Ruuan ympäristövaikutukset

Mikä on ruuan osuus kulutuksemme ympäristövaikutuksista?

Ruuantuotanto on maailmanlaajuisesti yksi suurimmista kasvihuonekaasujen aiheuttajista. Sillä on myös muita vaikutuksia ympäristöön. Erityisen merkittävä on maatalouden vaikutus luonnon monimuotoisuuden heikkenemiseen. Globaalisti maatalous ja ruuantuotanto ovat suurimmat tekijät metsäkadon kasvussa ja luonnon köyhtymisessä. Suomalaisten ruuankulutuksella on yhteys muun muassa Itämeren rehevöitymiseen ja sademetsien hakkuisiin.  

Mistä ruuan vaikutukset ilmastoon ja luonnon monimuotoisuuteen syntyvät?

Alkutuotanto eli maatalous on suurin ruuan ympäristövaikutusten aiheuttaja. Esimerkiksi elintarvikkeiden valmistus, pakkaus tai kuljetus aiheuttavat yleensä vain pienen osan ilmastovaikutuksesta alkutuotantoon verrattuna.

Keskimäärin erityisen kuormittavaa ympäristölle on eläinpohjainen ravinto. Eläinten kasvattamiseksi joudutaan tuottamaan runsaasti rehua, jonka tuotanto vie muun muassa paljon peltopinta-alaa ja vaatii lannoitteita sekä torjunta-aineita. Lisäksi eläintuotanto aiheuttaa ilmastovaikutuksia eläinten ruuansulatuksen ja lannan vuoksi. Märehtijät, kuten lehmät ja lampaat, tuottavat ruuansulatuksessaan ilmastolle haitallista metaania.

Maatalous on myös suurin Itämeren rehevöitymiseen vaikuttava tekijä Suomessa. Lihan- ja maidontuotannolla on tässä iso rooli, sillä noin 70 prosenttia Suomen peltoalasta käytetään eläinpohjaisen ravinnon tuottamiseen. Pelkästään maitotuotteiden ja naudanlihan tuotantoon hyödynnetään yli puolet maatalousmaasta: lehmät syövät runsaasti nurmea ja viljaa, joiden viljely vie Suomen peltoalaa.

Toisaalta esimerkiksi nautojen laidunnuksella voi olla myös myönteisiä vaikutuksia. Suomessa lehmien laidunnus on kuitenkin vähentynyt merkittävästi, ja osa lehmistä ei laidunna lainkaan. Parhaiten laidunnuksen monimuotoisuushyödyt toteutuisivat luonnonlaitumilla, mutta tätä ympäristötyötä tekemään riittäisi paljon nykyistä pienempi määrä nautoja.

Eläintuotannon vaatima pinta-ala köyhdyttää luontoa merkittävästi. On arvioitu, että globaalisti lihan, maidon, kananmunien ja vesiviljelytuotteiden tuottamiseen käytetään 83 prosenttia ruuantuotannon käytössä olevasta maa-alasta, mutta ne tuottavat vain 37 prosenttia ruuasta saatavasta proteiinista ja 18 prosenttia kaloreista.

Suomalaisten syömä ruoka vaikuttaa luonnon köyhtymiseen sekä Suomessa että muualla. Peräti noin 90 prosenttia ruuan monimuotoisuusvaikutuksista kohdistuu Suomen ulkopuolelle, sillä monet ruokaketjussa käytetyt tuotteet tuodaan muualta. Esimerkiksi soijarehun käyttö kasvattaa broilerin, kananmunien, sianlihan ja kasvatetun kalan ympäristövaikutuksia. Osa sianlihasta ja pieni määrä kananmunia tuotetaan ilman rehusoijaa, mutta siipikarjan kohdalla soijasta tuskin lähitulevaisuudessa luovutaan. Siksi rehusoijan vastuullisuus on tärkeää. Rehuja varten tuodaan myös paljon esimerkiksi rapsirouhetta ja muita raaka-aineita, kuten rasvoja.

Myös esimerkiksi kahvi, tee ja kaakao ovat tuontituotteita, joiden viljely köyhdyttää luontoa Suomen ulkopuolella. Iso osa maailman kalakannoista on ylikalastettuja, eli kaloja pyydetään enemmän kuin niitä syntyy. Lisäksi monet pyyntimenetelmät, kuten pohjatroolaus, tuhoavat myös muuta meriluontoa.

Miksi muutos on tarpeellinen?

Ilmastokriisiä ja luontokatoa ei voida pysäyttää muuttamatta ruokajärjestelmää. Kulutuksemme aiheuttaa monenlaisia ympäristöongelmia, ja maapallon luonnonvarat hupenevat kiihtyvällä vauhdilla. Ruuan riittävyys ja jakautuminen tasa-arvoisesti on globaalisti yhä merkittävämpi ongelma, kun väestö kasvaa ja viljelyolosuhteet vaikeutuvat muun muassa ilmastonmuutoksen vuoksi. Riskit erilaisiin ruuantuotantoon liittyviin kriiseihin, kuten kuivuuteen, rankkasateisiin tai kasvi- ja eläintauteihin, kasvavat koko ajan monilla alueilla.

Meillä suomalaisilla on mahdollisuus pienentää eläinperäisten tuotteiden kulutusta reilusti ilman, että se aiheuttaa ravitsemuksellisia ongelmia. Monissa muissa maissa ruuan ravitsemuksellinen laatu on edelleen heikko. Meidän on siis muutettava ruokailutapojamme myös siksi, että ravitsevaa, ekologista ruokaa riittäisi maailmassa mahdollisimman monelle.

