Tulevan hallituksen on tartuttava kiireesti vesilain päivitykseen – vanha laki merkittävä syy Suomen vaelluskalakantojen uhanalaistumisen taustalla
Vesilain päivitys elvyttäisi uhanalaisia vaelluskalakantoja mahdollistamalla esimerkiksi kalatievaatimusten lisäämisen satojen vesivoimaloiden lupiin. Muun muassa WWF:n esittämä lakimuutos olisi omiaan vauhdittamaan patojen purkuja energiantuotannon kannalta merkityksettömissä voimaloissa.
Oikeusministeriö julkaisi viime viikolla vesilain päivittämistä koskevan mietinnön. Se sisältää ehdotuksen lakimuutokseksi, joka mahdollistaa kalatalousvelvoitteiden asettamisen niin sanotuille nollavelvoitelaitoksille.
“Vesilain päivitys yhdistettynä vesivoimaloiden lupien systemaattiseen tarkastamiseen olisi isoimpia asioita luontokadon torjumiseksi mitä sisävesissämme on tehty. Paine muutokseen tulee kansainvälisistä velvoitteistamme, kuten YK:n biodiversiteettisopimuksesta ja EU:n vesilainsäädännöstä, mutta tässä näkyy myös pysyvä ajattelutavan muutos siinä, kuinka Suomessa arvotamme jokiamme. Ne nähdään arvokkaimmillaan vapaana virtaavina”, arvioi mietintöä Sampsa Vilhunen, WWF:n meri- ja sisävesityön ohjelmajohtaja.
“Tiedot vesivoimalaitoskannasta ja niiden luvista ovat hajanaiset, mutta Suomessa on vähintään 140 ja enimmillään yli 500 vesivoimalaa tai entistä vesivoimapatoa, joilta puuttuvat velvoitteet ympäristöä kohtaan, eli esimerkiksi velvollisuus järjestää kalojen esteetön kulku padon ohi. Esteetön kulku voidaan toteuttaa vaikkapa rakentamalla kalatie tai luonnonmukainen ohitusuoma padon yhteyteen”, Vilhunen sanoo.
Tällä hetkellä vailla kalatalousvelvoitetta olevista padoista aiheutuvia haittoja vaelluskalakannoille ei tarvitse huomioida. Siksi niitä kutsutaankin nollavelvoitepadoiksi. Nykyinen vesilaki ei ole mahdollistanut velvoitteiden lisäämistä patojen vesitalouslupaan jälkikäteen.
Uhanalaiset vaelluskalat tarvitsevat kulkureittejä
Vaelluskalat, kuten esimerkiksi erittäin uhanalainen järvitaimen ja äärimmäisen uhanalainen järvilohi, vaeltavat luontaisesti jopa satojen kilometrien päähän synnyinpaikastaan ja palavat sitten syntymäjokeensa lisääntymään. Nykyisin tämä on usein mahdotonta: padot estävät kalojen kulun. Patoaminen on myös hävittänyt kalojen lisääntymiseen tarvittavat koskiympäristöt.
Luonnonmukaiset virtavesiekosysteemit ovat maailman uhanalaisimpia luontotyyppejä, ja Suomen vaelluskalakannat ovat kutistuneet vähälukuisiksi ja uhanalaisiksi. Suomen lajien uhanalaisuusarvio eli niin sanottu Punainen kirja nimeää vesirakentamisen pääsyyksi tähän.
Suuri osa nollavelvoitepadoista ei ole enää energiantuotannossa, tai ne ovat energiantuotannon kannalta merkityksettömän pieniä. Ne aiheuttavat kuitenkin vaelluskaloille yhtä suurta haittaa kuin energiantuotannon kannalta merkittävämmät vesivoimapadot.
Nollavelvoitepatojen toiminnan jatkaminen on ollut mahdollista, kun jopa 200 vuotta vanhoissa luvissa ei ole vaadittu huomioitavaksi vaikutuksia ympäristöön ja kalakantoihin. Lupien tarkastaminen ympäristön näkökulmasta voi monessa tapauksessa johtaa padosta luopumiseen ja sen purkuun. Tämän uskotaan elvyttävän sukupuuttouhassa kituuttavaa virtavesilajistoa.
Vesilain päivitystä on odotettu pitkään.
”WWF teki jo vuonna 2017 yhdessä Suomen luonnonsuojeluliiton ja Suomen Vapaa-ajan kalastajien keskusjärjestön kanssa aloitteen vesilain muuttamiseksi. Silloin esitimme, että vaellusesteisiin ja niiden lupiin on voitava lisätä viranomaisen tarpeelliseksi katsomia ympäristövelvoitteita, jotta voimme pysäyttää vaelluskalalajien jatkuvan uhanalaistumisen ja osakantojen häviämisen”, sanoo Vilhunen.
Tulevan hallituksen on uudistettava vesilaki viimeinkin
Koska vesilain päivitysprosessi venyi Sanna Marinin hallituksen toimintakauden viimeisiin päiviin, lakimuutoksesta ehdittiin vasta laatia oikeusministeriön työryhmän mietintö, joka on nyt tullut lausunnolle. Myös seuraavaan hallitusohjelmaan tarvitaan kirjaus vesilain päivittämisestä nollavelvoitteiden osalta, jotta tärkeä työ saadaan maaliin.
”Oikeusministeriön työryhmän valmistelema mietintö on hatunnoston arvoinen suoritus. Se tarjoaa viranomaisille mahdollisuuden EU:n yhteisen vesilainsäädännön parempaan täytäntöönpanoon”, kiittelee Sampsa Vilhunen.
“Kalatalousvelvoitteet eivät synny uuden lain myötä automaattisesti, vaan kalatalousviranomaisen on haettava lupaviranomaiselta määräystä kalatalousvelvoitteen asettamiseksi. Sitten kun laki on säädetty lakimuutoksen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää siis myös viranomaisilta aktiivista ja johdonmukaista toimintaa“, kommentoi Raija-Leena Ojanen, WWF:n oikeudellinen neuvonantaja.
“Ehdotettu lakiteksti kaipaa viimeistelyn yhteydessä myös velvoittavampaa muotoilua, jotta ohitusuomien rakentaminen patoihin ja myös patojen purku lähtee todella tapahtumaan”, Ojanen muistuttaa.
Puretaan padot yhdessä!
Tule mukaan! Pelastamme tuhotut koskimaisemat, päästämme virtavedet vapaiksi ja annamme uhanalaisille lohikaloille mahdollisuuden lisääntyä. Kaikkia tarvitaan nyt, sillä purettavia ja ennallistettavia kohteita on satoja.