Tiesitkö tätä muoviroskasta?

Suomen yleisin muoviroska, totuus biohajoavista muovipusseista ja kolme muuta faktaa, jotka sinun tulee tietää muoviroskasta.

Missä ihminen, siellä muovi. Muovista on tullut niin keskeinen osa arkeamme, että on vaikeaa hahmottaa, missä kaikkialla ja miten paljon muovia käytetään. Myös muoviroskan vaikutukset ovat laaja-alaisia ja huonosti tunnettuja. Tässä muutamia keskeisiä faktoja muoviroskasta, jotka saavat katsomaan muovinkulutusta uusin silmin.

1. Maailmassa tuotetaan noin 400 miljoonaa tonnia uutta muovia vuosittain. Lähes puolet siitä menee kertakäyttöisiin tuotteisiin.

”Yleisimpiä kertakäyttömuovituotteita ovat erilaiset pakkaukset, muovipullot ja muovipussit”, kertoo WWF Suomen meriasiantuntija Iiris Kokkonen.

WWF ajaa kertakäyttömuovin vähentämistä minimiin ja peräänkuuluttaa maailman muovin tuotantoon suljettua materiaalien kiertoa, jossa mikään käytetty raaka-aine ei mene haaskuuseen, vaan kaikki kierrätetään ja uudelleen käytetään. Tätä auttaa YK:n jäsenvaltioiden maaliskuinen päätös aloittaa neuvottelut kansainvälisestä oikeudellisesti sitovasta muoviroskasopimuksesta. Sen tavoitteena on luoda kansainväliset säännöt ja velvoitteet muovin koko elinkaarelle tuotannosta kulutukseen ja jätehuoltoon. Sopimuksen on määrä valmistua vuoden 2024 loppuun menneessä.

2. Mikromuovia on kaikkialla ja sen suurin lähde on liikenne.

Mikromuovit ovat alle viiden millimetrin suuruisia muovipartikkeleita. Isoin osa maailmaan päätyvästä mikromuovista on peräisin autojen renkaista ja syntyy, kun renkaat hankautuvat tien pintaan ajon aikana. Muita yleisiä mikromuovilähteitä ovat esimerkiksi keinokuitutekstiilit, kuten fleecet, joista mikromuovia vapautuu pyykinpesun yhteydessä veteen.

Mikromuovia on löydetty niin kalojen, simpukoiden kuin äyriäistenkin sisältä ja merenpohjan eliöistä. Myös ihmisen elimistöön päätyy mikromuovia erityisesti juomaveden mukana. Tutkimustieto mikromuovin vaikutuksista on toistaiseksi rajallista, mutta tähän mennessä tehdyt löydökset ovat huolestuttavia ja antavat syytä varovaisuuteen muovin käytössä. Löydösten mukaan mikromuovi voi esimerkiksi tunkeutua ihmisellä istukan läpi sikiön puolelle.

3. Suomessa heitetään luontoon jopa 5 miljoonaa tupakantumppia joka päivä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tupakkatilaston mukaan Suomessa poltettiin vuonna 2020 yli kolme miljardia savuketta. Kansainvälisissä tutkimuksissa on arvioitu, että jopa kaksi kolmasosaa tupakoinnista syntyvistä tumpeista heitetään roskiksen sijaan luontoon. Suomeen sovellettuna tämä tarkoittaa sitä, että ympäristön riesaksi päätyy hurjat kaksi miljardia tupakantumppia vuosittain ja viisi miljoonaa päivittäin. Tupakantumppi onkin Suomen yleisin roska. Tupakan filtterit koostuvat selluloosa-asetaatista, eli muovista. Ne eivät maadu käytännössä koskaan, vaan hajoavat ympäristössä pienemmiksi mikromuovipartikkeleiksi. Tupakantumpeissa on myös paljon ympäristölle myrkyllisiä aineita, kuten nikotiinia, tervaa, kadmiumia, arsenikkia ja lyijyä.

4. Itämereen päätyvästä roskasta jopa 90 prosenttia on muovia ja noin puolet siitä on peräisin rannoilla vapaa-aikaa viettäviltä ihmisiltä.

