Salmensuun tila yhdistää ympäristönsuojelun ja lihantuotannon – ”Luonnonlaidunliha syntyy luonnonhoidon seurauksena”
Salmensuun tila on yksi harvoista suomalaisista tiloista, joka tuottaa sertifioitua luonnonlaidunlihaa. Kesäisin uhanalaisissa perinneympäristöissä laiduntavat eläimet ovat korvaamaton apu luonnon monimuotoisuuden hoitajina.
Joulukuinen Salmensuu tervehtii hiljaisuudellaan. Maa on paljas, eikä lumi ei ole vielä ehtinyt peittää pihatietä reunustavia peltoja. Pihattonavetoissaan hereford-lehmät vasikoineen nostavat katseensa. Ne tarkkailevat tulijoita hetken uteliailla, ruskeilla silmillään ja jatkavat sitten heinän rouskutusta.
”Elämme tilan rauhallisinta aikaa. Töitä on painettu läpi vuoden, mutta nyt on hetki aikaa keskittyä arjen hoitorutiinien lisäksi paperitöihin ja tulevan laidunkauden suunnitteluun”, kertoo Salmensuun emäntä Mari Toivonen.
Mari ja Antti Toivonen pyörittävät Sauvossa Varsinais-Suomessa sijaitsevaa Salmensuun tilaa yhdessä Antin veljen Tero Toivosen kanssa. Salmensuu on yksi harvoista suomalaisista karjatiloista, joka tuottaa sertifioitua luonnonlaidunlihaa. Sillä tarkoitetaan lihaa, joka saadaan vapaana luonnonlaitumilla laiduntavista naudoista tai lampaista.
Suomessa luonnonlaidunlihan sertifiointi on vielä harvinaista. Ruotsissa laajasti käytössä oleva Sigillin sertifikaatti on toistaiseksi myönnetty vain neljälle suomalaiselle tilalle. Salmensuun lisäksi sertifioituja luonnonlaiduntiloja ovat Kosken kartano Salossa, Bosgårdin kartano Porvoossa ja Thorsvikin kartano Kirkkonummella.
Mari ja Antti Toivonen toivovat, että luonnonlaidunliha voisi saavuttaa tulevaisuudessa yhä useampia kuluttajia. Ruotsissa näin on jo tapahtunut.
Naudat palasivat Salmensuuhun
Salmensuun historia ulottuu kahden sukupolven taakse. Vielä noin 60 vuotta sitten tilan pelloilla laidunsi lypsykarjaa. Sittemmin maidon tuotannosta luovuttiin, ja tila keskittyi viljan viljelyyn sekä sikojen kasvattamiseen. Varsinainen käänne tapahtui vuonna 1978.
”Isäni Timo Toivonen alkoi pohtia, miten viljelykiertoa voisi kehittää toimivammaksi. Sen myötä nurmiviljely ja naudat palasivat Salmensuuhun”, Antti kertoo.
Ruskeankirjava, alun perin Herefordshiren kreivikunnassa Englannissa jalostettu lihakarjarotu hereford valikoitui osin sattumalta, mutta osoittautui nopeasti oikeaksi valinnaksi. Toivosten mukaan ne hyödyntävät nurmea tehokkaasti ja pärjäävät vaatimattomammallakin ravinnolla ja soveltuvat siten hyvin luonnonlaitumille. Salmensuusta löytyy myös risteytyslehmiä, joissa käytetään herefordien lisäksi skotlantilaista aberdeen-angus-rotua. Eläimet syövät pääasiassa nurmirehua, mikä on sekä tilan tuottaman luomu- että luonnonlaidunlihan yksi peruslähtökohdista. Luomuun tila siirtyi vuonna 2017, ja syksyllä 2025 luonnonlaidunliha sai sertifikaattinsa.
”Moni sertifikaatin ehto täyttyi meillä jo valmiiksi, joten tämä oli luonteva kehitysaskel tilallemme”, Mari Toivonen sanoo.
”Sertifiointi auttaa meitä viestimään asiakkaille entistä paremmin tilamme arvoista ja siitä, mitä luonnonlaidunliha tarkoittaa käytännössä.”
