© Saara Tunturi / WWF

Kriteerit

Eri ruoka-aineiden tuotannon vaikutusta ympäristöön voidaan mitata monilla mittareilla. Sekä Suomen että globaalin ympäristön kannalta tärkeimpiä mittareita ovat luonnon monimuotoisuus-, ilmasto- ja vesistövaikutukset sekä torjunta-aineiden käyttö. WWF:n Lihaoppaassa eri lihat sekä juustot, kananmunat ja valikoima kasviperäisiä tuotteita on arvioitu näillä kriteereillä. Voit lukea lisää ruoantuotannon ympäristövaikutuksista WWF:n Ruokaoppaasta.

Ilmasto

Ruoka muodostaa noin 20 % yksityisen kulutuksen ilmastovaikutuksista – yhtä paljon kuin liikenne. Ilmastonmuutoksen kannalta on ratkaisevaa, kuinka paljon eläinkunnasta peräisin olevaa ruokaa syömme, sillä liha- ja maitotuotteiden tuotanto aiheuttaa suurimmat kasvihuonekaasupäästöt.

Hiilijalanjälki tarkoittaa jonkin tuotteen, toiminnan tai palvelun aiheuttamaa ilmastokuormaa eli sitä, kuinka paljon kasvihuonekaasuja tuotteen tai toiminnan elinkaaren aikana syntyy. Yleensä hiilijalanjälki ilmoitetaan kasvihuonekaasujen yhteenlaskettuna määränä eli hiilidioksidiekvivalentteina (CO2eq). Hiilijalanjäljen laskemisessa otetaan huomioon tuotteen koko elinkaari.

Lihaoppaassa tuotteiden vaikutusta ilmastoon arvioidaan näin:

Vihreä: Vähemmän kuin 4 CO2eq/kg

Keltainen: 414 kg CO2eq/kg

Punainen: Enemmän kuin 14 co2eq/kg 

Monimuotoisuus

Sekä suoraan että välillisten vaikutusten kautta ruoantuotanto on suurimpia uhkia hälyttävästi heikkenevälle luonnon monimuotoisuudelle. Kolmasosa maapallon tuottavasta maa-alasta käytetään ruoan tuotantoon eli maatalous on ylivoimaisesti suurin maakäytön muoto. Toisaalta Suomessa maatalousympäristöjen lajien uhanalaisuuden merkittävin syy on avoimien alueiden sulkeutuminen. Laiduntavat eläimet ylläpitävät lukuisille lajeille tärkeitä elinympäristöjä. Siksi luonnonlaidunliha on yksi harvoista ruoantuotantotavoista, joka lisää luonnon monimuotoisuutta.

Viljelyskäyttöön ei voi kuitenkaan jatkuvasti raivata uutta maata luonnon monimuotoisuuden kärsimättä. Luonnon monimuotoisuuden kannalta on siksi merkittävää, kuinka paljon pinta-alaa ruoan tuotanto vaatii. 

Runsaasti pinta-alaa vaativan lihantuotannon kielteiset vaikutukset näkyvät etenkin sademetsien ainutlaatuisessa luonnossa: esimerkiksi Amazonin sademetsässä lihakarjan laidunmaiden ja rehun viljelymaan leviäminen on merkittävä syy metsien häviämiseen. Rehutuotantoa varten raivattavien soijaviljelmien leviäminen uhkaa ainutlaatuisia ja luonnoltaan erityisen monimuotoisia elinympäristöjä. Euroopassa, myös Suomessa, useiden sikojen ja broilereiden rehuissa käytetään soijaa, jonka vastuullisuudesta ei ole takeita.

Vastuullisen soijan tuotannon standardit, RTRS- ja ProTerra-sertifikaatit, vähentävät huomattavasti viljelyn ympäristövaikutuksia estämällä luonnonympäristöjen ja uhanalaisten alueiden muuttamisen viljelysmaaksi.

Lihaoppaassa tuotteiden vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen arvioidaan näin:

Vihreä: Rehussa käytetään sertifioitua soijaa tai tuotanto on luomu-kriteerien mukaista

ja

tuotanto vaikuttaa myönteisesti luonnon monimuotoisuuteen laiduntamalla luomu- tai luonnonlaitumilla

tai

maankäyttö on alle 5 neliömetriä/kg tuotetta.

