Lohenkalastuksen aikaistaminen oli hätiköity ratkaisu

Pohjanlahden rannikon kaupallinen lohenkalastus aikaistettiin vuonna 2017 alkamaan jo toukokuun alussa, kun ennen kalastuskausi alkoi vasta kesäkuussa. Pyynnin aikaistaminen syntyi tarpeesta tasata kalastusta koko kaudelle. Rysien määrille ja saaliskiintiöille asetettiin myös rajoituksia. Niiden piti varmistaa, että luonnonlohikantoihin ja arvokkaisiin suuriin emokaloihin kohdistuisi pyyntiä vain ”vähäisissä määrin”.

Valitettavasti järjestely on johtamassa haitalliseen lopputulokseen. Aikaistettu pyynti ja samaan aikaan lisääntynyt laiton kalastus Itämeren pääaltaalla uhkaavat Itämeren luonnonlohikantojen elpymistä, sillä saatavilla olevien seurantatietojen mukaan kalastus kohdistuu nyt entistä enemmän arvokkaisiin, suurin emokaloihin. Kalastajien kannattaa tavoitella saaliikseen nimenomaan aikaisin vaeltavia suurikokoisia kaloja, sillä niistä saa parhaan tuoton.

Suurikokoiset lohet ovat merkittäviä luonnonlohikannoille, sillä ne lisääntyvät pienempiä lajitovereitaan tehokkaammin. Isojen lohien poikaset myös palaavat todennäköisemmin kudulle niin ikään suurikokoisina, ja ylläpitävät lohikannan tuottavuutta myös silloin, kun lohien määrä jää syystä tai toisesta pieneksi. Lisäksi tiedetään, että mitä enemmän lohikannassa on suurikokoisia yksilöitä, sitä enemmän on myös perinnöllistä monimuotoisuutta. Tämä auttaa lajia sopeutumaan ympäristössä tapahtuviin muutoksiin kuten ilmastonmuutokseen.

Rysärajoituksissa aukko

Vuoden 2017 asetusuudistukseen jätettiin myös olennainen porsaanreikä: vaikka lohirysien määrää rajoitettiin alkukauden pyynnin aikana, rysien ”teknisille osille”, kuten ohjainaidoille, ei säädetty rajoituksia. Ohjainaidan tarkoituksena on pysäyttää lohiparvet ja ohjata ne kohti rysän kalapesää. Ohjainaidan pituudella voidaan vaikuttaa ratkaisevasti siihen, kuinka laajalta alalta rysä kalastaa.

Koska ohjainaitojen enimmäispituuksia ei säädellä, ei niistä myöskään tarvitse kirjata tai valvoa. Lohenkalastuksen ydinalueilla Perämerellä ohjainaidat ovat usein satoja metrejä pitkiä, jopa kilometrin pituisia. Kukaan ei tiedä, kuinka paljon ohjainaitojen verkkoa meressä tarkalleen ottaen on. Kukaan ei myöskään tiedä, onko kalastuksen aikaistaminen ja rysämäärien rajoitus johtanut pyydysten ”virittämiseen” ohjainaitoja pidentämällä parempien saaliiden toivossa.

Ministeriö haluton muuttamaan säätelyä

WWF ja joukko muita järjestöjä, yrityksiä ja tutkijoita on jättänyt helmikuussa jo toistamiseen maa- ja metsätalousministeriölle esityksen haitalliseksi todetun aikaistamiskokeilun lopettamisesta. Esityksessä on lueteltu myös muita käytännön toimia, joilla olisi välitön hyvä vaikutus Itämeren lohikantoihin. Tällainen olisi esimerkiksi ylämitan säätäminen lohelle koko kalastuskauden ajaksi. Esityksemme ei kuitenkaan ole johtanut toimenpiteisiin. Yksi perustelu aikaistetun pyynnin jatkamiselle on, ettei muutaman vuoden kokemusten perusteella voida vielä vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Valitettavasti sama logiikka ei päde silloin, kun kalastusrajoituksia lievennetään. Silloin jo ohuetkin valonpilkahdukset tuntuvat olevan riittävä syy purkaa säätelyä.

Euroopan yhteisen kalastuspolitiikan tärkeimpänä tavoitteena on ollut palauttaa kalakannat kestävälle tasolle viimeistään vuoteen 2020 mennessä. Itämeren lohikannoissa tavoitteita ei ole saavutettu. Erityisen huolestuttava on pienten ja heikkojen lohikantojen tilanne, joka ei ole juurikaan parantunut viimeisen vuosikymmenen aikana. Koska emme voi luottaa siihen, että ylikalastus saataisiin kuriin EU-tasolla tai ennustaa, miten ympäristö ja lajien elinolosuhteet muuttuvat tulevaisuudessa, olisi suurten kalojen säästäminen aloittamalla kalastus vasta kesäkuussa helpoin ja tehokkain keino turvata lohikantojen tulevaisuus.

Teksti on julkaistu lyhyempänä versiona Helsingin Sanomien mielipide-palstalla 17.4.2020.