Öljyonnettomuuden riski on kasvanut Suomenlahdella entisestään – näin WWF:n öljyntorjuntajoukot ja yrityskumppani Lamor ovat valmiina auttamaan
WWF:n ja Lamorin yhteinen koulutus keräsi vapaaehtoiset Kotkaan harjoittelemaan öljyntorjuntaa käytännössä. Harjoituksissa moni osallistuja pääsi ensimmäistä kertaa tekemisiin aidon öljyn kanssa ja näkemään meritorjunnan laitteistoa.
Viileänä perjantaiaamuna kouluttautujien kimppakyydit kaartavat XAMK:in öljyntorjunta-altaille Kotkan Sunilassa. Osallistujat nousevat hytisten autoista, mutta hymy pysyy jokaisen huulilla. Alkamassa on WWF:n ja ympäristöpalveluita sekä öljyntorjuntavälineistöä tarjoavan Lamorin yhteinen koulutuspäivä WWF:n öljyntorjuntajoukkojen kouluttamiseksi. Öljyntorjuntajoukot ovat WWF:n kouluttamia vapaaehtoisia, jotka öljyonnettomuuden sattuessa toimivat pelastusviranomaisten apuna. Öljyntorjuntajoukkoihin kuuluu jo yli 10 000 suomalaista.
Öljyntorjuntaharjoituksissa varaudutaan jopa 30 000 tonnin öljyvuotoon Suomenlahdella tai muissa lähivesistöissä.
”Puhutaan siitä, että on kymmeniä kilometrejä likaantunutta rantaviivaa tai pahimmassa tapauksessa satoja kilometrejä. Siivous tapahtuu pääasiassa käsityönä”, kertoo WWF:n meriasiantuntija Vanessa Ryan.
Vapaaehtoisjoukot ovat tärkeässä roolissa, sillä öljyonnettomuuden sattuessa päävastuussa ovat pelastusviranomaiset, jotka onnettomuuden sattuessa myös pyörittämään normaalia pelastuslaitoksen arkea.
“Viranomaisilla ei ole satoja ihmisiä, jotka voidaan vain irrottaa rantojenpuhdistustyöhön. Tässä puhutaan viikkokausia tai kuukausitolkulla jatkuvasta työstä. Siinä tarvitaan joka päivä ahkeria vapaaehtoisia”, Ryan jatkaa.
Osallistujien täytyy huolehtia omasta turvallisuudesta ja terveydestä, kun ollaan tekemisissä öljyn kanssa.
Kaikkien osallistujien saavuttua paikalle heille kerrotaan turvallisuusohjeet, joiden jälkeen turvavarusteiden valinta alkaa. Niitä valitaan tarkasti, ja parityönä osallistujat saavat haalarit teipattua, jotta öljyä ei pääse kosketuksiin ihon kanssa.
Varusteisiin pukeutuneet osallistujat kirjoittavat tussilla toistensa nimet valkoisiin haalareihin ja jakautuvat ryhmiin.
Toinen ryhmistä suuntaa Lamorin pisteelle, jossa osallistujat pääsevät tutustumaan yrityksen öljyntorjuntateknologiaan.
Lamorin huoltoinsiööri Henry Finni ottaa ryhmän haltuunsa pisteellä ja alkaa esitellä öljynkeräimiä ja puomeja. Osallistujat seuraavat mielenkiinnolla ohjausta.
Lamor on globaali ympäristöratkaisujen toimittaja, joka kehittää muun muassa öljyntorjuntateknologiaa ja -valmiuspalveluita.
Finni kertoo Lamorin tekevän työtä usein onnettomuuden ytimessä.
”Me työskentelemme enimmäkseen maailman merillä, kun taas WWF:n vapaaehtoiset ovat rannalla keräämässä öljyä. Öljyn kerääminen merellä on paitsi ympäristölle huomattavasti parempi vaihtoehto, se myös maksaa murto-osan öljyn keräämisestä rannalla.”
Merellä käytettävä öljyntorjuntateknologia on kehittynyttä ja esimerkiksi Lamorin öljynkeräimet pystyvät keräämään jopa satoja litroja öljyä minuutissa. Rantaviivalle levinneen öljyn kerääminen on taas mahdollista suurimmaksi osin ainoastaan käsipelillä, joten tarvitaan satoja kerääjiä ja siivoojia sekä heille varusteita.
Lamorin pisteellä tutustuttiin esimerkiksi kivipesuriin ja puomituksiin.
Toinen kouluttautujien ryhmä suuntaa altaalle, jossa musta, raskas öljy on levinnyt kivien päälle vedettömässä, rantaviivaa muistuttavassa altaassa. Viereisessä altaassa veden seassa näkyy myös kevyempää öljyä. Puhdistusvälineiksi osallistujat saavat imeytysmaton ja harjan. Pyyhettä muistuttava imeytysmatto asetetaan veteen imemään öljyä. Imeytysmatto ei ime itse vettä, minkä vuoksi osallistujat totesivat sen kätevimmäksi öljynkeräysvälineeksi. Harjalla osallistujat pesivät kiviä, mutta sen käyttö osoittautui haasteelliseksi, sillä harjalla öljyn leviäminen ympäristöön vahingossa on todennäköisempää.
