Näkökulma: Vanhojen metsien suojelu ei riitä – ta­lous­met­siä pitää ennallistaa laajasti

Suomessa keskustelu metsien suojelusta on kiinnittynyt kriteereiden ja raja-arvojen määrittelyyn. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että jäljellä olevien arvokkaiden metsien suojelun lisäksi meidän on ennallistettava talousmetsiä laajasti.

Kansainvälinen tutkijaryhmä julkaisi 17. syyskuuta kokoavan katsauksen, joka esittää tiedeperustaiset kriteerit Pohjois-Euroopan vanhojen metsien tunnistamiseen. Katsaus on jälleen vahva osoitus siitä, että nykyisen hallituksen kriteerit vanhojen metsien suojeluun ovat tieteenvastaiset ja rajaavat suuren osan vanhoista metsistä suojelun ulkopuolelle.

Suomesta löytyy vain vähän korkean suojeluarvon metsiä, ja siksi katse on käännettävä metsälajistoltaan monipuolisten metsien pinta-alan lisäämiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa talousmetsien ennallistamista.

EU:n jäsenmaana Suomi on sitoutunut EU:n biodiversiteettistrategiaan eli suojelemaan luonnontilaiset ja vanhat metsät. Lisäksi EU:n ennallistamisasetus linjaa, että luontodirektiivin mukaisten luontotyyppien tilan tulee olla hyvä. Suomessa yksi tällainen luontotyyppi ovat boreaaliset luonnonmetsät, joita pitäisi ennallistaa yli 2 miljoonaa hehtaaria. Näistä merkittävä osa on yksityismailla.

Toistaiseksi Suomessa ei ole tehty analyysia siitä, mihin ennallistamista tulisi kohdentaa. Selkeät ja tieteeseen perustuvat kriteerit sekä kattava analyysi auttaisivat metsänomistajia suunnittelemaan talouttaan ja mahdollistaisivat rahoitusmekanismien kehittämisen.

Selvitystä odotellessa suojelu ja ennallistaminen voidaan kuitenkin aloittaa nykyisten suojelualueiden ympäristöstä. WWF pitää tärkeänä, että metsänomistaja saa menetetyistä puun myyntituloista korvauksen. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi vauhdittamalla luonnonarvomarkkinoita ja keräämällä haittamaksuja luontohaitan aiheuttajilta.

Teksti on alun perin julkaistu Maaseudun Tulevaisuuden mielipideosastolla syyskuussa 2026.