Kemi- ja Iijokiin vaaditut kalatiet ”pieniä noroja” – WWF valittaa Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätöksestä
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto (AVI) edellyttää, että Kemi- ja Iijokiin rakennetaan kalatiet. WWF:n mielestä AVI:n päätös on oikean suuntainen, mutta sisältää muutamia isoja ongelmia.
Lapin ELY-keskus haki vuonna 2017 muutosta Kemi- ja Iijoen kalatalousvelvoitteisiin ja vaati muun muassa kalateiden rakentamista. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto (AVI) julkaisi heinäkuun lopulla päätöksensä asiassa. WWF on jättänyt valituksen päätöksestä tänään.
”Pohjois-Suomen aluehallintovirasto vaatii kalateiden rakentamista Kemi- ja Iijokeen, mutta kalateille kaavaillut vähimmäisvaatimukset eivät ole riittäviä eivätkä vastaa vesien hoidolle asettuja vaatimuksia. AVI:n kriteerien mukaiset kalatiet olisivat esimerkiksi isossa Kemijoessa niin pieniä noroja, etteivät virtaavan veden perusteella kutupaikoilleen suunnistavat lohikalat löytäisi reittiä patojen ohi”, WWF:n suojeluasiantuntija Matti Ovaska sanoo.
”Lisäksi kalatiet voitaisiin sulkea kutuvaelluksen ulkopuoliseksi ajaksi. Lohen, taimenen ja monien muiden lajien olisi kuitenkin tärkeä päästä liikkumaan patojen ohi eri elinympäristöjen välillä muinakin vuodenaikoina”, Ovaska sanoo.
Lisäksi AVI hylkäsi ELY:n vaatimuksen kalateiden rakentamisesta Rovaniemen ja Kemijärven välisiin voimalaitoksiin, mikä ei ole perusteltua.
”Ihmettelemme, kuinka on mahdollista tulkita lakia eri tavalla joen eri osissa”, Ovaska sanoo.
Kemijoki oli ennen vesivoimalaitosten rakentamista yksi Euroopan merkittävimpiä lohijokia. Lisäksi sen virroissa viihtyivät muun muassa meritaimen, vaellussiika, nahkiainen ja ankerias. Vaelluskalat kuitenkin katosivat vuonna 1948, kun Kemijoen suulle nousi Isohaaran voimalaitos. Iijokeen rakennettiin ensimmäinen voimalaitos 1960-luvulla.
Aiheutettuun vahinkoon tuli parannusta vain osittain 1980-luvulla, kun vesivoimayhtiöille määrättiin velvoite istuttaa kaloja. Nykyisin pelkkiä kalan istutuksia ei enää nähdä järkevänä tai riittävänä keinona uhanalaisten kalakantojen hoidossa. AVI kuitenkin sallisi päätöksessään haittojen kompensoimisen myös massiivisilla kalanistutuksilla, jotka pahimmillaan voisivat heikentää viereisten Simo- ja Tornionjoen luonnonkantojen elinvoimaisuutta.
”Nykyisin tiedetään, että mittavat lohenistutukset ovat vaikuttaneet jäljellä olevien Itämeren luonnonlohikantojen monimuotoisuuteen. Istutusten sijaan tärkeintä on mahdollistaa, että kalat pääsevät vaeltamaan vesistössä ja lisääntymään luontaisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että voimalaitosten ohi on rakennettava asianmukaiset ohitusuomat ja kalojen lisääntymis- ja elinalueita on kunnostettava”, Ovaska sanoo.
Kemi- ja Iijoen velvoitemuutos on olennainen osa EU:n vesipuitedirektiivin kansallista toimeenpanoa. Direktiivi velvoittaa jäsenvaltiot turvaamaan jokien esteettömyyden.
Pysy kartalla luonnonsuojelun kuulumisista - tilaa WWF Suomen uutiskirje
WWF:n uutiskirjeen avulla pysyt kartalla luonnonsuojelun tuoreimmista kuulumisista. Uutiskirje kolahtaa sähköpostiluukkuusi kerran kuukaudessa.