Kalastuksen rajoittaminen on pelastanut saimaannorpan
Saimaannorpan turvaksi tehdyille verkkokalastusrajoituksille valmistellaan parhaillaan jatkoa vuosiksi 2026–2031. Viime vuonna julkaistu tutkimus osoittaa, että kalastusrajoituksilla on ollut merkittävä rooli saimaannorppakannan elpymiselle.
Sisältövaroitus: juttu sisältää kuvia verkkoon hukkuneista saimaannorpista.
Verkkokalastuksen rajoittamisella on valtava merkitys itsenäistä elämää opettelevien saimaannorpan kuuttien ja nuorien norppien selviytymiselle, vaikka se aiheuttaakin jossain määrin harmia kalastajille.
2024 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin, kuinka verkkokalastuksen rajoittaminen on vaikuttanut norppien verkkokuolemien ajoittumiseen, ja mikä rooli kalastusrajoituksilla on ollut norppakannan elpymisen kannalta. Tutkimuksen merkittävin paljastus oli, että verkkokuolleisuus on paljon suurempaa kuin mitä hukkuneena löytyneistä norpista voisi päätellä. Yhtä löytynyttä kalanpyydyksiin hukkunutta norppaa kohden kaksi jää löytymättä.
”Jos kalastusrajoituksia ei olisi aikanaan tehty, kalapyydykset olisivat tähän mennessä todennäköisesti koituneet saimaannorpan kohtaloksi”, kertoo luonnonsuojelun erityisasiantuntija Miina Auttila Metsähallituksesta. Tutkimuksessa oli mukana Metsähallituksen norppa-asiantuntijoiden lisäksi Luonnonvarakeskuksen ja Itä-Suomen yliopiston tutkijoita.
”2010-luvulta alkaen verkkokalastusrajoitukset ovat laajentuneet merkittävästi alueellisesti ja ne ovat yhtenäistyneet. Se on tehokkain suojelukeino, ja mahdollistanut kannan kasvun lauhojen talvien heikentämistä pesimäolosuhteista huolimatta”, Auttila kertoo.
”Apukinoksilla ja keinopesillä pystytään pienentämään ilmastonmuutoksen negatiivisia vaikutuksia, mutta norpalle vaarallisten kalastusvälineiden käytön rajoitukset ovat ehdottomasti tehokkain saimaannorpan suojelun menetelmä”, Auttila tähdentää.
Olisiko mahdollista kehittää kalaverkkoihin materiaalia, joka pyydystää kalat, mutta päästää norpat vapaaksi?
”Tätä aika säännöllisesti kysytään, mutta lopputulema on se, että kaikki verkot, jotka pyydystävät kalaa, pyydystävät myös norppia”, Auttila sanoo.
Hän kertoo esimerkin. Edellisellä asetuskaudella vuosina 2016–2021 kevätaikainen verkkokielto (15.4–30.6.) ei koskenut muikkuverkkoja, koska niihin ei ollut todettu vuosiin kuolleen norppia, eikä niitä pidetty norpille vaarallisina. Kyseisellä asetuskaudella norppien muikkuverkkokuolemat kuitenkin yleistyivät.
”Kuvat kalaverkkoihin hukkuneista saimaannorpista paljastavat, että norppa on usein sotkeutunut niihin ylä- ja alapauloja myöten. Se on siis tosiasia, että kaikki verkot ovat norpille vaarallisia”, Auttila sanoo.
Karanneet verkot ja kalanpyydykset, eli haamuverkot, eivät valikoi saalistaan ja ovat pyynnissä kunnes joku kerää ne luonnosta pois. WWF on käynnissä olevassa Saimaannorppa LIFE -hankkeessa kehittänyt menetelmiä haamuverkkojen löytämiseksi kaikuluotaamalla ja niiden keräämiseksi pois luonnosta. Kuvassa näkyvään verkkoon on hukkunut saimaannorppa, kuikka ja kaloja.
Kalaverkkoon hukkuminen on tuskallinen tapa kuolla
Vedessä elävälle nisäkkäälle hukkuminen on hirvittävä tapa kuolla. Kuolemanhetket voivat pahimmillaan kestää yli 20 minuuttia, sillä nämä lajit ovat sopeutuneet pitkiin sukelluksiin. Tänä aikana norppa yrittää vimmatusti rimpuilla irti verkosta.
”Se on pitkäkestoinen ja tuskallinen tapa kuolla, jonka näkee verkkoihin kuolleista yksilöistäkin”, Auttila kertoo.
Kalastuslain mukaisesti pyydyksiin kuolleista saimaannorpista ilmoitetaan Metsähallitukselle, joka ottaa ne haltuun ja toimittaa jatkotutkimuksiin. Osalla verkkoihin kuolleista norpista verkon paulat ovat repineet ihon rikki, mikä kertoo voimasta, jolla yksilö on kamppaillut henkensä puolesta.
