Uhanalaiset silkkisifakat saivat metsäkäytävän Madagaskarilla
Puolimetrinen, pörröinen ja äärimmäisen uhanalainen. Metsäkato on uhka silkkisifakoille, joita on jäljellä alle 250 yksilöä. WWF:n tuella paikalliset ovat ennallistaneet onnistuneesti silkkisifakoiden kotimetsiä Madagaskarilla.
Pohjois-Madagaskarin kosteissa metsissä, yli 1 000 metrin korkeudessa, elää yksi maailman harvinaisimmista eläinlajeista. Silkkisifakoita ei elä missään muualla, ja ne ovat täysin riippuvaisia näistä metsäalueista. Alueella on kuitenkin kaadettu paljon metsiä, aivan kuten muuallakin Madagaskarilla. Metsäkato on valtava ongelma saarella, jonka alkuperäisistä luonnonmetsistä on kadonnut 90 prosenttia.
Haasteet ovat erityisen suuria Madagaskarin pohjoisilla ylängöillä. Maasto on erittäin vaikeakulkuista, eikä alueella kulje teitä tai ole internet- tai sähköverkkoa. Kyläläisillä on vastuullaan yli 60 000 hehtaarin verran metsiä, ja suojelutyö on raskasta ja vaarallista. Laittomat metsähakkuut, salametsästys ja villieläinkauppa ovat yleisiä ilmiöitä.
WWF:n tuella paikallinen väestö on kuitenkin rakentanut toimivan metsien suojelujärjestelmän.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)
Silkkisifakat, Propithecus candidus, elävät vain muutamalla metsäalueella Pohjois-Madagaskarin ylängöillä. Yksilöitä arvioidaan olevan alle 250. Silkkisifaka painaa noin viisi kiloa ja on noin metrin pitkä. Päiväsaikaan ne syövät ja lepäävät, mutta ovat myös sosiaalisia, esimerkiksi leikkivät ja puhdistavat toisiaan. Öisin ne nukkuvat korkealla puissa. Lauma muodostuu vanhemmista poikasineen. Naaras on hedelmällinen vain yhtenä päivänä vuodessa, ja poikanen syntyy noin seitsemän kuukauden kuluttua.
Metsäkäytävää pitkin silkkisifakat voivat liikkua suojelualueiden välillä
”Aloitimme yhteistyön pohjoisilla ylängöillä asuvien paikallisten kanssa vuonna 2013. Aluksi luonnonsuojelun ajateltiin tuovan vain rajoituksia ja esteitä, mutta asenteet alkoivat muuttua, kun kerroimme metsien tärkeydestä ja niiden merkityksestä muun muassa ilmaston säätelyssä ja vedensaannin takaamisessa”, kertoo WWF Madagaskarin suojelujohtaja Fenohery Rakotondrasoa.
WWF tuki alueen kehittämistä, auttoi koulutusten järjestämisessä sekä tarjosi teknistä ja taloudellista tukea paikallisten resurssien puuttuessa. WWF auttoi myös luomaan yhteyksiä kylien sekä kyläläisten viljelemää vaniljaa ostavien yritysten välille.
Pian vallitsi jo yhteisymmärrys siitä, että tämä oli oikea tapa edetä. Ihmiset järjestäytyivät, ja nyt alueen vanilja myydään niin hyvällä hinnalla, että WWF:n taloudellista tukea ei enää tarvita.
”Paikalliset ovat myös aiempaa tietoisempia metsien suojelun tärkeydestä”, Rakotondrasoa lisää.
Hieman yli puolessa vuodessa kaksi kylää, Andapa ja Bealanana, ovat WWF:n tuella onnistuneet kasvattamaan ja istuttamaan metsäkasveja yhteensä 163 hehtaarille, mikä vastaa 233 jalkapallokentällistä. Kyläläiset ovat lisänneet omille viljelmilleen puuntaimia. Silkkisifakoiden juuri istutettu metsä sijaitsee metsäkäytävällä, joka yhdistää Marojejyn, Tsaratananan ja Etelä-Anjanahariben kansallispuistot.
”Tämänkaltaiset metsäkäytävät ovat elintärkeitä villieläimille, sillä ne mahdollistavat niiden vapaan liikkumisen suojelualueiden välillä”, sanoo suojeluasiantuntija Henna Tanskanen, joka koordinoi WWF Suomen tukea Madagaskarille. WWF Suomi tukee metsien suojelua Madagaskarin pohjoisilla ylängöillä WWF-kummien ja ulkoministeriön tuella.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)
Maailman neljänneksi suurin saari Madagaskar on lähes yhtä pitkä kuin Ruotsi. Jopa 80 prosenttia saaren kasveista ja eläimistä on kotoperäisiä lajeja, joita ei esiinny missään muualla maailmassa. Tunnetuimpia eläinlajeja ovat makit ja sifakat, ja muita ainutlaatuisia lajeja ovat fossa ja ai-ai eli sormieläin. Suurin osa kotoperäisistä lajeista on uhanalaisia, sillä saaren alkuperäisistä luonnonmetsistä on kadonnut 90 prosenttia. Laajamittainen metsäkato on seurausta kasvavan väestön ruuan- ja puuntarpeesta. Madagaskarin 30 miljoonasta asukkaasta yli 80 prosenttia elää äärimmäisessä köyhyydessä.
”Metsästä on meille paljon hyötyä”
Yksi silkkisifakan suojeluun osallistuvista pohjoismadagaskarilaisista yhteisöistä on Ambodivohitra Kobahina -kylä. Kyläläiset valvovat metsiään tarkasti, kertoo puistonvartijana toimiva Sonarisy.
”Meillä on GPS-laitteita ja kameroita. Partioimme ja valvomme kaikkia metsän läpi kulkevia sen varalta, että metsiä yritetään polttaa tai eläimiä metsästää. Raportoimme omalle toimistollemme, kunnalle ja WWF:lle.”
”Olemme hyvin sitoutuneita toimintaan, sillä tiedämme, että metsästä on meille paljon hyötyä. Me viljelemme riisiä ja vaniljaa, ja metsästä viljelykasvit saavat vettä. Se tekee maaperästä hedelmällisen,”, jatkaa Ambodivohitra Kobahinan ja WWF:n yhteistyötä johtava Florent Diary Elizara.
Työ pohjoisen metsien suojelemiseksi on yksi monista hankkeista, joita WWF toteuttaa Madagaskarilla yhdessä paikallisten asukkaiden kanssa.
”WWF Madagaskar työskentelee suojellakseen maan ainutlaatuisia lajeja, joita ei elä missään muualla maailmassa. On erityisen tärkeää, että paikalliset ihmiset kokevat suojelun tärkeäksi ja hyötyvät suojelutyöstä, näin suojelutyö kantaa pitkälle myös tulevaisuudessa”, Tanskanen summaa.
Teksti: Tony Rakotondramana ja Fenohery Rakotondrasoa.
Auta Sademetsä-kummina
Tuellasi suojelemme luonnon monimuotoisuuden aarreaittoja, joita tuhotaan hälyttävällä vauhdilla. Tavoitteemme on pysäyttää maailman metsäkato vuoteen 2030 mennessä. Siihen pystymme vain yhdessä.