Ympäristölle vähemmän kuormittava ruokavalio on hyväksi myös terveydelle. Suomalaiset syövät muun muassa liian vähän kasviksia ja monet, etenkin miehet, syövät liikaa punaista lihaa.

Kasvipainotteinen kulutus ja tuotanto ovat eduksi myös kriisiaikoja ajatellen. Koronakriisin myötä on noussut esiin, miten tärkeitä suomalainen maatalous ja tuotanto sekä kestävä kalastus ovat muun muassa huoltovarmuuden vuoksi.  Laaja, globaalisti lisääntyvä lihantuotanto on merkittävä syy myös pandemiariskien kasvamiseen.

On luonnollisesti erittäin tärkeää kehittää maatalouden toimintatapoja ympäristöä huomioiviksi, ja tähän on Suomessa ryhdytty panostamaan eri toimijoiden ja monien viljelijöiden taholta. Paremmat viljelykäytännöt voivat muun muassa vähentää päästöjä, lisätä maaperään varastoituvan hiilen määrää, parantaa multavuutta, lisätä eliöstön määrää ja vähentää vesistökuormitusta.

Miten voin pienentää ruuan ympäristövaikutuksia? 

Keskimäärin suomalainen kuluttaja voi pienentää ruokavalionsa ilmastovaikutusta 30–40 prosenttia niin, että myös ruokavalion ravitsemuksellinen laatu paranee. Samalla vähenevät ruuantuotannon vaikutukset rehevöitymiseen ja luonnon köyhtymiseen.

Ratkaisevaa on lihan ja maitotuotteiden vähentäminen, sillä useimmat suomalaiset syövät niitä ympäristön kannalta liikaa. Ne muodostavat suomalaisen keskiverto ruokavalion ilmastopäästöistä jopa 65 %. Tärkeää on lisätä ruokavalioon kasviksia, juureksia, palkokasveja ja kestävästi kalastettu kalaa sekä syödä riittävästi myös viljatuotteita, marjoja ja hedelmiä. Tällainen ruokavaliomuutos on fiksua myös ravitsemuksellisesti eli oman terveytesi kannalta.

Muutokset omassa ruokavaliossa kannattaa yleensä tehdä vähitellen. Lihaa voi vähentää esimerkiksi niin, että syö sitä vain viikonloppuisin tai pitää pari kasvis- ja kalaruokapäivää viikossa. Lihaa ei kuitenkaan kannata korvata juustolla, vaan myös maitotuotteita kannattaa vaihtaa kasvipohjaisiin vaihtoehtoihin. Lihan määrä ruoka-annoksessa pienenee myös esimerkiksi niin, että pihvien sijaan suosii patoja tai keittoja, joissa on reilusti kasviksia. Leivän päällä voi käyttää lihaleikkeleiden tai juuston sijaan esimerkiksi paputahnoja, kasvileikkeleitä tai lähikalatuotteita.

Kasvipohjaisten tuotteiden valikoima kasvaa jatkuvasti, joten testailemalla löydät toivottavasti juuri sinulle sopivia vaihtoehtoja esimerkiksi pyöryköille, nugeteille, makkaroille, hampurilaispihveille, juustoille tai kermalle.

Alla voit tutustua tarkemmin eri ruoka-aineiden ympäristövaikutuksiin ja varsinkin siihen, miten voit nauttia niitä ympäristöystävällisemmin.

Kasviproteiinit ovat terveellinen ja lihaa ekologisempi valinta lautasille. Vaihtoehtoja on runsaasti, ja erilaisten kasviproteiinituotteiden tarjonta ja raaka-aineiden kirjo laajenee koko ajan.

Härkäpapu, herne, linssit ja kikherneet

Palkokasvit, kuten herneet, pavut ja linssit, ovat ympäristön kannalta erinomainen valinta. Niiden viljelyyn tarvitaan vain vähän maapinta-alaa eläintuotteisiin verrattuna. Lisäksi tuotannolla on pienet ilmasto- ja vesistöjä rehevöittävät vaikutukset verrattuna lihaan ja juustoon. Myös ravitsemussuositukset suosittelevat palkokasvien käytön lisäämistä.

Härkäpapu on Suomessa vanha viljelykasvi, joka on nyt elänyt uutta nousuaan ja tullut tutuksi erilaisissa elintarviketuotteissa. Myös herne on monille tuttu ja maistuva tuote. Sekä härkäpapua että hernettä hyödynnetään esimerkiksi kuivattuina rouheina ja monissa kasviproteiinivalmisteissa. Linssit ja kikherneet ovat monikäyttöisiä palkokasveja, joita voi ostaa kuivatuotteina tai säilykkeinä.

Soija ja soijatuotteet, kuten tofu, tempeh, soijarouhe ja -suikale

Soija on erinomainen kasviproteiini, jota hyödynnetään monin tavoin elintarvikkeisiin. Soijapapuja voi ostaa sellaisenaan, mutta usein soija syödään esimerkiksi tofun tai soijarouheen muodossa.