”Jos tämänkaltainen kuolema tapahtuisi maalla, missä ihmiset saattaisivat nähdä ja kuulla sen, siihen suhtauduttaisiin aivan eri tavalla”, Auttila sanoo.
Mutta norpan rimpuilu tapahtuu veden alla, äänettömästi ja piilossa katseilta.
Verkkokalastuksen rajoitukset vaikuttavat ennen kaikkea kotitarvekalastajiin, kun taas ammattikalastukseen sen vaikutukset ovat hieman pienemmät. Suomen ammattikalastajat ry:n tietojen mukaan saimaannorpan keskeisimmillä elinalueilla toimii joitakin kymmeniä ammattikalastajia. Yhdistyksen mukaan ammattikalastajat käyttävät enimmäkseen norpille turvallisia pyyntimenetelmiä, kuten troolia, nuottaa, sekä norppaturvallisia rysiä ja katiskoja. Kotitarvekalastajia arvioidaan olevan vuodenajasta ja vuodesta riippuen 50 000:sta jopa puoleen miljoonaan, ja kotitarvekalastajat ovat ahkerimpia verkkokalastajia.
”Se, millä tavalla kalastajat kalansa pyytävät, vaikuttaa saimaannorppakantaan valtavasti”, Auttila sanoo.
Saimaalla heinäkuussa 2020 kalaverkkoon hukkunut saimaannorpan kuutti.
Ennen verkkokalastusrajoituksia kuutteja hukkui kesäkuussa
Kalanpyydyskuolleisuuden kokonaismäärä arvioitiin tutkimuksessa mallintamalla. Mallin pohjatietoina käytettiin Metsähallituksen keräämiä tietoja vuosilta 1991–2021 saimaannorppien kuolleisuudesta, pesäpaikoista ja syntyneistä kuuteista. Lisäksi mallinnuksessa käytettiin tietoja muun muassa kalastusrajoitusten alueellisesta peittävyydestä ja poikaspesien suhteellisesta sijoittumisesta rajoitusalueelle ja sen ulkopuolelle. Kalanpyydykseen hukkunut norppa tulee ilmoittaa Metsähallitukselle, joka tilastoi norppien kuolinsyyt osana kannan seurantaa. Tähän velvoittaa kalastuslaki.
Tutkimuksen mukaan vuosina 1991–2021 useampi kuin joka neljäs kuolleena löytynyt saimaannorppa oli kuollut kalanpyydyksiin. Näistä 90 prosenttia oli hukkunut juuri kalaverkkoihin. Ne ovatkin kalanpyydyksistä norpille kaikista vaarallisimpia. Metsähallituksen tuoreimpien tilastojen mukaan 2020-luvulla 17 prosenttia kuolleena löytyneistä norpista oli hukkunut kalanpyydyksiin. Kaikkiaan kalanpyydyksiin kuolleiden suhteellinen osuus verrattaessa kannan kokoon on pienentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana, mikä osoittaa kalastusrajoitusalueen laajentumisen parantaneen norppien selviytymistodennäköisyyttä.
Verkkokalastusrajoitusten kesto ja alueellinen laajuus näkyvät selvästi verkkoihin hukkuneiden norppien tilastoissa.
Aikaisemmin, kun verkkokalastusta rajoitettiin vähemmän, norppia hukkui eniten verkkoihin huhti–kesäkuussa. 2010-luvulta alkaen verkkokuolemien piikki on kalastusrajoitusten myötä siirtynyt heinäkuulle ja alkusyksyyn, eli ajankohtaan, jolloin rajoitukset ovat päättyneet. Toinen paljon pienempi nousu norppien verkkokuolleisuudessa havaitaan kevättalvella. Sen aiheuttavat jään alle laitetut kalaverkot.
Tutkimuksen tulosten perusteella tutkijat summasivat, että kalastusrajoitukset kattavat nykyisin hyvin saimaannorpan keskeiset elinalueet, mutta kestävät liian lyhyen ajan. Esimerkiksi vuonna 2021 kalastusrajoitusten jatkaminen heinäkuun loppuun saakka olisi säästänyt kahden kuutin hengen. Rajoitusten jatkaminen syyskuun loppuun saakka olisi taas voinut säästää 4–5 kuutin hengen ja ympärivuotinen kielto olisi säästänyt 13 kuuttia hukkumiselta kalanpyydyksiin.
Auta Saimaannorppa-kummina
Jos norppa katoaa Saimaalta, se katoaa koko maailmasta. Saimaannorppa on yhä erittäin uhanalainen ja tarvitsee suojelua vielä pitkään. Sinun tukesi on tärkeää.