WWF: Hukkajoen raakkutuhon kaltaisten ympäristökatastrofien ehkäisyyn tarvitaan lakiuudistuksia ja korvauksia metsänomistajille
WWF on esittänyt, että raakun elinympäristöt tulee turvata säätämällä laissa 50 metrin suojavyöhykkeistä kaikkien raakkuvesistöjen varsille. Lisäksi lukuisten muidenkin vesissä elävien arvokkaiden lajien turvaamiseksi tarvitaan vähintään 30 metriä leveä suojavyöhyke, josta osa säädettäisiin laissa ja osa voitaisiin turvata muilla toimilla. Suojavyöhykkeistä aiheutuvat tulonmenetykset tulisi korvata kohtuullisella tavalla metsänomistajille.
Suomussalmen Hukkajoella metsähakkuissa syntyneiden raakkutuhojen seurauksena ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen on kutsunut metsäalan ylintä johtoa kahdesti keskustelemaan raakkujen ja muun virtavesiluonnon huomioimisesta metsätaloustoimenpiteiden yhteydessä. Keskustelujen päätteeksi hallinto ja metsäsektori ovat peräänkuuluttaneet laji- ja luontokohdetietojen avoimuutta, parempaa saatavuutta ja ajantasaisuutta sekä yhtenäisiä viranomaisohjeita. Keskustelu pienvesien uhanalaisten lajien suojelusta metsätaloustoimien yhteydessä jatkuu ympäristövaliokunnan ja maa- ja metsätalousvaliokunnan järjestämässä julkisessa kuulemisessa tiistaina 8.10.2024.
”Hallinnon ja metsäsektorin tähän mennessä esittämät toimet ovat tarpeellisia, mutta riittämättömiä raakkutuhon kaltaisen luonnon turmelemisen ehkäisemiseksi. Esimerkiksi Hukkajoen tapauksessa tieto raakuista oli toimitettu ELY-keskuksesta hakkuiden suunnittelijalle. Herääkin kysymys, auttaisiko luontoarvojen turvaamisessa se, että luontotieto olisi metsätoimijoiden käytettävissä hyvissä ajoin jo suunnitteluvaiheessa”, pohtii WWF:n johtava metsäasiantuntija Mai Suominen.
”Vapaaehtoisuus ei riitä turvaamaan vesistöjä ja niissä eläviä lajeja metsätaloustoimien yhteydessä. Tarvitsemme vapaaehtoisten toimien rinnalle lainsäädännön tuoman minimin”, Suominen sanoo.
Tällä hetkellä tieto luontoarvoista tavoittaa metsätoimijan usein vasta siinä vaiheessa, kun puukaupat ja suunnitelmat kohteen metsienkäsittelystä ovat jo tehty. Tiedon tulisi kuitenkin olla osa sitä aineistoa, jonka avulla metsätoimija pystyy laatimaan kohteen ympäristöarvot turvaavat käsittelytoimet.
WWF vaatii, että raakun elinalueet ja niiden suojavyöhykkeet on rajattava metsätaloustoimien ulkopuolelle ja turvattava lailla. Valtion on korvattava suojelusta aiheutuneet tulonmenetykset kohtuullisella tavalla metsänomistajille.
”Mielestämme vesistöjen ja niissä elävien lajien turvaaminen ei voi jäädä yksityisten metsänomistajien tai veronmaksajien maksettavaksi, vaan luontohaittoja aiheuttava teollisuus tulee velvoittaa osallistumaan kustannuksiin merkittävällä osuudella”, Suominen sanoo.
WWF:n pääsihteerin Jari Luukkosen mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 5.9.2024