Pellon ja pihapiirin reunat

Julkaistu 04/09/2019

Peltojen ja pihapiirien reunametsät ovat yleensä vanhoja hakamaita ja metsälaitumia. Laidunnuksen loputtua ne ovat metsittyneet, kasvaneet umpeen ja kuusettuneet. Tämä on johtanut perinneympäristöjen määrän romahtamiseen.

Ketojen, niittyjen ja hakamaiden pinta-ala on enää alle prosentti sadan vuoden takaisesta. Perinneympäristöistä riippuvaiset lajit ovat laajasti uhanalaistuneet. Esimerkiksi niittykasvit ja niiden seuralaislajit ovat taantuneet tai hävinneet varjostuksen vuoksi. Maan siemenpankissa voi kuitenkin olla yhä jäljellä niittykasvien siemeniä, joten kasvillisuus voi palautua.

Perinneympäristöille ominaista lajistoa voidaan säilyttää paisteisilla pellonreunoilla. Tämä edellyttää alueiden aktiivista hoitoa siten, että niittykasveille ja monilajiselle puu- ja pensaslajistolle syntyy kasvutilaa.

Myytti

Joka neliö on saatava tuottamaan viljaa tai puuta, muuten maa on vajaakäytöllä.

Todellisuus

Pellon ja pihan reunat kannattaa varata rikkaalle ja monimuotoiselle luonnolle. Se tuo viihtyisyyttä ja hyötyä myös sinulle. Pölyttäjät ja tuholaisten luontaiset viholliset viihtyvät monipuolisissa reunametsissä.

Mitä sinä metsänomistajana voit tehdä?

  • Raivaa niittykasvillisuudelle tilaa

    Poista reilusti puustoa, etenkin kuusta, aivan pellon reunasta ja polveillen syvemmältäkin. Myös osa yleisemmistä lehtipuista kannattaa poistaa. Suosi pellon reunassa avoimuutta ja matalakasvuisia puulajeja.

  • Raivaa avoimia niittymäisiä laikkuja

    Raivaa laikkuja erityisesti etelän ja lännen suuntaan aukeaville kuiville ja paahteisille metsänreunoille.

  • Jätä uudistushakkuun jälkeen reunavyöhyke, jolle et istuta havupuuta.

    Reunavyöhykkeen tulee olla vähintään 15-20 metrin levyinen. Anna sen uudistua luontaisesti lehtipuuvaltaiseksi, pensaikkoiseksi, harvaksi ja aukkoiseksi reunametsäksi. Voit myös istuttaa siihen haluamiasi lehtipuita – mutta mieluiten hyvin harvaan. Näin kannattaa toimia myös pellon metsityksessä.

  • Säästä runsaasti kukkivia ja marjovia puita ja pensaita

    Raivaa niille reilusti kasvutilaa. Säästä erityisesti jalopuut, raidat, pihlajat, tuomet, omenapuut, haavat, lepät, katajat, pähkinäpensaat, koiranheidet ja ruusupensaat.

  • Säästä vanhat puut

    Raivaa niille reilusti kasvutilaa.

  • Säästä lahopuita ja kolopuita

    Jätä kuolleet puut metsään ja tee polttopuut nuoremmasta poistettavasta puustosta.

  • Lisää lahopuun määrää

    Jätä osa kaadettavista rungoista maahan. Jätä myös muutamia isoja hakkuutähdekasoja vaihettumisvyöhykkeelle, mielellään ison kiven tai kannon päälle suoja- ja pesäpaikoiksi linnuille ja hyönteisille.

  • Raivaa kivirauniot ja -aidat avoimiksi puustosta ja vesakosta
  • Vältä torjunta-aineiden ja lannoitteiden levittämistä vaihettumisvyöhykkeelle
  • Hae tukea

    Maatalouden ympäristötuen erityistuista voi saada tukea pellon ja metsän vaihettumisvyöhykkeen hoitoon.

  • Sovella periaatteita pihapiirisi reunametsien hoitamiseen monimuotoisiksi ja kauniiksi
  • Torju haitallisten vieraskasvilajien leviäminen reunametsissä

    Katso lista vieraslajeista täältä.

Miten luonto ja sinä hyödytte?

Luonto

Pellon ja metsän vaihettumisvyöhykkeet tarjoavat monipuolisia elinympäristöjä riistalajeille, linnuille, niittykasveille, sienille ja hyönteisille.

Puuston ympäröimät niittylaikut ovat hyviä perhos- ja mesipistiäisympäristöjä. Niittylaikut ovat lämpimiä ja vähätuulisia ja niissä kasvaa monia kukkakasveja. Parhaat edellytykset monipuoliselle ketojen kukkakasvillisuudelle ovat kohdissa, joissa maaperä on ohutta ja kuivaa kallion läheisyyden, kivisyyden tai karkean maalajin vuoksi.

Kivirauniot ja kiviaidat tarjoavat lämpimiä suojapaikkoja ja elinympäristöjä hyönteisille, matelijoille ja nisäkkäille, esimerkiksi sisiliskolle ja kärpälle.

Vaihettumisvyöhykkeellä viihtyvät raidat ovat tärkeitä ravintokasveja pölyttäjähyönteisille, kuten mehiläisille ja muille mesipistiäisille sekä perhosille. Myös kirvoja syövät petohyönteiset viihtyvät raidassa.

Sinä

Vähemmän tuholaisia. Monimuotoinen vaihettumisvyöhyke tarjoaa elinympäristöjä ja talvehtimispaikkoja pedoille ja loisille, jotka rajoittavat tuhohyönteisten määrää.

Asteittain tihenevä lehtipuuvaltainen vaihettumisvyöhyke on kaunis ja tuo maisemaan vaihtelevuutta. Vaihettumisvyöhykkeiden hoidon voi hyvin yhdistää polttopuiden hankintaan.

Vaihettumisvyöhyke kestää tuulta eikä ole altis pystyyn kuivumiselle, toisin kuin esimerkiksi kuusivaltainen reunapuusto.

Pistiäiset turvaavat satosi. Vanhojen ja kuolleiden puiden sekä kukkaniittyjen yhdistelmä on tärkeä pistiäisten ja kukkajäärien kannalta. Suomessa esiintyy 150 koloissa pesivää pistiäislajia, jotka rakentavat pesänsä joko lahoon puuhun tai koloihin. Useat niistä ovat mesipistiäisiä, jotka pölyttävät marjat metsässäsi ja hyötykasvit pellollasi ja puutarhassasi, turvaten niiden hyvän sadon.

Metsänhoito-oppaan muut osiot