineita imeviä kosteikkoja ja kunnostetaan metsissä virtaavia vesistöjä. Niiden avulla parannetaan vesien hallintaa ja niiden ekologista tilaa. Lisäksi hankkeen tavoitteena on lisätä ja levittää tietoa metsätalouden vesiensuojelutoimenpiteistä, jotta vesiensuojelusta tulisi kiinteä osa suomalaista metsätaloutta.

Sateisena talvena 2020 jokien Suomenlahteen kuljettama kiintoaine Itä-Uudenmaan rannikolla oli silmin havaittavaa.

Luontaisia vedenviipymäpaikkoja, kuten kosteikkoja ja soita, on hävitetty metsätalouden ja muun maankäytön tieltä. Tästä johtuen veden virtaamat voivat vaihdella nopeasti aiheuttaen ongelmia, kuten tulvivia peltoja ja sortuvia joenpenkkoja, jotka lisäävät entisestään veteen päätyvien ravinteiden ja kiintoaineksen määrää.

Ilmastonmuutoksen myöstä erityisesti talviaikaiset sateet tulevat lisääntymään. Jotta pystymme sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin, on toimivien vesienhallintaratkaisujen löytäminen tärkeämpää kuin koskaan. Metsälähde-hankkeessa toteuttavat vesienhallintaratkaisut pidättävät vettä valuma-alueilla tasoittaen tulvahuippuja, sekä vähentävät vesistöihin kohdistuvaa kuormitusta ja lisäävät luonnon monimuotoisuutta.

Metsälähde-hankkeen vetäjänä toimii WWF Suomi. Hankkeessa tehdään yhteistyötä maa- ja metsäalueiden omistajien lisäksi Siuntion kunnan, erilaisten yhdistysten, ympäristöviranomaisten ja monien metsätalouden toimijoiden kanssa. Metsälähde-hankkeen rahoittavat WWF ja ympäristöministeriö osana vesiensuojelun tehostamisohjelmaa.

Avohakkuut aiheuttavat suuren osan metsätalouden vesistökuormituksesta ja heikentävät monimuotoisuutta.

Mitä metsätalouden vesistökuormitus on?

Metsätalouden vesiensuojelu ja -hallintatoimenpiteet ovat jääneet maatalousalueiden toimenpiteiden varjoon, vaikka vesiensuojelu metsätalousalueilla on aivan yhtä tärkeää. Metsätalouden ja erityisesti ojitettujen soiden aiheuttama ravinnekuormitus vesistöihin on selvästi aiemmin luultua suurempaa. Metsätalouden osuus kaikesta ihmistoiminnan aiheuttamasta typpikuormituksesta on 12 prosenttia ja fosforikuormituksesta 14 prosenttia.

Avohakkuut aiheuttavat suuren osan metsätalouden vesistökuormituksesta. Kun puut poistetaan, ne eivät ole enää pysäyttämässä ja kuivattamassa vaikkapa sadevesiä, jolloin alapuolisten peltoalueiden tulvimisriski kasvaa, ja suurempia määriä vettä pääsee valumaan vesistöihin. Myös kasvillisuuden poistaminen heikentää metsämaan kykyä pidättää vettä. Tästä aiheutuu vesistöihin ravinne- ja kiintoainekuormitusta sekä liettymistä ja rehevöitymistä.

Metsien pienvedet ovat tärkeitä elinympäristöjä useille uhanalaisille lajeille, kuten metsäekosysteemeille tärkeille sammaleille ja selkärangattomille. Koska metsätalous on näillä alueilla usein ainoa merkittävä kuormituslähde, voidaan vesiensuojelutoimilla parantaa pienvesissä elävien lajien elinmahdollisuuksia merkittävästi.

Rantametsän hakkuussa tulisi jättää vähintään 30 metrin käsittelemätön suojavyöhyke vesistöön.

Keinoja vähentää metsätalouden vesistökuormitusta

Monimuotoisuuden turvaaminen ja vesiensuojelu kannattaa huomioida metsänhoidon suunnittelussa. Usein vesiensuojelutoimenpiteet turvaavat myös luonnon monimuotoisuutta, sillä käsittelemättömät alueet ja ennallistetut ympäristöt tarjoavat elinympäristöjä monille kasvi- ja hyönteis- ja eläinlajeille, kuten sudenkorennoille ja metsäkanalinnuille.

