Merkittävä löytö Mekongilta – alueelta löytyi vuoden aikana jopa 224 uutta lajia

Suuripäinen sammakko, kaksivärinen gekko ja sammuneen tulivuoren mukaan nimetty apinalaji ovat esimerkkejä Mekongin alueen uusista lajeista. Metsäkato ja pirstaloituvat elinympäristöt uhkaavat kuitenkin suistaa monet uusista lajeista sukupuuttoon heti löytämisen jälkeen.

Kaakkois-Aasiassa sijaitseva Mekongin alue tunnetaan todella monimuotoisesta ja rikkaasta luonnostaan. Jokiseudulta löydetään edelleenkin uusia lajeja. Vuonna 2020 tutkijat löysivät Vietnamin, Thaimaan, Laosin, Kambodzan ja Myanmarin alueilta yhteensä jopa 224 uutta lajia.

Näistä uusista lajeista 155 on kasveja, 16 kaloja, 17 sammakkoeläimiä, 35 matelijoita ja mahtuupa joukkoon yksi nisäkäskin. Vuoden 1997 jälkeen Mekongin alueelta on nyt löydetty kaikkiaan 3007 uutta lajia.

Monia nyt löydetyistä lajeista uhkaa kuitenkin sukupuutto esimerkiksi elinympäristöjen tuhoutumisen, metsäkadon ja laittoman villieläinkaupan takia.

”Tunnemme vain pienen osan maapallon kasvi- ja eläinlajeista niin hyvin, että niiden uhanalaisuutta voitaisiin arvioida. Jotkut lajit kuolevat sukupuuttoon ennen kuin niitä edes löydetään”, kertoo Maija Kaukonen, WWF:n metsä- ja kehitysyhteistyöasiantuntija.

WWF vaatii alueen valtioita lisäämään suojelutoimia luonnon monimuotoisuuden upean kirjon säilyttämiseksi. Lisäksi WWF tukee Mekongilla metsien kestävää käyttöä, kitkee laitonta villieläinkauppaa ja kehittää yhdessä paikallisten kanssa elinkeinoja, jotka eivät uhkaa luontoa. Mekongin lajeilla on vielä paljon toivoa, mutta uhkiin on tartuttava ripeästi.

WWF:n vuonna 2021 julkaiseman raportin mukaan Mekongin alue on yksi maapallon merkittävimmistä metsäkatovyöhykkeistä, eli tällä alueella metsien hupeneminen on erittäin nopeaa. Metsiä hävitetään muun muassa kumiviljelmien, kahviplantaasien sekä maissin ja sokeriruokoviljelysten tieltä. Näitä tuotteita tuodaan myös EU:hun ja sitä kautta myös Suomeen.

”Myös meillä länsimaalaisilla on yhtälössä osamme. Monia täällä kulutettavia tuotteita valmistetaan Mekongin alueella, ja niiden tuotannon tieltä raivataan lajien elinympäristöjä. Valtioiden ja yritysten on edistettävä kestävää tuotantoa, joka ei tuhoa luontoa”, Kaukonen toteaa.

Esimerkkejä vuonna 2020 löydetyistä uusista lajeista:

Cnemaspis selenolagus -gekko sammalen täplittämän kiven päällä Thaimaassa.

Cnemaspis selenolagus

Gekkolaji löydettiin Thaimaasta Suan Phuengin alueen trooppisista vuoristometsistä. Liskon väritys on etuosasta keltaoranssi, mutta takaosan väritys vaihtuu äkisti harmahtavaksi. Tämä tarjoaa gekolle oivallisen suojavärin, kun se oleilee kallioiden ja kivien päällä, joilla kasvaa sammalta ja jäkälää.

Cyrtodactylus phnomchiensis -gekko puunrungon päällä Kambodzassa.

Cyrtodactylus phnomciencis

Gekkolaji löydettiin syrjäisen Phnom Chin vuoren rinteiltä Prey Langin luonnonpuiston alueelta Kambodzasta. Löydön tehneet tutkijat eivät odottaneet löytävänsä hyvin kartoitetusta luonnonpuistosta uusia lajeja. Prey Langin metsät ovat monimuotoisuuden aarreaitta, sillä siellä elää 55 uhattuna olevaa lajia. Laiton puunhakkuu, metsäkato ja kaivostoiminta uhkaavat kuitenkin alueen lajistoa.

Kurixalus gracilloides -sammakko lehden päällä Vietnamissa.

Kurixalus gracilloides

Melasammakojen heimoon kuuluva sammakkolaji löydettiin bambumetsästä Pù Mátin kansallispuiston alueelta Pohjois-Vietnamista. Laji löytyi sattumalta samalla, kun tutkijat asettelivat kameroita tarkkaillakseen muurahaiskäpyjä ja sivettieläimiä. Kullanruskealla sammakolla on selässään satulanmuotoinen kuviointi. Laji viihtyy bambun lehvien ja varsien seassa vesilammikkojen ja purojen läheisyydessä. Alueen sammakkoeläimiä uhkaa elinympäristöjen tuhoutuminen ja yksilöiden pyydystäminen ruoaksi.