Soijan globaalista tuotannosta valtaosa käytetään eläinrehuksi. Soijantuotannon paljon puhutut ongelmat kietoutuvatkin eläintuotannon kasvuun. Keskiverto suomalainen sekasyöjä kuluttaa soijaa huomattavasti enemmän syömänsä lihan kautta kuin soijaa sellaisenaan syövä kasvissyöjä. Vuonna 2020 Suomeen arvioitiin tulevan rehusoijaa noin 18 kiloa suomalaista kohti. 

Soijapohjaisten elintarvikkeiden kohdalla kuluttaja voi usein selvittää soijan alkuperämaan joko pakkauksesta tai valmistajan kautta. Suomessa myytävät elintarvikkeet on usein valmistettu eurooppalaisesta ja/tai vastuullisuussertifioidusta soijasta.

Vehnägluteeni (seitan, vehnäproteiini)

Vehnägluteenia voi ostaa jauhemuodossa kaupasta ja tehdä siitä esimerkiksi seitania. Seitania ja muita vehnäproteiinituotteita, kuten makkaroita, myydään myös valmiina.

Sieniproteiini

Sieni- eli mykoproteiini on kehitetty vuosikymmeniä sitten elintarvikekäyttöön, ja siitä valmistettuja tuotteita on ollut pitkään markkinoilla. Rakenteensa ja miedon makunsa ansiosta moni on kokenut sieniproteiinituotteet ekologiseksi vaihtoehdoksi broilerille.

Yhdistelmät, kuten kaura ja palkokasvit

Kauraa käytetään yleisesti erilaisissa kasviproteiinituotteissa ja yleensä yhdessä jonkin palkokasvin kanssa. Viljat sisältävät proteiinia keskimäärin 10–15 prosenttia. Tulevaisuudessa lautasilta löytyy varmasti myös muista raaka-aineista tehtyjä kasviproteiinituotteita.

Kasviksia, hedelmiä ja marjoja lisäämällä eläinperäisten tuotteiden kulutus voi vähentyä melkein huomaamatta.

Kasvis kannattaa aina

Kasvisten ympäristövaikutus on lähes poikkeuksetta pienempi kuin eläinperäisten tuotteiden, joten niitä voi hyödyntää varsin huolettomasti. Erityisen vähän ympäristöä kuormittavat esimerkiksi avomaalla kasvaneet juurekset, joita kannattaa käyttää reilusti ympäri vuoden.

Eri hedelmien, vihannesten ja marjojen tuotannon ympäristövaikutuksissa, esimerkiksi vesijalanjäljessä, on toki eroja. Ruokavalion kokonaisuuden kannalta erot eri tuotteiden välillä eivät ole merkittäviä, sillä tärkeintä on lisätä kasviksia ja vähentää lihaa ja muita eläinperäisiä tuotteita.

Harva syö kasvikunnan tuotteita tarpeeksi

Harva suomalainen syö marjoja, hedelmiä ja kasviksia suositusten mukaisen puoli kiloa päivässä. Vain 14 prosenttia miehistä ja 22 prosenttia naisista pääsee tähän tavoitteeseen.

Vaihtoehtoja loputtomasti

Monipuolisuus on kasvisten, hedelmien ja marjojen kohdalla valttia, sillä näin niiden ravitsemukselliset hyödyt toteutuvat parhaiten. Tuoretuotteiden ohella voi hyödyntää myös esimerkiksi kuivattuja sieniä, marjarouheita, pakastemarjoja ja -vihanneksia, säilykkeitä tai muita vastaavia tuotteita.

Kasviksia kannattaa lisätä ja hyödyntää monin tavoin. Salaatin sijaan voi nauttia lämpimän kasvislisäkkeen, ja jos yhtenä päivänä tekee ison erän uunijuureksia, niistä riittää syötävää vielä seuraavaksi päiväksi. Leivän päälle voi ostaa tai tehdä kasvitahnaa ja tomaattiviipaleet vaihtaa joskus vaikkapa omenaan. Smoothieen uppoavat kolhiintuneet banaanit ja kasvissosekeittoon hieman nahistuneet punajuuret. Tuorepuuron seassa sujahtaa helposti desi marjoja. Porkkana on helppo rouskuttaa alkupalaksi ruuan valmistumista odotellessa.

Kasvisten kohdalla kannattaa myös hyödyntää satokausiajattelua. Satokaudessa oleva hedelmä tai vihannes on yleensä tuotettu pienimmillä ympäristövaikutuksilla, sen hinta on edullisimmillaan ja maku parhaimmillaan. Tämä pätee yleensä esimerkiksi suomalaisiin kasvihuonetuotteisiin ja tuoreisiin marjoihin, joiden tuotanto on ekologisinta ja edullisinta keväästä syksyyn, tai vaikkapa sitrushedelmiin. Juurekset taas ovat mainiota talven ruokaa. 

Vastuullinen kala on hyvä vaihtoehto korvaamaan lihaa ja juustoa lautasella. Monien kotimaisten kalojen syöminen on myös hyväksi ympäristölle, sillä kalastus poistaa vesistöistämme ravinteita. Lisäksi suomalaisten villikalojen ilmastovaikutus on vähäinen.

Lähivesien kalat kunniaan

On oleellista miettiä, mitä kalaa lautaselleen valitsee, sillä kaikki kalat eivät ole ekologista ravintoa. Esimerkiksi katkarapujen ja kasvatettujen kalojen ilmastovaikutus on usein yllättävän suuri, ja kalastus tai kalankasvatus voi aiheuttaa muitakin haittoja ympäristölle tai muille kalalajeille.