Tilanne on tuttu tai kuviteltavissa meistä jokaiselle: kaunis sää houkuttelee piknikille rannalle ja lähikaupasta napataan mukaan spontaanit eväät. Kesätuuli kuljettaa kääreitä pitkin rantaa. Piknikin päätteeksi olisi kuitenkin tärkeää myös jaksaa viedä eväistä syntyneet roskat roskiin. WWF:n Iiris Kokkosen mukaan suurin osa Itämeren rantojen roskasta on peräisin virkistyskäytöstä: rantaelämästä nauttivien ihmisten kertakäyttöastioita ja -aterimia, pulloja ja ruokapakkauksia sekä niitä tupakantumppeja. Itämeren muoviroskaantuminen on ongelma monesta syystä. Suuret muovipalat aiheuttavat muun muassa tukehtumis- ja takertumisriskin linnuille ja merinisäkkäille. Lisäksi muovia löytyy hiekkarannoilta ja merilintujen pesistä, ja mikromuovia on todettu esiintyvän sekä kaloissa että esimerkiksi sinisimpukoissa.

”Muoviroska on Itämeren hyvinvoinnille merkittävä haitta, jota on helppo vähentää muuttamalla käyttäytymistä. On toki tärkeää siivota, mutta vieläkin tärkeämpää on olla roskaamatta ja vähentää muovin käyttämistä”, muistuttaa Kokkonen.

5. Biohajoava muovipussi saattaa sisältää fossiilisia raaka-aineita eikä välttämättä maadu luonnossa.

Muoviongelman ratkaisijaksi on kehitetty monenlaisia tuotteita, joista osa vaikuttaa vihreämmältä vaihtoehdolta muoville, muttei sitä välttämättä ole. Ongelma on jo siinä, että ympäristöystävällisiksi tarkoitettuja muoveja on eri laatuja, eikä niiden ympäristöystävällisyys ole aukotonta.

Esimerkiksi biopohjainen muovi ja biohajoava muovi ovat eri asioita. Biopohjaisilla muoveilla tarkoitetaan uusiutuvista, biologista alkuperää olevista materiaaleista kuten selluloosasta, ligniinistä ja tärkkelyksestä jalostettuja muoveja. Biohajoavat muovit puolestaan voivat olla fossiilisistakin raaka-aineista valmistettuja, mutta hajoavat biologisen prosessin kautta hiilidioksidiksi ja vedeksi. Biopohjaisuus ei ole biohajoavuuden edellytys eikä päinvastoin, vaan sekä biopohjaisista että fossiilisista raaka-aineista voidaan valmistaa sekä biohajoavia että biohajoamattomia muoveja. Eri tuotteiden kenttä on sekava.

Biohajoava muovi ei ole varsinaisesti parempi ratkaisu, sillä useat biohajoavina myydyt materiaalit on tehty hajoamaan juuri tietynlaisissa olosuhteissa, joita ei aina ole ympäristössä tarjolla. Näin ne voivat luontoon päätyessään vain pahentaa muoviongelmaa. Lisäksi niiden valmistuksen hiilijalanjälki on suuri. Biohajoavat muovit eivät myöskään sovellu muovin kierrätykseen, sillä ne heikentävät kierrätysmuovin laatua. Monet niistä voivat olla ongelmallisia myös jätehuoltojärjestelmien teollisissa prosesseissa.

Biohajoavasta muovista valmistetut pakkaukset (esimerkiksi einespakkaukset) voidaan lajitella joko muovi- tai sekajätteeseen. Muut pakkaukset kuuluvat sekajätteeseen. Biohajoavia muovipusseja voi käyttää pääkaupunkiseudulla biojätepusseina, mutta muutoin biohajoava muovi ei kuulu biojätteeseen! Pääosa biojätepusseista poistetaan jo biojätteen käsittelyn alkumetreillä.

Biojätteeseen Kokkonen suositteleekin mieluummin paperista tai pahvista pussia.

”Itse pakkaan hedelmät ja vihannekset kaupassa paperipussiin ja käytän niitä biojätepusseina kotona. Myös sanomalehdestä on helppo taitella takuuvarmasti biohajoava biojätepussi”, Kokkonen vinkkaa.