Sai­maan­norp­pa ei ole yksin

Saimaannorppa metsästettiin sukupuuton partaalle 1900-luvulla. Nykyään norppa on rauhoitettu, mutta ihminen on edelleen sen suurin uhka. Me voimme kuitenkin pelastaa saimaannorpan – jos toimimme nyt.

 

Pohjolan talvi on pitkä ja pimeä, mutta valkeana hohtava lumipeite onneksi kirkastaa maisemaa.

Ainoa vain, että nykyään maa jää yhä useammin mustaksi. Ilmaston lämpeneminen on tuonut mukanaan vähälumiset talvet.

Mennyt talvi jäi jälleen vähälumiseksi myös Saimaalla. Seuraukset olisivat voineet olla tuhoisat järven kuuluisalle mutta harvalukuiselle asukkaalle, saimaannorpalle (Pusa hispida saimensis).

Kymmenet lumikolat liukuvat määrätietoisesti Saimaan jäällä helmikuisena pakkaspäivänä.

Saimaannorpan elämä riippuu lumesta ja jäästä, sillä se synnyttää poikasensa lumesta rakentamaansa luolamaiseen pesään. Koska lunta on vähän, olemme täällä vapaaehtoisvoimin kolaamassa apukinoksia.

Siis isoja lumikasoja, joihin norpat voivat kaivaa pesäluolansa. Ilman suojaa jopa puolet kuuteista voisi kuolla kylmään tai petojen hampaisiin.

Yhdenkin kuutin menettäminen tuntuu, sillä saimaannorppa on erittäin uhanalainen.

Toisin oli satakunta vuotta sitten, jolloin Saimaan vesistössä uiskenteli vielä lähemmäs tuhat norppaa. Vuosisadan kuluessa ihminen onnistui kuitenkin metsästämään saimaannorpan sukupuuton partaalle. Norppaa pidettiin kalastuksen vihollisena, ja sen tappamisesta sai jopa rahaa vuoteen 1948 asti.

1980-lukuun mennessä jäljellä oli vähemmän kuin 120 yksilöä.

Mitä saimaannorppa sitten tekee täällä, jos paikka on sille niin vihamielinen?

Norppa jäi tänne eristyksiin noin 8 000 vuotta sitten, kun Saimaan vesistön yhteys Itämereen katkesi jääkauden päätyttyä. Norppa sopeutui Saimaan sameisiin ja sokkeloisiin vesiin, joten sillä on sukulaisiaan suuremmat silmät ja aivot.

Nyt saimaannorppa on yksi maailman harvoista makean veden hylkeistä, ja sitä tavataan ainoastaan Saimaan vesistössä. Jos se häviää täältä, häviää se siis koko maailmasta.

Me olemme kuitenkin toiveikkaita.

Norppien lukumäärä on noussut tasaisesti siitä lähtien, kun vuonna 1979 perustimme saimaannorpan suojelutyöryhmän.

Nyt niitä on jo arviolta noin 410.

Suojelutyömme ulottuu poliittisesta vaikuttamisesta ja tiedon tuottamisesta aina Saimaan jäälle, jossa olemme osallistuneet apukinosten kolaustalkoisiin Suomen Metsähallituksen johdolla vuodesta 2014.

Apukinokset näyttäisivät tekevän tehtävänsä, sillä keväällä 2017 90 prosenttia saimaannorpan kuuteista syntyi niihin.

Täytyy toivoa, että ne selviäisivät hengissä aikuisiksi.

Norpalla on nimittäin ilmastonmuutoksen lisäksi toinenkin ihmisen aiheuttama suuri uhka, verkkokalastus.

Kalanpyydyksiin hukkuminen on kuuttien suurin kuolinsyy.

Pienet ja kokemattomat kuutit sotkeutuvat herkästi kalaverkkoihin, sillä ne eivät vielä osaa varoa vaaroja täysikasvuisten norppien tapaan. Usein ne ovat myös liian heikkoja pyristelemään irti verkoista kiinni jäätyään.