Ravitsemuksen kannalta kalaa suositellaan syötäväksi vähintään kaksi kertaa viikossa ja kalalajeja vaihdellen.

Kalaostoksilla on siis syytä olla tarkkana. WWF:n Kalaoppaan tiivistetty muistisääntö kalavalintoihin on

1. kestävästi pyydettyä lähivesien kalaa
2. pienikokoisia lajeja
3. Tuontikalojen osalta MSC- ja ASC-merkittyjä kalaa ja äyriäisiä.

Norjan lohelle paljon herkullisia ja helppoja vaihtoehtoja

Tällä hetkellä suomalaisten syödyin kala on Norjassa kasvatettu lohi. Se ei ole ympäristön kannalta ongelmaton valinta, sillä kasvatetun lohen ilmastovaikutukset ovat yleisesti ottaen moninkertaiset villiin pyydettyyn kalaan nähden ja jopa suuremmat kuin siipikarjalla. Kalankasvatuksen ilmastovaikutukset tulevat pääosin rehuntuotannosta, ja kasvatukseen liittyy myös muita haittoja luonnolle. Kasvatetun lohen sijaan kannattaa suosia kotimaista kirjolohta, jonka kasvatuksen ympäristövaikutukset ovat pienemmät kuin Norjan lohella.

Moni suomalainen syö katkarapuja. Niidenkin kohdalla kannattaa valita MSC-sertifioitu tuote, sillä katkarapujen kalastus aiheuttaa merkittäviä ongelmia sekä kylmissä että trooppisissa vesissä. Katkarapua parempi äyriäisvalinta on viljelty sinisimpukka, sillä simpukoiden viljely on ympäristöystävällistä.

Esimerkiksi silakan ruokakäytön lisääntyminen olisi toivottavaa, sillä tällä hetkellä valtaosa silakkasaaliista käytetään rehuntuotantoon. Silakan, kuten muiden kotimaisten villikalojen, ilmastovaikutukset ovat hyvin pienet. Suomen silakkasaalis kalastetaan pääosin Selkämereltä. Valitettavaa on, että Itämeren silakkakannat ovat taantuneet kalastuksen ja Itämeressä tapahtuneiden ympäristömuutosten seurauksena, mikä korostaa tarvetta entistä tehokkaammalle kalastuksensäätelylle ja saaliin järkevälle hyödyntämiselle.

Lautaselleen voi valita monia muitakin suomalaisia villejä kaloja, kuten muikkua, ahventa ja haukea. Perinteisistä lajeista myös etenkin sisävesien kuha on kestävä valinta. Särkikalojen osalta saatavuus on parantunut huomattavasti erilaisten pakaste- ja säilyketuotteiden muodossa, jotka ovat hyviä ja helppoja valintoja.

Lue lisää eri kalalajeista ja -valinnoista WWF:n Kalaoppaasta.

Maitotuotteet muodostavat suomalaisten ruokavalion ilmastovaikutuksesta merkittävän osan, noin 20 prosenttia. Erityisen haitallista ilmastolle on juusto. Maitotuotteita on nykyisin varsin helppo vaihtaa kasvipohjaisiin tuotteisiin.

Kauraa ja soijaa maitotuotteiden tilalle

Maitotuotteille on paljon erilaisia kasvipohjaisia vaihtoehtoja. Ne ovat lähes poikkeuksetta ympäristölle parempi vaihtoehto kuin eläinperäiset tuotteet. Kaupassa voi valita monien valmistajien kaura- tai soijapohjaisia valmisteita esimerkiksi maidon, jogurtin, rahkan, kerman tai jäätelön tilalle. Erilaiset tuotteet maistuvat erilaisilta, ja käyttötarkoituksen mukaan kannattaa testata useampaa eri valmistetta. Moniin tuotteisiin on lisätty esimerkiksi kalsiumia, jodia ja D- ja B12-vitamiineja.

Juustoa maltillisesti

Juustokilon ilmastovaikutus on noin 4–15 hiilidioksidiekvivalenttia, mikä vastaa esimerkiksi sianlihaa ja suurimmillaan naudanlihaa. Kannattaa siis muistaa, että ilmaston näkökulmasta lihaa kannata vaihtaa juustoon vaan valita kokonaan muita vaihtoehtoja. Resepteistä on hyvä suosia niitä, joissa juusto ei ole merkittävänä raaka-aineena vaan mausteena.

Juuston kulutus on kasvanut Suomessa 2000-luvun aikana selvästi. Juustoa kertyy ruokavalioon helposti melkeinpä huomaamatta erilaisten aterioiden mukana.

Perussääntö on, että mitä kovempi juusto, sen suurempi on ilmastovaikutus kiloa kohti. Tuorejuustoihin ei käytetä yhtä paljon maitoa kuin koviin juustoihin, ja siksi esimerkiksi rae- tai kotijuuston ilmastovaikutus on pienempi kuin emmentalin. 

Eläinperäiselle juustolle on myös monia vaihtoehtoja. Leivän päällä juustoa voi korvata esimerkiksi erilaisilla kasvituotteilla, kuten tahnoilla ja leikkeleillä, tai kalapäällysteillä.