Salmensuun tilalla on noin 160 emolehmää, jotka poikivat vuosittain. Emolehmiä on eri rotuisia, mutta päärotu on hereford.
Uhanalaiset perinneympäristöt tarvitsevat laiduntajia
Navetalta toiselle kulkiessa tilan isäntäväen kaksi labradoodle-rotuista koiraa pitävät vierailijoille seuraa. Pihapiirissä silmä kiinnittyy yksityiskohtiin: Antti Toivosen siskon Pive Toivosen maalaamat lehmäkyltit ilahduttavat lihapuodissa tai taidegalleria Ketussa poikkeavaa, ja vanhat punamultaiset rakennukset huokuvat historiaa. Harmaasta päivästä huolimatta harvakasvuisen koivikon ja sammalten peittämien kiviröykkiöiden koristamille laidunmaille on helppo kuvitella muutama lehmä tai lammas siistimään luonnontilaisten lampien reunoja.
Suurin osa Salmensuun herefordien hoitamista luonnonlaitumista sijaitsee eri paikoissa Varsinais-Suomen Natura- ja luonnonsuojelualueita. Laitumia on Paimionjokilaaksossa, Turun Hirvensalossa Friskalan lintulahdella, Kulhon saaressa Hirvensalon edustalla, Katariinanlaaksossa Rauvolanlahdella sekä Sauvossa Leiskunlahdella. Osa niistä on perinnebiotoopeiksi lukeutuvia hakamaita, niittyjä ja ketoja. Joukkoon mahtuu myös laidunnuksen kannalta haastavampia ruovikkoisia merenrantaniittyjä.
”Lehmät syövät tietysti ensimmäisenä kaikkein maittavimmat alueet. Merenrantaniityille olemme rakentaneet rannansuuntaisia aitoja, jotta laidunnus yltäisi myös ruovikoille. On tärkeää, että maisemanhoitoa tapahtuu myös niin sanotusti vähemmän arvokkailla alueilla. Näin niistä on mahdollista kehittyä tulevaisuudessa niitä kaikkein arvokkaimpia”, Antti Toivonen kertoo.
Salmensuun tilan Lihaluukku ja -puoti sekä kesägalleria Kettu muodostavat idyllisen vierailukohteen. Tilauksesta järjestetään myös ohjattuja tutustumiskierroksia ja kärrykyytejä laitumille.
Friskalan lintulahti on Salmensuun pitkäaikaisimpia laidunalueita. Toivoset muistelevat, kuinka sinne vietiin aikanaan kaksi 40-päistä laumaa vasikoineen. Nyt koko alueelle riittää 30 naudan lauma. Monivuotinen laidunnus on tehnyt tehtävänsä: maisema on avautunut entiselleen.
”Perinneympäristöt ovat yksi Suomen uhanalaisimmista luontotyypeistä”, sanoo WWF Suomen suojeluasiantuntija Eeva-Liisa Korpela.
”Ne ovat syntyneet vuosisatojen aikana, mutta voivat kasvaa umpeen nopeasti, jos laidunnus loppuu.”
Hoidettujen perinneympäristöjen pinta-ala on Suomessa noin 30 000 hehtaaria. Valtion tavoitteena on nostaa pinta-ala 52 000 hehtaariin vuoteen 2030 mennessä.
Salmensuun laidunalueilla vaikutukset näkyvät kesäisin selvästi. Ruovikot taittuvat ja niittykasvit valtaavat alaa, mikä luo tilaa myös esimerkiksi kahlaajalinnuille ja hyönteisille.
”Luonnonlaidunliha syntyy luonnonhoidon seurauksena. Vallitseva yhteisymmärrys luonnonlaidunnuksen ympäristöhyödyistä viranomaisten, luonnonsuojelijoiden ja karjankasvattajien välillä on hieno asia. Meillä on tässä yhteinen agenda”, Toivoset toteavat.
Luonnonlaitumilla laiduntavat lehmät hoitavat myös Itämerta. Rannan heiniä ja kaisloja syödessään lehmät estävät syksyiset, lahoavista kasveista lähtevät ravinnevalumat vesistöihin.
