Näkökulma: Uutta puhtia perinnebiotooppien niittohoitoon yhteistyöllä ja urakoinnilla
Salon ja Someron jokinotkoissa Varsinais-Suomessa on kahtena viime kesänä ahkeroitu niittohoidon parissa. Jyrkät ja epätasaiset rinneniityt ovat haastavia hoitaa, mutta työn tulos ja maisemien avartuminen palkitsevat. Niittopilotti on WWF Suomen ja Lounais-Suomen elinvoimakeskuksen yhteinen ponnistus Priodiversity LIFE -hankkeessa.
Perinnebiotoopit, kuten erilaiset kedot, niityt, hakamaat ja metsälaitumet, ovat luonnon monimuotoisuuden aarreaittoja. Ne ovat muovautuneet perinteisen karjatalouden niitto- ja laidunnuskäytäntöjen myötä ja ovat luontotyyppeinä uhanalaisia. Umpeenkasvun taltuttaminen ja lajirikkauden vaaliminen vaativat aktiivisia toimia.
Laidunnus vai niitto? Molempia tarvitaan
Valtaosaa hoidossa olevista perinnebiotoopeista hoidetaan tällä hetkellä laiduntamalla. Eläinten tuottama lanta on tärkeää monille hyönteisille ja tätä kautta hyönteisiä syöville linnuille, kuten uhanalaistuneille pääskyille. Laidunnus on kokonaisuudessaan korvaamaton perinnebiotooppien hoitomuoto.
Kaikilla kohteilla laidunnus ei kuitenkaan onnistu. Tähän voi olla monia syitä, kuten laiduneläinten puute, maanomistusolot, petopaine tai vaikkapa pienten, eristyneiden tai maastonmuodoltaan hankalien kohteiden aitaamisvaikeudet sekä laidunnuksen taloudellinen kannattamattomuus tällaisilla kohteilla.
Laidunnus ja niitto vaikuttavat perinnebiotooppien luontoon osin eri tavoin. Niitto poistaa kerralla kaiken kasvillisuuden, kun taas eläimet helposti jättävät epämieluisia kasveja syömättä. Lisäksi Natura 2000 -luontotyypeistä löytyy kategoria nimeltään ”Alavat niitetyt niityt”, eli maininta nimenomaan niittohoidosta löytyy luontotyypin nimestä. Tämä luontotyyppi on kirjattu suojelun perusteeksi esimerkiksi Rekijokilaakson Natura-alueella, jossa osa niittopilotin kohteista sijaitsee. Alueella esiintyy uhanalaista (vaarantunutta, VU) perhoslajia, pikkuapolloa.
Tällä niittopilotin kohteella esiintyy huomionarvoisista kasvilajeista muun muassa ketoneilikkaa (silmälläpidettävä NT), aholeinikkiä, hakarasaraa ja peurankelloa. Niiton ansiosta valo ja lämpö pääsevät taas pureutumaan maanpintaan, jolloin näiden niittykasvien elinolot kohentuvat.
Tarkastelussa niittourakoinnin koko ketju
Sekä laidunnusta että niittoa on tarpeen laajentaa Suomessa. Niittoa tehdään tyypillisesti pienialaisina talkootöinä. Niittopilottimme ideana onkin saada käytännön kokemusta laajemman niittourakoinnin koko ketjusta aina kohteiden etsinnästä ja maanomistajakontakteista käytännön töihin ja niittojätteen hyötykäyttöön. Tiedon kartuttaminen kustannuksista ja ketjun pullonkauloista on tärkeä osa kokeilua. Lisäksi olemme panostaneet osaamisen kasvattamiseen kouluttamalla uusia urakoitsijoita Ammattiopisto Liviassa, myös osana Priodiversity LIFE -hanketta.
Pilotissa on mukana yhteensä 12 kohdetta, joista kaksi on Somerolla ja kymmenen Salossa. Salosta on mukana yksi kaupungin omistama niitty sekä seurakunnan omistama Perttelin kirkon niitty, ja loput ovat yksityisessä maanomistuksessa.
Pilottimme ideana on saada käytännön kokemusta laajemman niittourakoinnin koko ketjusta.
Pilottimme ideana on saada käytännön kokemusta laajemman niittourakoinnin koko ketjusta.
Maanomistajien suhtautuminen projektiin on ollut pääosin myönteistä ja etenkin kaupungin ja seurakunnan kanssa yhteistyö on erittäin sujuvaa. Yksi hyvä vaihtoehto pilotin mallin jalkauttamiseen onkin laajentaa vastaavaa yhteistyötä julkisten tahojen kanssa muualle Suomeen.
Maanomistajayhteistyössä yksi tärkeä huomioitava asia on kulkureiteistä sopiminen hyvissä ajoin. Koneiden kuljettaminen ja niittojätteen poisvienti voi olla haastavaa etenkin silloin, kun toimitaan viljeltyjen peltojen keskellä.
Livian opiskelija testasi Jomus-yrityksen niittokonetta Salossa syksyllä 2024.
Jatkorahoitus ja niitoksen hyötykäyttö pohdinnassa
Käytännön niittotyöt on kilpailutettu nyt kahtena kesänä. Kesällä 2024 kilpailutus jäi viime tippaan ja saimme vain yhden tarjouksen. Kesän 2025 laajemmat niittotyöt kilpailutimme neljänä eri pakettina, joihin saimme kolme tarjousta. Näistä valittiin hintojen perusteella kaksi eri tekijää, joista toinen on ilahduttavasti edellä mainitun Livian koulutuksen käynyt yrittäjä.
Koneellinen niittourakointi ei ymmärrettävästi ole halpaa. Jyrkissä ja epätasaisissa jokinotkoissa on haastavaa työskennellä, ja rehevillä kohteilla niittojätettä tulee paljon ja sen korjuu sekä poiskuljetus on aikaa vievää. Priodiversity LIFE -hanke tarjosi kohteiden kunnostukseen alkusysäyksen, ja hoidon jatkorahoitus sekä hoitomahdollisuudet ovat parhaillaan selvitettävänä.
Jatkossa haluamme panostaa myös niittojätteen hyötykäyttöön. Toistaiseksi niitos on viety jäteasemalle. Viime kesänä kahdelta kohteelta tehdyt analyysit kuitenkin osoittavat, että niitoksen sulava raakavalkuainen ja sokerit olisivat oikein hyvällä tasolla esimerkiksi harrastehevosten ruokapöytään. Niittopilotin toimintamalli tarjoaa siis runsaasti mahdollisuuksia aina urakoitsijoiden työllistämisestä kotimaisen rehun kehitystyöhön.
Kirjoitus on julkaistu alun perin Priodiversity LIFE -hankkeen blogisarjassa. Tutustu myös muihin Priodiversity LIFE -hankkeen blogikirjoituksiin: linkki blogisivulle.
Hanke on saanut osarahoitusta Euroopan unionin LIFE- ohjelmasta. Aineiston sisältö heijastelee sen tekijöiden näkemyksiä, eikä Euroopan unioni tai CINEA ole vastuussa aineiston sisältämien tietojen käytöstä.