Nämä seitsemän lintulajia voit nähdä Luontoliven uudessa kamerassa

Laulujoutsen

Laulujoutsen on Suomen kansallislintu. Se on runsastunut viime vuosikymmeninä vauhdilla. Laulujoutsen pesii nykyisin koko maassa aina Pohjois-Lapista etelärannikon merenlahdille asti. Toisesta yleisestä joutsenlajistamme kyhmyjoutsenesta sen tunnistaa helpoiten nokasta, joka on tyviosastaan keltainen. Kiilamainen keltainen alue ulottuu sierainaukkoon asti. Nokan kärki on musta. Toinen hyvä tuntomerkki on pyrstön muoto, varsinkin jos lintu ruokailee pää veden alla. Laulujoutsenen pyrstö on lyhyt, ikään kuin poikkileikattu. Nuoruuspuvussa laulujoutsen on melko kylmän harmaa. Se, kuten muutkin joutsenet, hanhet ja puolisukeltajasorsat, on pääosin kasvissyöjä.

Kyhmyjoutsen

Vankkarakenteinen kyhmyjoutsen on Suomen painavin lintu. Se voi painaa jopa yli 15 kiloa. Nokan tyviosa on musta ja kärkiosa oranssi. Varsinkin koiraalla on nokan tyvessä musta kyhmy. Uivan linnun pyrstö on laulujoutseneen verrattuna pitkä ja teräväkärkinen. Laulujoutsenesta poiketen kyhmyjoutsen pitää uidessaan kaulaa usein kaarella ja siipiä koholla. Nuoren yksilön erottaa nuoresta laulujoutsenesta myös lämpimämmän ruskeasta yleisvärityksestä. Kyhmyjoutsen on Suomessa uudistulokas. Se alkoi levittäytyä Suomeen 1930-luvulla. Nykyisin se pesii koko merenrannikolla ja saaristossa sekä paikoin myös sisämaan rehevillä järvillä.

Sinisorsa

Sinisorsa – kaikille tuttu taajamien puistojen ”pullasorsa” – on Suomen yleisin sorsalaji. Se pesii käytännössä koko maassa hyvin monenlaisissa paikoissa. Sinisorsa on kookas ja voimakasrakenteinen. Pää ja nokka ovat melko suuret. Siivellä on sininen siipipeili. Muiden puolisukeltajasorsien tavoin myös sinisorsakoiraat ovat alkusyksystä niin sanotussa peruspuvussa, jolloin ne ovat hyvin suuresti naaraan näköisiä ja vaikeammin tunnistettavia. Loppusyksyä kohden koiraat alkavat saada helposti tunnistettavan juhlapuvun. Sinisorsakoiraan erottaa peruspuvussa naaraasta yksivärisen kellertävästä nokasta.

Tavi

Pikkuruinen ja eloisa tavi ei ole monelle kovin tuttu, vaikka se on heti sinisorsan jälkeen Suomen toiseksi yleisin sorsalintu. Sinisorsan ja haapanan tavoin se pesii koko maassa ja viihtyy hyvin monenlaisissa ympäristöissä. Tavi on Suomen sorsalinnuista pienin. Pienikokoisena sen liikkeet ovat nopeampia kuin isommilla lajeilla. Tavi myös viihtyy usein tiheämmissä parvissa kuin isompikokoisemmat lajit. Yleisväritykseltään harmaanruskean tavin kaula on lyhyt ja nokka pieni ja kapea. Läheltä katsottuna erottuu vihreä siipipeili, jota reunustaa valkoinen siipijuova.

Haapana

Haapana on tuntuvasti sinisorsaa pienempi, mutta tavia selvästi suurempi puolisukeltajasorsa, joka pesii koko maassa. Sekä haapanan kaula että nokka ovat varsin lyhyitä. Lyhyt kaula yhdessä pyöreämuotoisen pään ja korkean otsan kanssa antavat haapanalle tunnusomaisen profiilin. Yleisväritys on useimmiten punaruskea. Vaikka Suomessa pesii edelleen kymmeniätuhansia haapanapareja, kanta on taantunut niin nopeasti, että laji luokitellaan Suomessa vaarantuneeksi. Haapana pesii hyvin monenlaisissa ympäristöissä, mutta erityisesti se suosii laidunniittyjen rantoja. Syysmuutolla se mielellään lepäilee suojaisilla, rehevillä lintuvesillä.

Harmaahaikara

Harmaahaikara on suuri, voimakasrakenteinen ja lähes kurjen kokoinen. Se vaanii saalista seisten hievahtamatta matalassa vedessä ja nappaa salamannopealla tikarimaisen nokan iskulla ravinnokseen kaloja ja muita rantaniityn pikkueläimiä. Harmaahaikara eroaa kurjesta jo profiilikuvassa mutkalla olevan, ikään kuin sisään vedetyn kaulan perusteella. Harmaahaikara on selkäpuolelta keskiharmaa, mutta alapuolelta vaaleampi. Nokka on vahva ja väriltään kellertävä. Aikuisella linnulla päälaen sivut ja niska ovat mustat, kun taas nuorella linnulla päälaki ja kaula ovat tasaisemman harmaat. Suomessa harmaahaikara on eteläinen ja varsin uusi, vasta 1900-luvulla tänne etelästä levittäytynyt, laji. Parhaillaan jalohaikara on tekemässä Suomessa samaa temppua kuin harmaahaikara sata vuotta sitten.

Lapasorsa

Lapasorsan tunnistaa helposti sen omintakeisesta etupainoisesta ja matalasta profiilista. Kaula on lyhyt ja nokka on linnun kokoon nähden valtava, pitkä ja leveä. Siiven etureuna on sinertävän harmaa, ja siivellä oleva siipipaneeli on vihreä. Kooltaan lapasorsa on hieman haapanaa pienempi, mutta selvästi tavia suurempi. Lapasorsa pesii melko harvalukuisena eteläisessä ja keskisessä Suomessa rehevillä järvillä ja rannikon merenlahdilla.

Lintulahden kamera on osa WWF:n Luontoliveä

Kamera on toteutettu yhdessä kosteikkoa hallinnoivan ja hoitavan Metsähallituksen Luontopalveluiden kanssa. Sen teknisestä toteutuksesta vastaavat LiveEye, Pukki Visuals ja WWF.

Kamera on osa WWF:n Luontolive-palvelua, jossa seurataan suoria lähetyksiä luonnosta. Suorissa lähetyksissä on aiemmin seurattu muun muassa saimaannorpan, ahman, kyyn, metsälintujen, metsäpeuran, liito-oravan, järvilohen ja raakun elämää.

Jos haluat saada ensimmäisenä tiedon Luontoliven uutisista, tilaa WWF:n uutiskirje klikkaamalla alla olevaa linkkiä.