EU-komission esitys horjuttaa hyvin toimivan päästökaupan perustuksia
EU:n päästökauppaan liittyvät poliittiset päätökset tehdään seuraavan puolen vuoden aikana. Petteri Orpon hallituksella ja suomalaismepeillä on vielä mahdollisuus vaikuttaa, kirjoittaa WWF Suomen ohjelmajohtaja Bernt Nordman.
Energiasektorin ja teollisuuden päästökauppa on keskeinen osa EU:n ilmastopolitiikkaa. Valuvioistaan huolimatta järjestelmä on viime vuosina tuottanut merkittäviä tuloksia: päästökauppaan kuuluvien laitosten päästöt ovat puolittuneet vuodesta 2005. Suomessa sähköntuotanto on 95-prosenttisesti ja kaukolämmöntuotanto 85-prosenttisesti fossiilitonta.
Nyt EU-komission ehdotus päästökaupan uudistamiseksi horjuttaa sen perustuksia. Komissio aikoo esimerkiksi jatkaa päästöoikeuksien ilmaisjakoa aiempaa suunniteltua pidempään sekä kasvattaa päästöbudjettia muun muassa sallimalla hiilenpoistoyksiköitä mukaan päästökaupan valuutaksi. Tämä tarkoittaa, että biomassasta peräisin olevan, niin sanotun biogeenisen hiilidioksidin talteenotto ja pysyvä varastointi ei vähennä fossiilisten päästöjen määrää EU-tasolla. Yritys voisi jatkaa fossiilisten polttoaineiden käyttöä ilman velvoitetta hankkia päästöoikeuksia, jos se investoi hiilidioksidin talteenottoon esimerkiksi puun tai muun biomassan poltossa.
Päästökaupan ydin on, että yritykset joutuvat maksamaan suorista hiilidioksidipäästöistään. Järjestelmän tavoitteena on varmistaa, että päästöt saavuttavat nollatason, eli fossiilisten polttoaineiden käyttö loppuu. Sen, missä järjestyksessä laitoksia ajetaan alas tai muutetaan, yritykset päättävät itse. Tarkoitus on löytää mahdollisimman kustannustehokkaita ratkaisuja.
Komissio esittää, että yritykset voisivat täyttää velvoitteensa hankkimalla EU:n päästöoikeuksien sijaan kansainvälisiä ilmastoyksiköitä Pariisin sopimuksen mukaisilta hiilimarkkinoilta. Heikkolaatuisia vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden ilmastoyksiköitä eli niin kutsuttuja hiilikrediittejä on aiemmin käytetty yritysten kompensaatioväitteiden perustana. Päästökaupan kaudella 2013–2020 nähtiin, kuinka haitallista oli kansainvälisten yksiköiden sotkeminen EU:n päästökauppaan. Silloin Pariisin sopimusta edeltäneen Kioton pöytäkirjan mukaiset ilmastoyksiköt painoivat päästöoikeuksien hintoja alas ja hidastivat investointeja päästövähennyksiin.
Aiemmin hyväksytty EU:n päästövähennysten kokonaistavoite eli 90 prosentin nettopäästövähennys vuoteen 2040 mennessä ei komission esityksessä muutu. Viivyttelyyn ei olisikaan varaa: tänäkin kesänä EU:ssa ilmastonmuutos on näyttäytynyt muun muassa ennätyksellisinä helleaaltoina ja maastopaloina. Päästökauppasektorissa löysäily voi kuitenkin tarkoittaa, että maankäyttöön, liikenteeseen ja talouteen tulee entistä kovempia vaatimuksia.
Nyt katseet suunnataan Petteri Orpon hallituksen suuntaan, sillä poliittiset päätökset tehdään seuraavan puolen vuoden aikana. Myös suomalaiset mepit voivat omissa ryhmissään vaikuttaa lopputulokseen.
Suomen edun mukaista olisi kiihdyttää päästövähennystahtia Euroopan teollisuudessa, sillä Suomessa on vahvaa vähäpäästöisen teknologian osaamista ja iso uusiutuvan energian potentiaali. Joukko suomalaisia teollisuusyrityksiä onkin peräänkuuluttanut päästökaupan tehon säilyttämistä.
Ilmastoministeri Sari Multalalla on nyt iso näytön paikka. Onhan Suomi valmis tosissaan taistelemaan tehokkaan päästökaupan puolesta?
Auta Ilmasto-kummina
Kummina tuet poliittista vaikuttamistyötämme sekä ilmastonmuutoksesta kärsivien lajien ja elinympäristöjen suojelua koko kansainvälisen verkostomme voimin. Nyt on kiire toimia yhdessä!