Keltainen: Rehussa käytetään sertifioitua soijaa tai tuotanto on luomu-kriteerien mukaista

Punainen: Rehussa käytetään sertifioimatonta soijaa

Torjunta-aineet

Torjunta-aineita käytetään ruoan tuotannossa torjumaan tuholaisia ja rikkakasveja. Torjunta-aineet on kehitetty myrkyllisiksi torjuttaville eliöille ja siten ne ovat usein haitallisia myös muille eliöille, joissain tapauksissa myös ihmisille. Kun torjunta-aineita käytetään laajasti tai varomattomasti, niitä vapautuu väistämättä myös maaperään ja vesistöihin. Liiallinen tai huolimaton torjunta-aineiden käyttö muodostaa uhan pölyttäjähyönteisille ja vaarantaa maailman ruoantuotannon.

Kasvinsuojeluaineiden käyttö hehtaaria kohden on Suomessa vähäisempää verrattuna moniin muihin alueisiin. Erityisesti laiduntavien eläinten tuotannossa torjunta-aineiden käyttö on vähäisempää.

Eläinperäisten tuotteiden tuotannossa rehua kuluu useampi kilo tuotettua lihakiloa kohti. Myös rehusoija nostaa tuotannossa käytettyjen torjunta-aineiden määriä. Tätä kautta torjunta-aineiden käytön tarve lihan tuotannossa on usein suurempi kuin kasviperäisillä tuotteilla. Luomu- ja luonnonlaidunlihan tuotannossa käytetään torjunta-aineita vain poikkeustapauksissa.

Lihaopas arvioi torjunta-aineiden käyttöä tuotannossa näin:

Vihreä: Luomu ja luonnonlaiduntuotanto

Keltainen: Tuotannossa käytetään alle 1,5 g vaikuttavaa ainetta per kg tuotetta

Punainen: Tuotannossa käytetään enemmän kuin 1,5 g vaikuttavaa ainetta per kg tuotetta

Rehevöityminen

Maatalous on Suomessa Itämeren merkittävin ihmisen aiheuttaman ravinnekuormituksen lähde. Vajaat kaksi kolmasosaa mereen päätyvästä fosforista ja yli puolet typestä on peräisin maataloudesta. Itämeren alueella karjatalous on suurin rehevöitymisen aiheuttava kuormittaja, ja esimerkiksi Suomen peltoalasta jopa 70 % on lihantuotannon ja karjanrehun tuotannon käytössä. Ruokavalinnat, erityisesti eläinperäisten tuotteiden kulutus, on merkittävässä roolissa tavallisen kuluttajan aiheuttamassa Itämerta rehevöittävässä kuormituksessa.

Rehevöitymispotentiaali kuvaa tuotteen elinkaaren aikana syntyviä rehevöittäviä päästöjä. Rehevöitymispotentiaali ilmoitetaan rehevöittävien päästöjen yhteenlaskettuna määränä eli fosfaattiekvivalenttina (PO4eq).

Lihaoppaassa tuotannossa syntyviä rehevöittäviä päästöjä arvioidaan näin:

Vihreä: Rehevöitymispotentiaali vähemmän kuin 15 gPO4-eq/kg

Keltainen: Rehevöitymispotentiaali 15-60 gPO4-eq/kg

Punainen: Rehevöitymispotentiaali enemmän kuin 60 gPO4-eq/kg

WWF:n Lihaoppaan lähteet

WWF on kansainvälinen ympäristöjärjestö, joka pohjaa työnsä kansainväliseen tutkimukseen. Myös WWF:n Lihaoppaan taustaselvityksissä on koottu tärkein ajankohtainen tutkittu tieto, mukaan lukien suomalaisten tutkimuslaitosten selvityksiä.

WWF:n Lihaopas pohjaa erityisesti aiheesta tehtyyn tutkimukseen: Röös E, Ekelund L, Tjärnemo, H (2013) Communicating the Environmental Impact of Meat Production: Challenges in the Development of a Swedish Meat Guide. Journal of Cleaner Production.