Kananmunia suositellaan planetaarisessa ruokavaliossa käytettävän enintään yhden tai kaksi viikossa. Jos ei syö lainkaan lihaa, voidaan tulkita, että munia voi käyttää enemmän. Kuitenkin myös kananmunien ympäristövaikutus on yleensä suurempi kuin kasviperäisten tuotteiden. Siipikarjan rehussa käytetään muun muassa viljaa ja useimmiten myös soijaa, joiden tuotannolla on vaikutuksia esimerkiksi luonnon köyhtymiseen. Kananmunien tilalla voi käyttää leivän päällä tai salaateissa erilaisia kasviproteiineja ja jauhopeukaloille löytyy paljon erilaisia ratkaisuja.  

Tärkein teko ympäristöystävällisissä ruokavalinnoissa on lihansyönnin vähentäminen. Ympäristön kannalta maksimimäärä lihaa olisi pari-kolme kertaa viikossa. Erilaisilla lihoilla on erilaisia ympäristövaikutuksia, ja vaikutukset vaihtelevat myös tuotantotavoittain. Luonnonlaidunlihan tuotannon avulla pystytään ylläpitämään monien uhanalaistenkin lajien monimuotoisuutta.

Lihantuotanto vaatii paljon pinta-alaa

Naudanliha on usein esillä korkean ympäristövaikutuksensa vuoksi. Nautojen märehdintä aiheuttaa ilmastolle erityisen haitallista metaania. Nautakarja vaatii runsaasti rehua ja vie siten paljon viljelypinta-alaa sekä Suomessa että muualla. Karjataloutemme aiheuttaa myös vesistöjen rehevöitymistä. Kokonaisuudessaan tällä hetkellä harjoitettava tyypillinen nautakarjatalous ei siis ole hyväksi ympäristölle. Siksi myös naudanlihan kulutusta on tarpeen vähentää selvästi.

Vaikka sian- ja siipikarjanlihan ilmastovaikutus on nautaa selvästi pienempi, on myös näiden lihojen tuotannolla paljon ympäristövaikutuksia ja niitä pitäisi syödä Suomessa nykyistä selvästi vähemmän. Siipikarjan kulutus on kasvanut suuresti vielä viimeisen parinkymmenen vuoden aikana: kun siipikarjaa syötiin vuonna 2000 reilut 13 kiloa, oli määrä vuonna 2019 peräti yli 26 kiloa.

Siat ja broilerit syövät rehua, kuten viljaa ja palkokasveja, joka voitaisiin pääosin hyödyntää suoraan ihmisravinnoksi. Esimerkiksi soijasta valtaosa käytetään eläinrehuksi, ja ympäristölle haitallinen soijantuotannon kasvu johtuu lihantuotannon kasvusta.

Naudat sen sijaan voivat hyödyntää myös nurmea, jota ei ainakaan toistaiseksi käsitellä ihmisravinnoksi. Naudat syövät myösrapsirouhetta, jota Suomeen tuodaan paljon muualta Euroopasta, sekä suuren osan Suomen viljasadosta. Näin myös ne syövät paljon rehua, jota voitaisiin pitkälti jalostaa ihmisravinnoksi.

Naudoilla voisi myös olla nykyistä suurempi rooli Suomen luonnon monimuotoisuuden edistäjinä, jos eläimet laiduntaisivat enemmän erityisesti luonnonlaitumilla. Perinneympäristöjen pinta-ala on romahtanut, ja sen myötä monien kasvien ja hyönteisten elinympäristöt ovat vähentyneet merkittävästi. Luonnonlaidunliha on valinta heille, jotka haluavat kulutuksellaan tukea näitä alueita.

Punaista lihaa enintään noin kerran viikossa

Ylipäätään lihantuotannon ympäristövaikutukset kietoutuvat etenkin siihen, että lihantuotanto vaatii rehuntuotannon takia paljon maapinta-alaa. Jos eläintuotanto olisi vähäisempää, voitaisiin samalla pinta-alalla tuottaa merkittävästi enemmän ruokaa suoraan ihmisravinnoksi. Lisäksi eläintuotantoon kytkeytyy globaalilla tasolla erilaisia ongelmia, kuten eläintuotannon aiheuttama riski eläimistä ihmisiin tarttuvien tautien kehittymiselle.

Ympäristön kannalta kestävä enimmäismäärä punaista lihaa olisi noin kerran viikossa (100 g) ja vaaleaa lihaa pari kertaa viikossa (200 g). Suositus perustuu EAT-Lancetin planetaariseen ruokavalioon. Helppona muistisääntönä voidaan siis sanoa, että lihaa kannattaa syödä korkeintaan muutaman kerran viikossa. Suomalaisista miehistä lähes 80 % ja naisista yli 25 % syö liikaa punaista ja prosessoitua lihaa.

Punaiseksi lihaksi lasketaan nauta, sika, hevonen ja lammas. Suomalaiset syövät eniten sikaa ja toiseksi eniten siipikarjaa. Kolmantena on naudanliha.

Leipä, puuro, peruna ja pasta ovat monen suomalaisen ruokailussa tärkeässä osassa. Ja hyvä niin, sillä nämä ovat ympäristön kannalta fiksuja valintoja. Oleellista on kiinnittää huomiota siihen, mitä perunan tai pastan kanssa syö.

Suomen viljasadosta vain 12 prosenttia päätyy elintarvikkeiksi. Tällä viljalla on kuitenkin tärkeä rooli ravitsemuksessamme, sillä saamme viljatuotteista sekä hiilihydraatteja että proteiinia. Viljatuotteet ovat tärkeitä myös kuidun saannin kannalta. Lisäksi ne ovat ympäristölle hyvä valinta: leipäviipaleen, pastan tai kaurapuuron ilmastovaikutus on vähäinen.  