 

Suojavyöhykkeet

Suojavyöhykkeet ovat maa- ja metsätalousmaiden sekä vesistöjen väliin jätettäviä käsittelemättömiä alueita. Ne ovat merkittäviä vesiensuojelun kannalta, sillä niiden kasvillisuus sitoo pelloilta ja metsistä valuvia ravinteita ja kiintoainesta. Puiden tuoma varjostus pitää veden viileänä ja niistä päätyy veteen vesieliöille tärkeää lahopuuta ja kariketta. Rantametsän hakkuussa tulisi jättää vähintään 30 metrin käsittelemätön suojavyöhyke vesistöön, jotta ehkäistään haitallisia vesistövaikutuksia ja säilytetään rantaympäristön luontoarvoja.

 

Kunnostusojitusten välttäminen

Kunnostusojituksia tulisi mahdollisuuksien mukaan välttää, sillä niiden seurauksena kiintoaine ja ravinnepitoisuudet kohoavat valumavesissä. Mikäli kunnostusojitukset ovat välttämättömiä, niiden ravinnekuormitusta voi vähentää rakentamalla niihin erilaisia vettä pidättäviä rakenteita, kuten kaivu- ja perkauskatkoja, lietekuopia ja laskeutusaltaitaa. Samoilla toimenpiteillä vähennetään myös tulvimista alapuolisilla alueilla.

Jatkuva kasvatus

Puita säilyttävät metsänhoitomenetelmät kuten poimintahakkuut, kaksijaksoisen metsän kasvatus, kuusen suojuspuumenetelmä ja pienaukkohakkuut tukevat myös vesistöjen suojelua. Kun puita jätetään riittävästi, niiden haihduttama vesi ylläpitää luontaista kuivatusta ja pohjaveden pinta pysyy riittävän alhaalla. Avohakkuu aiheuttaa voimakasta vettymistä, jonka ehkäisemiseksi tarvitaan vesistöjä kuormittavaa kunnostusojittamista. Tämä voidaan välttää, jos hakkuun jälkeen paikalle jää riittävästi puustoa haihduttamaan vettä. Myös turvemailla metsäpeitettä säilyttävä metsätalous voi poistaa tarpeen kunnostusojitukselle ja siitä aiheutuvan kuormituksen vesistöille.

 

Ennallistaminen

Perattuja ja ojiksi kaivettuja puroja, sekä turhaan ojitettuja tai metsätalouskäytöstä poistuneita soita ennallistamalla voidaan lisätä veden viipymää valuma-alueella ja siten vähentää tulvahuipuista aiheutuvia ravinteiden ja kiintoaineiden huuhtoutumia alapuoliseen vesistöön. Puroja voi ennallistaa johtamalla vedet takaisin alkuperäiseen uomaan sekä palauttamalla kiviä ja lahopuita purouomaan. Ojien tukkiminen on paras keino ojitettujen soiden ennallistamiseen. Ennallistaminen on suoluonnon kannalta hyödyllinen toimenpide ja useilta metsätalouden toimijoilta löytyy siihen vaadittavaa erityisosaamista.

 

Monivaikutteiset kosteikot

Maa- ja metsätalousympäristöön rakennettavia kosteikkoja kutsutaan monivaikutteisiksi kosteikoiksi, sillä ne edistävät vesiensuojelua ja lisäävät luonnon monimuotoisuutta. Kosteikot puhdistavat valumavesiä pidättämällä maa-ainesta ja ravinteita. Lisäksi ne tasaavat veden virtaaman vaihteluita. Uusia kosteikkoja voidaan rakentaa padottamalla ja tulvittamalla soveltuvia alavia maastonkohtia.

 

Pintavalutuskentät

Pintavalutuskenttä on metsänkäsittelyalueen ja vesistön väliin jäävä kasvipeitteinen alue, jolle metsänkäsittelyalueen valumavedet ohjataan usein laskeutusaltaan kautta. Laskeutusallas hidastaa veden virtausnopeutta niin, että ravinne ja kiintoainehiukkaset ehtivät laskeutua sen pohjalle. Kooltaan riittävän suuri pintavalutuskenttä pidättää tehokkaasti kiintoainetta ja ravinteita, kun vesi suodattuu maaperän ja kasvillisuuden läpi.

Maan- tai metsänomistaja, ota yhteyttä!

Kannustamme kaikkia vesiensuojelusta tai jatkuvasta kasvatuksesta kiinnostuneita metsänomistajia ottamaan meihin yhteyttä ja keskustelemaan mahdollisuuksista toteuttaa vesienhallintatoimia Inkoon-, Ingarskilan- ja Siuntionjoen valuma-alueilla.

Meri Ensiö, suojeluasiantuntija, [email protected], p. 050 3021568