Äärimmäisen uhanalaisella kiljuhanhella ennätyksellinen pesimätulos – ”todella mahtava uutinen”
Tiistaina 22.8. Pohjois-Norjan Porsanginvuonolla laskettiin peräti 137 kiljuhanhea, joista 83 tunnistettiin tänä kesänä syntyneiksi poikasiksi. Poikasten määrä on ennätyksellinen, ja herättää toivoa Pohjoismaiden äärimmäisen uhanalaisen kiljuhanhikannan elpymisestä. Kiljuhanhet pysähtyvät säännöllisesti muuttomatkallaan Suomessa.
Tutkijat tarkkailevat Pohjois-Norjan rannikolle ennen syysmuutolle lähtemistä kerääntyviä kiljuhanhia joka vuosi pesimätuloksen selvittämiseksi. Nykyisin kaikki lajin tunnetut pohjoismaiset pesimäpaikat sijaitsevat Norjassa. Suomessa lajin pesintä on varmistettu viimeksi vuonna 1995. Viime vuosina syksyiset kiljuhanhikerääntymät Porsanginvuonolla ovat käsittäneet vain joitakin kymmeniä lintuja, ja esimerkiksi syksyllä 2022 nuoria yksilöitä havaittiin vain seitsemän.
”Pohjoismaissa pesii nykyisin vain pari-kolmekymmentä kiljuhanhiparia, kun kiljuhanhia oli vielä 1900-luvun alussa tuhansittain. Sukupuuton kynnykseltä 2000-luvun alkupuolella lupaavaan kasvuun kääntynyt kanta on viime vuosina taantunut heikkojen pesimävuosien takia uudestaan hälyttävästi, joten tämän kesän ennätyksellinen pesimätulos on todella odotettu ja mahtava uutinen”, iloitsee WWF:n ohjelmajohtaja Petteri Tolvanen.
Kiljuhanhen pesintöjen onnistumisen on todettu liittyvän myyrä- ja sopulikantojen vaihteluihin. Kun jyrsijöitä on runsaasti, maassa pesivien lintujen – kuten kiljuhanhen – munia ja poikasia päätyy vähemmän petojen saaliiksi.
”Edellinen todella hyvä pesimävuosi oli 2015, jolloin myyriä oli paljon. Sen jälkeen kiljuhanhen poikastuotto on ollut heikompaa ja viimeisen kolmen vuoden aikana lähes olematonta”, Tolvanen toteaa.
Onnistunut pesintä – turvallisempi muuttomatka
Satelliittiseurannan ja värirengastuksen perusteella tiedetään, että pesimämenestys vaikuttaa oleellisella tavalla kiljuhanhien muuttoreitin valintaan. Jos pesinnät epäonnistuvat, aikuiset kiljuhanhet siirtyvät jo keskikesällä Uralin yli Taimyrin niemimaalle vaihtamaan siipisulkiaan, ennen kuin lentävät Venäjän ja Kazakstanin kautta talvehtimisalueilleen Kreikkaan. Tämä itäisen syysmuuttoreitin valinta lisää todennäköisyyttä sille, että hanhet joutuvat metsästäjien saaliiksi.
”Pesinnässään onnistuneet kiljuhanhet poikasineen valitsevat suoremman reitin Suomen ja itäisen Euroopan yli Kreikkaan. Tämän reitin varrella olevia levähdyspaikkoja on saatu suojeltua vuosikymmenten kansainvälisellä yhteistyöllä ja kiljuhanhien kuolleisuus tällä reitillä on hyvin alhainen”, Tolvanen sanoo.
Kiljuhanhia on pitkän tauon jälkeen alkanut viime vuosina levähtää muuttomatkallaan Suomessa myös syksyllä. Liminganlahdella Oulun seudulla on havaittu syysmuutolla lepäileviä kiljuhanhia jo kolmena vuonna peräkkäin. WWF toivookin metsästäjiltä erityistä tarkkaavaisuutta syksyn metsästyskauden aikana. Syksyn mittaan WWF:n on tarkoitus jatkaa edellisinä syksyinä hyvin sujunutta yhteistyötä Liminganlahden alueen metsästysseurojen kanssa, ja kiljuhanhien liikkeistä tiedotetaan muun muassa metsästystoimijoiden Whatsapp-viestiryhmässä.
Pidemmällä aikavälillä kiljuhanhen suurimpia uhkia on ilmaston lämpeneminen, joka etenee arktisella alueella huomattavasti maapallon keskiarvoa nopeammin. Se muuttaa kiljuhanhen pesimäseutuja ja parantaa mahdollisuuksia esimerkiksi kettukannan kasvulle. Ilmastonmuutos vaikuttaa negatiivisesti myös pohjoisen myyräkantoihin: talvisten vesisateiden lisääntyessä lumen alle maanpintaan muodostuu jääkuori, jonka läpi jyrsijät eivät pääse ravinnonhankintaan.
WWF on työskennellyt kiljuhanhen suojelemiseksi jo lähes 40 vuotta. Vuonna 1984 perustettu WWF:n kiljuhanhityöryhmä tekee tiivistä yhteistyötä Norjan lintutieteellisen yhdistyksen kiljuhanhityöryhmän kanssa.