Peruna on pitkään ollut suomalaisten perusruokaa, jonka kulutus on kuitenkin laskenut huippuvuosista. Perunaa kannattaa hyödyntää monipuolisesti osana ruokavaliota. Lisukkeena voi käyttää myös pastaa, kvinoaa, kuskusia, ohraa, riisiä tai muita tuotteita.

Ravitsemuksen kannalta on hyvä syödä monipuolisesti erilaisia tuotteita ja valita esimerkiksi pastasta, nuudeleista ja riisistä täysjyväversiot.

Nykyisin kaupan kuivapastahyllystä löytyy tuotteita, joiden valmistukseen on käytetty vehnäjauhon lisäksi tai jopa kokonaan myös esimerkiksi papuja, kauraa tai kasviksia. Nämä ovat hyvä keino monipuolistaa ruokavalion kasviperäisyyttä lähes huomaamatta. 

Entä sitten riisi? Usein ympäristöystävällisen ruokailun yhteydessä nostetaan esiin riisinviljelyn metaanipäästöt ja vedenkulutus sekä eettisiä kysymyksiä, jotka tietysti pitävät paikkansa. Mutta suomalaisessa ruokavaliossa riisin vaihtaminen esimerkiksi ohraan tai kauraan ei juurikaan vaikuttaisi ruokavaliotason ilmastovaikutuksiin. Suomalaistutkimuksessa analysoiduissa ateriavalinnoissa hiilihydraattivalinta, siis riisi, peruna, pasta tai vastaava, ei ollut kovin merkittävä ilmastovaikutusten kannalta. Riisi myös turpoaa keitettäessä, toisin kuin peruna, ja voi kypsyä nopeasti. Kun tämä huomioidaan, ei riisin ilmastovaikutus enää olekaan välttämättä juurikaan korkeampi kuin perunan. Lisäksi riisiä syödään lopulta varsin vähän, noin seitsemän kiloa per henkilö vuodessa – esimerkiksi perunaa syödään 50 kiloa ja vehnää 46 kiloa. Toki riisiäkin kannattaa vaihtaa muihin, ekologisemmin tuotettuihin täysjyvätuotteisiin, mutta ruokavaliotasolla paljon tärkeämpi teko on eläinperäisten tuotteiden vähentäminen.

Rasvat, siemenet ja pähkinät

Voilla on eläinperäisenä tuotteena moninkertainen ilmastovaikutus verrattuna rypsi- tai oliiviöljystä valmistettuun margariiniin.

Kasviperäisiä rasvoja on kuitenkin myös paljon muita. Elintarvikeketjussa käytetään usein esimerkiksi palmu- ja kookosöljyä. Niitä on paitsi monissa elintarvikkeissa, myös eläinrehuissa. Palmu- ja kookosöljyn tuotannon taustalla voi usein olla ympäristölle haitallisia käytäntöjä sekä epäeettistä toimintaa. Palmuöljy on maailman käytetyin öljy, ja on tärkeää edistää sen vastuullista tuotantoa. Pelkästään siirtyminen muihin kasviöljyihin ei ratkaise ongelmia, sillä yhtä suurien öljymäärien tuottamiseksi tarvittaisiin moninkertainen maapinta-ala.

Ravitsemuksellisesti palmu- ja kookosrasva ovat huonoja valintoja, kuten myös voi. Kannattaa siis suosia monipuolisesti muita kasvirasvoja, kuten rypsi-, rapsi-, auringonkukka- ja oliiviöljyä.

Pähkinät, mantelit ja siemenet kuuluvat tuotteisiin, joita suositellaan nautittavaksi pari ruokalusikallista päivässä. Niiden pitäisi olla suolaamattomia, sokeroimattomia tai muuten päällystämättömiä. Pähkinöiden, manteleiden ja siementen ympäristövaikutuksista ei ole kattavaa tietoa, mutta esimerkiksi Yhdysvaltojen manteliviljelmien runsas vedenkulutus ja luontoa köyhdyttävä vaikutus on ollut paljon esillä. Sekä ympäristö- että terveyssyistä pähkinöitä kannattaa käyttää vaihdellen.

Onko kaukaa tulevalla ruualla suuri ilmastokuorma?

Ruuan ympäristövaikutuksista suurin osa syntyy alkutuotannossa. Kuljetuksilla on hyvin pieni merkitys, sillä keskimäärin vain 5–7 prosenttia elintarvikkeen ilmastovaikutuksesta syntyy kuljetuksesta.

Kuljetuksessa ei ratkaise vain matkan pituus vaan se, millaisia määriä ja miten kuljetetaan. Kaukaa voidaan siis tuoda elintarvikkeita niin, että kuljetuksen osuus ympäristövaikutuksista on hyvin pieni. Suuret elintarvikemäärät liikkuvat pääosin laivarahtina ja Suomen sisällä rekoilla. Vain hyvin harvoja erikoistuotteita kuljetetaan lentokoneella.