Vähemmän mutta parempaa lihaa
Iltapäivän valo pehmenee, ja osa herefordlaumasta on siirtynyt navetan taka-alalla sijaitseville olkipedeille märehtimään. Salmensuussa tulevaisuutta katsotaan realististen linssien läpi. Laidunalueita olisi tarjolla suuremmillekin eläinmäärille. Luonnonlaidunlihan tunnettuuden kasvaessa myös kysyntä voisi lisääntyä. Silti rajat tulevat vastaan nopeasti. Laiduntaminen ei taivu nykymuotoisen maatalouden tehokkuusvaatimuksiin samalla tavalla kuin intensiivinen tehotuotanto.
”Laiduntaminen ja tehokkuus eivät oikein sovi yhteen. Eläinmäärän moninkertaistaminen vaatisi aivan toisenlaisen rakenteen.”, Antti Toivonen sanoo.
Salmensuun kokemus heijastaa laajempaa ilmiötä. Tutkimusten mukaan nykymuotoinen tehomaatalous on yksi merkittävimmistä syistä luonnon monimuotoisuuden heikkenemiselle Euroopassa. Torjunta-aineet, yksipuolistuvat viljelykäytännöt ja maiseman sulkeutuminen köyhdyttävät elinympäristöjä. Perinteiset menetelmät, kuten laidunnus, voivat puolestaan ylläpitää ja vahvistaa monimuotoisuutta.
”Laiduntavat eläimet tekevät työtä, jota mikään kone ei pysty korvaamaan”, sanoo WWF:n Korpela.
”Jos laidunnus loppuu, katoavat perinnebiotooppien myötä nopeasti myös monet uhanalaiset kasvi- ja hyönteislajit.”
Salmensuussa toivotaan, että luonnonlaidunlihan sertifiointi ja sen kasvava arvostus voisivat osaltaan muuttaa suuntaa.
”Jos karjaa halutaan maisemaan, syntyy myös lihaa. Meille tämä on tapa tehdä asiat oikein”, Toivoset summaavat.
Laidunnus on osa lehmien lajityypillistä toimintaa. Salmensuun Herefordit saavat laiduntaa niin kauan, kun laitumilla on riittävästi ruokaa ja sopivat olosuhteet.
-
Luonnonlaidunliha pähkinänkuoressa
Mitä luonnonlaidunliha on?
– Lihaa, joka saadaan vapaana luonnonlaitumilla laiduntavista eläimistä, kuten naudoista ja lampaista.
– Yli puolet eläinten syömästä rehusta on nurmea ja luonnonkasvillisuutta.
– Luonnonlaidunlihan sertifiointisäännöt on kehittänyt Sigill Kvalitetssystem AB yhdessä WWF:n kanssa.
Miksi se on tärkeää?
– Luonnonlaidunnus ylläpitää uhanalaisia perinneympäristöjä ja tukee luonnon monimuotoisuutta tarjoten elinympäristön kasveille, linnuille ja hyönteisille.
– Mahdollistaa lajityypillisen elämän ja tukee eettisempää lihantuotantoa.
– Edistää kestävää maankäyttöä ja luonnonhoitoa.
Kuka voi sertifioitua ja miksi se kannattaa?
– Kaikki luonnonlaiduntilat koosta riippumatta voivat sertifioida lihansa. Tavoitteena on lisätä hoidettujen luonnonlaidunten määrää, ja pienetkin kohteet ovat merkittäviä.
– Sertifiointi kattaa aluekartoituksen, hoitosuunnitelman, hoitopäiväkirjan ja vuosittaiset tarkastukset.
– Lisää sertifioinnista voi lukea Luonnonlaidunlihan tuottajat ry:n sivuilta.
Miten kuluttaja voi tukea:
– Ostamalla luonnonlaidunlihaa suoraan tuottajilta tai kysymällä ravintolassa luonnonlaidunlihaa. Jos sellaista ei ole, sitä voi pyytää hankkimaan. Kysyntä lisää tunnettuutta ja sitä kautta myös tarjontaa.
– Levittämällä tietoa luonnonlaidunnuksesta ja sen ympäristöhyödyistä.