Öljyntorjuntaharjoituksissa aikaisemminkin käynyt Eevis Metsola kertoo, että hän tuli näihin harjoituksiin juuri päästäkseen kokeilemaan taitojaan oikean öljyn kanssa.
”Aikaisemmissa harjoituksissa on harjoiteltu vain turpeella”, Metsola kertoo. Turve käyttäytyy vedessä öljyn tavoin kellumalla, ja sitä käytetään luonnossa tehtävissä öljyntorjuntaharjoituksissa. WWF:n luonnossa toteutetuissa harjoituksissa ei käytetä öljyä.
”Sen mustan mönjän tai ihan kevyemmänkin öljyn ulkonäkö on aika järkyttävä”, sanoo Metsola.
Osallistujat nostelevat kiviä altaassa ja kääntelevät niitä käsissään yrittäen samalla hinkata mustaa öljyä pois kivien pinnalta.
”Öljyntorjuntavarusteet päällä on aika tönkkö olo. Koeta siinä sitten putsata painavaa, liukasta kiveä niin, että et kaadu naamallesi sinne öljyn sekaan. Siinä joutuu oikein keskittymään”, Metsola jatkaa.
Kivien päällä altaassa makasi musta, raskas öljy, jonka poistaminen oli haastavaa.
WWF:n meriasiantuntija Vanessa Ryan muistuttaa, että kouluttautuminen on tärkeää monestakin turvallisuuteen liittyvästä syystä. Torjujien on osattava huolehtia omasta ja ympäristön turvallisuudesta.
”Kaikille tulee opettaa, miten suojavarusteita eli hengitysmaskeja ja suojalaseja käytetään oikeaoppisesti. Lahkeet ja hihat pitää osata teipata siten, ettei öljy pääse kosketuksiin ihon kanssa. Lisäksi opetetaan, miten öljy siivotaan levittämättä sitä puhtaaseen ympäristöön”, Ryan kertoo.
Harjoituksiin osallistuneet Eevis Metsola ja Leona Silberstein kertovat, että motivaationa vapaaehtoisuuteen toimii luonnonläheisyys ja pelko siitä, ettei pystyisi auttamaan hätätilanteessa.
“Sitten kun se pahin tapahtuu, teen mieluummin itse jotakin, enkä vain katsele vierestä tumput suorina ihmetellen ja surren”, Silberstein sanoo.
Metsola kokee, että kouluttautuminen ennen onnettomuuden sattumista on tärkeintä. “Siinä vaiheessa, kun se onnettomuus – en edes sano jos, vaan kun – vielä tulee, ei voi alkaa sekoilemaan. Täytyy olla porukkaa, joka tietää, mitä siinä tilanteessa tehdään”, Metsola pohtii.
Suomenlahden kiristynyt tilanne ja niin kutsutun Venäjän “varjolaivaston” kunto huolestuttaa niin osallistujia kuin kouluttajia. ”Varjolaivastolla” viitataan Suomenlahdella kulkeviin aluksiin, joiden kunnosta ei ole tietoa. Venäjä kuljettaa öljyä entistä huonompikuntoisilla tankkereilla välttääkseen läntisten aluksien ja tankkereiden mukana tulevia pakotteita kuljetuksista. Koska Suomenlahdella kulkevien alusten kunnosta tai aluksia kuljettavan miehistön kokemuksesta ei ole tietoa, on uhka yllättävälle öljyonnettomuudelle noussut.
“En halua lähteä pelkoajatteluun, mutta maailman tilanne huolettaa ja mietityttää. Esimerkiksi tuo Itämeren liikenne on aikamoista”, Metsola kommentoi.
Myös WWF:n asiantuntija Vanessa Ryan ilmaisee huolensa.
“On vaikea arvioida, mikä todennäköisyys öljyonnettomuudelle oikeasti on. Kuitenkin nyt meriturvallisuus on huomattavasti heikentynyt esimerkiksi pakotteiden takia: tankkereiden kunto on arveluttavaa, eivätkä Itämerellä kulkevat alukset ole välttämättä merikelpoisia. Ei ole myöskään takeita miehistön koulutuksesta tai kokemuksesta Itämerellä kulkemisesta.”
Öljyntorjuntajoukkoja koulutetaan Suomessa aktiivisesti toimimaan yhdessä pelastusviranomaisten, öljyntorjuntaa tekevien yrityksien ja muiden vapaaehtoistoimijoiden kanssa. Katastrofin sattuessa jokaista käsiparia tarvitaan. Öljyntorjuntavalmiuksien ylläpitäminen ja kehittäminen on tärkeää, sillä se on ainoa keino, jolla varautua pahimpaan. Rahoituksen ja yhteistyön rooli öljyntorjuntavalmiuksissa on lähivesien epävarmuuden vuoksi noussut tärkeämpään rooliin kuin ennen.
Öljyntorjuntajoukkoihin voi liittyä kuka tahansa 18–69-vuotias terve henkilö. Lue lisää öljyntorjuntajoukkojen toiminnasta ja siitä, miten liittyä mukaan.
Auta Itämeri-kummina
Itämeri on yksi maailman herkimmistä ja saastuneimmista meristä. Suojelemme Itämerta ja sen lajeja pitkäjänteisesti sisävesistämme saakka. Sinun tuellasi se on mahdollista.