Lähiruokaa ei siis voi perustella niin, että se olisi ympäristölle parempi ratkaisu lyhyemmän kuljetusmatkan vuoksi. Toki lähiruualla voi olla muita etuja, kuten selkeämpi tieto alkuperästä ja tuotantotavoista sekä jäljitettävyys. Oma, tärkeä painoarvonsa näillä on, sillä globaalissa ruokaketjussa esiintyy muun muassa ihmis- ja eläinoikeuksien polkemista. Tuontiriippuvuus on jo ongelma erityisesti köyhemmissä maissa. Globaalin ruokaturvan tulevaisuuden varmistaminen vaatii siksi myös mm. kaupankäynti- ja kuljetustapojen muuttamista. 

Ympäristövaikutuksiin vaikuttaa myös se, miten kuluttajat itse noutavat elintarvikkeita kaupasta. Puolentoista kilometrin edestakainen automatka kauppaan aiheuttaa yhtä paljon ilmastokuormitusta kuin kilo appelsiineja, kertovat Kausiruokaa-kirjan tekijät (Teos 2011, s. 24). Autoilu voi nostaa hankintojen hiilijalanjälkeä merkittävästi varsinkin silloin, jos käydään ostamassa vain tuote tai pari. Siksi on järkevää tehdä kauppareissut mahdollisuuksien mukaan jalan tai pyöräillen tai yhdistää autolla tehtävä kauppareissu muuhun kulkemiseen. Nykypäivänä moni voi myös hyödyntää elintarvikkeiden kotiinkuljetusta. Kun sama auto tuo tuotteita moneen kotitalouteen, on hiilijalanjälki pienempi kuin henkilöautolla kuljetettaessa.

Miten pakkaukset vaikuttavat?

Useimmilla elintarvikkeilla pakkauksen valmistuksen osuus arvioiduista kokonaisympäristövaikutuksista on noin puolesta prosentista kahteen prosenttiin. Pakkauksen merkitys on siis hyvin pieni. Pakkauksen tärkein tehtävä on suojata tuotetta, jolloin hyvä pakkaus muun muassa vähentää ruokahävikkiä.

Poikkeuksen muodostavat juomat. Juomat sisältävät paljon vettä, joten niiden oma ilmastovaikutus jää alhaiseksi. Tällöin pakkauksen merkitys nousee suuremmaksi, jopa kymmeniin prosentteihin.

Oleellista on siis käytännöllinen, tuotetta suojaava pakkaus. Lisäksi on tärkeää kierrättää pakkauksen materiaali asianmukaisesti.

Kahvi, suklaa ja tee

Suomalaiset ovat tunnetusti kovia juomaan kahvia. Ympäristön kannalta kahvittelumme on ongelma erityisesti luonnon monimuotoisuudelle. Kahvi on suomalaisten kuluttamista ruokatuotteista merkittävimpiä, kun tarkastellaan monimuotoisuusvaikutuksia maamme rajojen ulkopuolella. Kahviviljelmät vievät tilaa luonnolta ja kaventavat monien kasvien ja eläinten elintilaa. Samaa tapahtuu tietysti myös muiden tuotteiden, kuten kaakaon ja teen, kohdalla.

Kannattaa siis juoda kahvia harkiten ja suosia vastuullisuussertifioituja tuotteita. Vastuullisuussertifoidun kahvin, kaakaon ja teen tuotannossa huomioidaan myös ympäristönäkökulmia. Tutkimuksen mukaan esimerkiksi kahvikupillisen ilmastovaikutus on merkittävästi pienempi, jos kahvi on sertifioitua.

Keitetystä kahvista merkittävä osa päätyy hävikkiin, joten valmista aina kahvia todellista kulutusta vastaava määrä.
Kaakaoviljelmien laajentuminen on yksi merkittävä syy metsä- ja luontokatoon erityisesti Länsi-Afrikassa, jossa valtaosa kaakaosta tuotetaan. Eri kaakao- ja suklaabrändien vastuullisuutta voi tarkastella kansainvälisestä kaakaopisteytyksestä.

Miten paljon voin vähentää ilmastovaikutuksia pienentämällä hävikkiä?

Kuluttajahävikki eli kotitalouksissa tapahtuva hävikki muodostaa keskimäärin vain nelisen prosenttia suomalaisten ruokavalion ilmastovaikutuksista ja rehevöittävästä potentiaalista. Hävikin merkitys on siis hyvin pieni verrattuna esimerkiksi maito- tai lihatuotteiden aiheuttamaan kuormitukseen. Vaikka kuluttajahävikki puolitettaisiin, pienentäisi se ruokavalion ilmastovaikutusta vain kaksi prosenttia. Sen sijaan lihansyönnin puolittamalla ruokavalion ilmastovaikutus pienenee noin 13 prosenttia, eli vaikutus on moninkertainen.

Tietysti hävikki kannattaa minimoida, koska hävikki on turhinta ympäristölle aiheutuvaa kuormitusta. Hävikki rakentuu hyvin eri tavoin eri maissa ja ruokaketjun osissa, joten globaalisti hävikillä on suurempi merkitys kuin Suomessa. Monissa kehittyvissä maissa ei juurikaan ole kuluttajahävikkiä, vaan ongelma on se, että elintarvikkeet päätyvät hävikkiin jo ennen kuin pääsevät kuluttajille asti, eli esimerkiksi viljat voivat pilaantua tuhoeläinten tai kosteuden vuoksi.

Kannattaako suosia luomutuotteita?