Verkkokalastus on kielletty saimaannorpan esiintymisalueilla huhtikuun puolivälistä kesäkuun loppuun, mutta rajoitus ei ole riittävä. Heinäkuun alusta lähtien kuutit ovat jälleen vaarassa hukkua verkkoihin.

Virallisesti kalaverkkoihin kuoli viime kesänä kaksi kuuttia. Todellisuudessa moni kuolema jää salaisuudeksi – niin suuri on häpeä, kun omasta kalaverkosta löytyy kuollut norppa.

Tavallaan häpeään sisältyy toivoa: norppavihamieliset asenteet ovat muuttumassa.

Iso kiitos asennemuutoksesta kuuluu Pullervolle, maailman kuuluisimmalle saimaannorpalle, joka hurmasi suomalaiset vuosi sitten köllöttelemällä pitkiä aikoja Saimaalle asentamamme livekameran edessä. Lähetystä käytiin katsomassa yli kaksi miljoonaa kertaa, ja monet pitivät sitä auki vuorokauden ympäri.

Norppalive-nimisen livelähetyksen tarkoituksena oli lisätä ihmisten tietoisuutta saimaannorpasta ja kasvattaa halua suojella tätä yhtä maailman harvinaisimmista hylkeistä. Kun norppa on ihmisille tuttu, he saattavat olla halukkaampia luopumaan verkkokalastuksesta.

Kun tänä keväänä toistimme livelähetyksen, Pullervo palasi kaikkien riemuksi kameran eteen. Tänä vuonna se sai myös paljon kansainvälisiä ihailijoita, ja katselukerrat nousivat kolmeen miljoonaan.

Yhä useampi on nyt tietoinen siitä, kotivesissämme uiskentelee suojelun arvoinen harvinaisuus.

Saimaannorppa tulee kuitenkin tarvitsemaan suojelua vielä pitkään. Ja jos ilmaston lämpenemistä ei saada pysähtymään, norpan elämän edellytykset katoavat.

Tuemme siksi Itä-Suomen yliopiston tutkimusta, jossa kehitetään uusia menetelmiä saimaannorpan suojeluun ja seurantaan. Näin ovat syntyneet muun muassa aiemmin mainitut apukinokset.

Nyt tutkimuksessa selvitetään, mitä tehdä, jos Saimaan lumipeite ei enää riitä apukinosten kasaamiseen. Voisiko sitä luoda keinotekoisesti esimerkiksi lumitykeillä?

Jossain vaiheessa todennäköisesti käy myös niin, ettei Saimaa enää jäädy. Silloin apukinoksistakaan ei ole apua. Erilaisten pysyvämpien keinopesien suunnittelu ja testaaminen on aloitettava hyvissä ajoin.

On myös uskallettava kysyä, miten pitkälle ihminen voi auttaa.

Vielä teemme kuitenkin kaikkemme.

 

Teksti: Paula Kallio

Ole pelastamassa pohjoista luontoa

Arktisen alueen kohtalo tulee vaikuttamaan koko maapallon tulevaisuuteen. Lumesta ja jäästä riippuvaiset eläimet ovat vakavasti uhattuna jo nyt – myös Suomessa.

Auta Lumi-kummina

Ole pelastamassa pohjoista luontoa

Arktisen alueen kohtalo tulee vaikuttamaan koko maapallon tulevaisuuteen. Lumesta ja jäästä riippuvaiset eläimet ovat vakavasti uhattuna jo nyt – myös Suomessa.

Jätä verkot naulaan Saimaalla

Jättämällä verkot pysyvästi pois Saimaasta kasvatat merkittävästi etenkin nuorten, kokemattomien norppien mahdollisuuksia selviytyä.

Tee sitoumus

Jätä verkot naulaan Saimaalla

Jättämällä verkot pysyvästi pois Saimaasta kasvatat merkittävästi etenkin nuorten, kokemattomien norppien mahdollisuuksia selviytyä.