Suomalaisen luonnonlaidunlihan sertifiointi etenee
Kolme suomalaista karjatilaa on hakenut luonnonlaidunlihan tuotannolleen sertifiointia. WWF tukee luonnonlaiduntamista ja sen lisäämistä, sillä laidunnuksella hoidetaan katoamassa olevia perinneympäristöjä ja niiden lajistoa.
Luonnonlaidunlihan sertifiointi on nytkähtämässä Suomessa eteenpäin, kun Bosgårdin kartano Porvoossa, Thorsvikin kartano Kirkkonummella ja Salmensuun tila Sauvossa ovat hakeneet sertifikaattia luonnonlaidunlihan tuotannolleen. Sertifikaatti perustuu Sigill Kvalitetssystem AB:n laatujärjestelmään, joka on laajasti käytössä Ruotsissa. Suomessa sen edustajana toimii Laatua Suomesta Oy. Tähän saakka Suomen ainoa sertifioitu tila on ollut Kosken kartano Salossa, joka sai sertifikaatin vuonna 2022.
Nyt hakeneista tiloista Bosgårdin kartano on auditoitu hyväksytysti, ja se on saamassa sertifikaattinsa lähiviikkoina. Thorsvikin kartano ja Salmensuun tila auditoidaan heinäkuun loppupuolella.
”WWF on pitkään kannustanut tuottajia sertifiointiin, joka auttaa valitsemaan lihoista juuri tämän vaihtoehdon. Viestimme on: vähemmän, mutta luontoystävällisempää lihaa”, sanoo WWF:n suojeluasiantuntija Eeva-Liisa Korpela.
Luonnonlaidunlihaa saadaan naudoista ja lampaista, jotka laiduntamalla estävät uhanalaisia perinneympäristöjä ja muita luonnonlaitumia kasvamasta umpeen. Näin monet vähentyneet niittykasvit ja muun muassa pölyttäjähyönteiset saavat lisää elintilaa.
Sertifioinnin tavoitteena on tehdä tuotannosta läpinäkyvää ja lisätä ymmärrystä laidunnuksen luonnonsuojelullisesta merkityksestä – niin kuluttajien kuin koko ruokaketjun osalta.
WWF kannustaa muitakin tiloja lähtemään mukaan.
Laidunnuksen julkinen rahoitus sakkaa
Luonnonlaidunlihan sertifiointi ei kuitenkaan yksin riitä tuotantotavan tueksi, vaan luonnonlaidunnuksen jatkuvuus edellyttää tiloille vakaata toimeentuloa ja ennustettavaa rahoitusta. Vuoden 2023 alussa käynnistyneellä EU:n CAP-rahoituskaudella (engl. Common Agricultural Policy) etenkin moni luonnonlaidunnusta harjoittava lammastila on joutunut ajamaan alas toimintaansa.
”Perinneympäristöjen ja niiden lajiston säilymiselle on ratkaisevan tärkeää riittävän suuri, laadukkaassa laidunhoidossa oleva pinta-ala eri osissa Suomea. Nyt on valitettavasti käynyt niin, että ei katsota kokonaisuutta, ja pinta-alat eivät nouse tavoitteiden mukaisesti”, Korpela toteaa.
WWF pitää myönteisenä sitä, että tietyt maatalouden ympäristösopimusten tukitasot ovat nousemassa CAP-seurantakomitean päätöksellä. Samalla kuitenkin pinta-alatavoitteita lasketaan. WWF peräänkuuluttaa kokonaisratkaisua, joka huomioi perinneympäristöjen ja luonnonlaidunten ominaispiirteet, alueiden mosaiikkimaisen luonteen sekä hallinnon itsensä Helmi-ympäristöohjelmassa asettamat pinta-alatavoitteet.
Myös ennallistamisasetuksen toimeenpano tulee koskettamaan perinneympäristöjä, ja tähän työhön tarvitaan luonnonlaidunnusta harjoittavia tiloja.
“Hyvään hallintoon ei nähdäksemme kuulu tavoitteiden laskeminen, vaan tehtyjen linjausten rehellinen tarkastelu. Näin myös laidunyrittäjien ja muiden alan toimijoiden luottamus voi palautua. Yhteistyöllä voimme myös rakentaa toimivamman ja selkeämmän rahoitusjärjestelmän tulevaisuudessa”, Korpela summaa.