Luomutuotannolla on ympäristön kannalta etuja verrattuna tavanomaiseen tuotantoon, joten luomua kannattaa suosia. Eläinperäisissä luomutuotteissa on kuitenkin ympäristön kannalta samoja ongelmia kuin tavanomaisissakin: tuotanto aiheuttaa suhteellisen paljon kasvihuonekaasupäästöjä ja vie paljon peltoalaa.

Luomupelloilla kuitenkin luonnon monimuotoisuus on suurempi. Luomueläintiloilla on esimerkiksi enemmän lintuja, ja luomu onkin tehokkaampi keino hyönteis- ja lintumäärien lisäämiseen kuin monet muut ympäristötuen muodot. Myös luomupeltojen aiheuttamat haitat vesistöjen rehevöitymiselle ovat pienemmät kuin tavanomaisessa tuotannossa sekä torjunta-aineiden käyttö vain poikkeustapauksissa on ympäristölle eduksi. Lisäksi luomu ylläpitää maaperän kasvukuntoa tavanomaista tuotantoa paremmin.

Luomupeltojen satotasot ovat keskimäärin pienemmät kuin tavanomaisten peltojen. Tämän vuoksi luomun ilmastovaikutus esimerkiksi viljakiloa kohden on laskettu suuremmaksi. Toisaalta luomupellot sitovat hiiltä tavanomaisia useammin. Luomun hiiliviljelyn keinoja onkin otettu käyttöön myös tavanomaisessa viljelyssä.

Lisäksi luomua usein kritisoidaan siitä, että satomäärien pienuuden vuoksi luomutuotannon keinoin ei voitaisi tuottaa riittävästi ravintoa kaikille ihmisille tulevaisuudessa. Siksi kehitystyö mm. luomun satoisuuden nostamiseksi on tärkeää. Kannattaa myös muistaa, että jos mahdollisimman paljon tuotannosta käytettäisiin suoraan ihmisravinnoksi eikä eläinrehuksi, ruuantuotantoon riittäisi paljon pienempi peltoala eikä satojenkaan tarvitsisi olla niin runsaita. 

Miten eläinperäisten tuotteiden vähentäminen vaikuttaa ravitsemukseen?

Eläinperäisten tuotteiden vähentämisellä on paljon hyviä vaikutuksia suomalaisten ravitsemuksen laadun parantamiseen. Terveellinen ja ympäristöystävällinen ruokavalio kulkevat pitkälti käsi kädessä.

Terveysnäkökulmasta suomalaisten ruokavaliossa olisi tärkeintä parantaa rasvojen laatua, lisätä kuitupitoisia tuotteita ja vähentää suolan määrää.  

Jopa 70 prosenttia suomalaisista saa liian vähän hiilihydraatteja. Sen sijaan proteiinia suomalaiset saavat keskimäärin riittävästi ja joka viides yli suositellun määrän. Proteiini voi olla liiallisina määrinä haitallista munuaisille. Melko yleinen epäilys on, saako kasvisruuasta riittävästi proteiinia, mutta esimerkiksi joissakin kasviproteiinituotteissa on enemmän proteiinia kuin lihassa.

Suomalaisten olisi syytä lisätä kasvisten, palkokasvien, marjojen ja hedelmien sekä pähkinöiden ja siementen käyttöä. Samalla monien olisi syytä vähentää punaisen lihan syömistä. Sen runsaalla kulutuksella on yhteys muun muassa suolistosyöpiin. Lihajalosteet, kuten makkarat, sisältävät usein myös paljon suolaa ja haitallista kovaa rasvaa. Myös kasvipohjaisissa elintarvikejalosteissa voi olla tyydyttynyttäkin rasvaa tai paljon suolaa. Kasviproteiineja on hyvä nauttia monipuolisesti

Kasvipainotteinen ruokavalio, jossa on kalaa ja korkeintaan maltillisesti lihaa ja maitotuotteita, on siis hyvä teko itselle ja ympäristölle. Tällaisen ruokavalion koostaminen on Suomessa myös helppoa. Ympäristöystävällisen ja terveellisen ruokavalion voi tietysti koostaa myös kokonaan ilman eläinperäisiä raaka-aineita. Erilaisissa ruokavalioissa voi olla omanlaisensa haasteet terveyden kannalta, joten olipa sitten sekasyöjä tai vegaani, kannattaa ruokavaliotaan tarkastella myös ravitsemuksellisesta näkökulmasta.

Vastuullisuuteen kuuluvat myös muun muassa eläin- ja ihmisoikeudet. Miksi näitä ei ole nostettu esiin?

Kyllä, eläin– ja ihmisoikeudet ovat tärkeä osa vastuullisuutta. WWF Suomen työ keskittyy ympäristövaikutuksiin, joten siksi näitä eettisiä puolia ei ole tällä sivulla juurikaan käsitelty. Ympäristön huomioiva syöminen on kuitenkin eduksi myös eläin- ja ihmisoikeuksille. Esimerkiksi WWF:n ja Oxfordin yliopiston Planet-Based Diets -raportti painottaa, että kasviperäinen ravinto on tärkeää myös globaalin tasa-arvon kannalta. Suosittelemme myös valitsemaan Reilun kaupan tuotteita niissä tuoteryhmissä, joissa se on mahdollista.

Kasviperäinen ruuankulutus ja –tuotanto on tietysti eduksi eläinoikeuksillekin. Eläinten hyvinvointiin liittyviin ruokavalintoihin löytyy tietoa muun muassa Eläinten hyvinvointikeskukselta ja aiheen parissa toimivilta järjestöiltä.