Leptobrachium lunatum -sammakko lähikuvassa

Leptobrachium lunatum

Aasiankonnien heimoon kuuluvaa sammakkoa tavataan Keski-Vietnamin ylänkömailla ja Koillis-Kambodzassa. Suuripäisen sammakon silmien syvänoranssit iirikset ovat kuun sirpin muotoiset. Lajin yksilöitä on vaikea havaita, kun ne piilottelevat esimerkiksi lehtien alla. Tutkijat pääsivät kuitenkin sammakoiden jäljille niiden tunnistettavan ääntelyn, syvän ”waaah” -äänen, kautta ja paikansivat eläimet. Laji on riippuvainen metsistä, joten metsäkato on sille suuri uhka.

Megophrys frigida -sammakko seisoo sammalpeitteen päällä.

Megophrys frigida

Sammakkolaji löydettiin Vietnamin kolmanneksi korkeimman vuoren Ky Quan Sanin rinteiltä Bat Xatin luonnonpuistosta. Löydetyt yksilöt havaittiin metsiköistä yli 2000 metrin korkeudesta ja alueelle verrattain viileästä ilmanalasta. Aasiankonnien heimoon kuuluvan sammakon elinympäristöt ovat valitettavasti uhattuina polttopuiden keräämisen, karjan laidunnuksen ja turismin vuoksi.

Paraeas geminatus -käärme kasvin lehdellä Laosissa.

Paraeas geminatus

Käärme löydettiin niin sanotun Kultaisen kolmion alueelta eli sieltä, missä Laosin, Myanmarin ja Thaimaan rajaseudut kohtaavat. Käärmeellä on tunnistettava keltaruskea väritys ja tumma kuviointi selässään. Se elää trooppisissa monsuunimetsissä vuoristoisilla alueilla. Lajia on havaittu köynnösten ja pensaiden seassa teeplantaasien hallitsemilla seuduilla. Elinympäristöjen raivaaminen plantaaseiksi muodostaakin uhan käärmeelle.

Protobothrops kelomohy -käärme sammalen ja lehvästön keskellä Thaimaassa.

Protobothrops kelomohy

Kuoppakyiden alaheimoon kuuluva laji löydettiin pohjoisen Thaimaan Chiang Main provinssin metsistä. Punaruskean ja mustan sävyinen värikuviointi tarjoaa verrattain suurikokoiselle kyylle hyvän suojavärin metsänpohjan lehtikerroksessa. Käärmettä uhkaa elinympäristöjen tuhoutuminen maanviljelyn levittäytyessä ja lisäksi ihmiset vainoavat sitä sen myrkyllisyyden vuoksi.

Trachypithecus popa

Tämä apinalaji oli aiemmin määritelty omaksi lajikseen vain museokokoelmissa olleiden kuolleiden yksilöiden ja luonnosta löytyneiden luiden perusteella. Ensimmäiset todisteet sen elämisestä luonnossa saatiin, kun laji tallentui automaattikameran kuviin. Langurilajia esiintyy ainoastaan neljällä toisistaan erillään olevalla pienikokoisella alueella Myanmarissa. Yksilöiden määräksi arvioidaan ainoastaan noin 200–250. Apina sai nimensä sammuneen tulivuoren Mount Popan mukaan, jonka rinteillä elää noin 100 yksilön populaatio. Laji on ahtaalla elinympäristöjen tuhoutumisen ja pirstoutumisen sekä metsästyksen vuoksi.

Tylototriton phukhaensis -salamanteri puun oksan päällä Thaimaassa.

Tylototriton phukhaensis

Krokotiilisalamantereiden sukuun kuuluva laji löydettiin Doi Phu Khan luonnonpuistosta Thaimaasta. Oranssinruskea salamanteri vaikuttaa menestyvän seudulla, mikä kertoo toistaiseksi hyvinvoivasta elinympäristöstä. Yli 50 yksilöä havaittiin uimassa kasvillisuuden ja suurten kivien täyttämältä suoalueelta. Tutkijat pääsivät uuden krokotiilisalamanterin jäljille yli 20 vuotta sitten eräässä matkailulehdessä julkaistun kuvan perusteella. Tutkijat halusivat selvittää, josko kuvan perusteella aiemmin tunnettu laji eläisi vielä luonnonpuistossa. Elinympäristöjen tuhoutuminen uhkaa myös tätä uutta salamanterilajia.

Auta WWF-kummina

Luontoa tuhotaan nyt nopeammin kuin koskaan ihmiskunnan historiassa. Ellemme toimi välittömästi, elinympäristöjen tuho, lajien sukupuuttoaalto ja ilmastonmuutoksen vaikutukset tulevat vaikeuttamaan kaikkea elämää maapallolla.

Liity jo tänään

Auta WWF-kummina

Luontoa tuhotaan nyt nopeammin kuin koskaan ihmiskunnan historiassa. Ellemme toimi välittömästi, elinympäristöjen tuho, lajien sukupuuttoaalto ja ilmastonmuutoksen vaikutukset tulevat vaikeuttamaan kaikkea elämää maapallolla.