Näkökulma: Palokin menestystarina odottaa toteutusta ja kaipaa kaikkien tukea
Palokin tilanne on poikkeuksellisen selvä: patoa tarvitaan enää vain pienimuotoisen sähköntuotannon nimissä ja luonnon monimuotoisuuden kustannuksella, kirjoittaa WWF Suomen ohjelmajohtaja Sampsa Vilhunen.
Historiallisten Palokin koskien vapauttaminen on ollut tähän asti sekä hallituksen että opposition yhteinen tavoite ja tahtotila. Sitä ei saa päästää politisoitumaan edes vaalien alla.
Kun Palokin kosket padottiin sähkön vuoksi vuonna 1961, sen vaikutuksia ympäristöön, ihmisiin ja kalakantoihin ei ymmärretty. Nyt ne tunnetaan. Lohikalojen käyttäytymisen tutkijana ja WWF Suomen meri- ja sisävesityön johtajana tiedän myös, mitä vapaat kosket saavat aikaan: kalat palaavat, kun niille annetaan siihen mahdollisuus. Samoin palaa ihmisten toimeliaisuus.
Seitsemän vuoden aikana WWF on ollut mukana poistamassa 80:tä vaellusestettä ja vapauttamassa tuhansia kilometrejä jokivesiä. Samaan aikaan energian tuotantotavat ovat monipuolistuneet ja kokonaistuotanto kasvanut huimasti. Palokin tilanne on poikkeuksellisen selvä: patoa tarvitaan enää vain pienimuotoisen sähköntuotannon nimissä ja luonnon monimuotoisuuden kustannuksella.
Vaelluskalakantojen vahvistuminen ei tarkoita ainoastaan hyötyjä luonnolle, vaan se vaikuttaa myös mahdollisten kriisiaikojen ruokaturvaan ja huoltovarmuuteen. Pienvoimalan sähköntuotanto on kokonaisuudessa marginaalinen, mutta sen aiheuttama luontohaitta ei sitä ole. Rahastakaan padonpurku ei voi olla kiinni, sillä valtion tarjoama 40 miljoonan euron tarjous pienvesivoimalasta on avokätinen. Lisäksi padon purkamisella on pohjoiskarjalaisten vankka tuki, mikä kävi ilmi WWF:n ja Itä-Suomi Unionin Verianilla teettämästä kyselystä. Myös itse vesialueiden omistajat ja kalatalouskeskukset ovat vedonneet hankkeen puolesta.
Palokin päätöksellä on patoakin laajempaa merkitystä, mikä selittää päätöksenteon takkuisuutta. Voimayhtiöt ovat voineet lähes yksin määritellä, mihin vesistöjämme käytetään. Nyt kuntaomistajilla on tilaisuus näyttää, että yhteinen omaisuus palvelee yhteistä etua ja että energiayhtiön suuntaa ohjataan omistajien arvojen mukaan.
Kiista on jo repinyt Pohjois-Karjalaa, eivätkä käytös ja viestintä ole aina olleet asiallista ja todenmukaista. Päätöksen lykkääminen kuitenkin vain pitkittää riitaa tilanteessa, jossa tarvitaan luottamuksen rakentamista ja yhteistyötä. Valtion tarjouksen hyväksymisessä on kyse valinnasta mittavan ympäristövahingon ja luonnon ennallistamisen eli ongelman ja ratkaisun välillä. Samalla Pohjois-Karjala voi toivottaa tervetulleeksi valtavan rakennushankkeen ja uuden luontovetonaulan, ”koskien Kolin”.
Periaatteellinenkin muutosvastarinta on ymmärrettävää, mutta sen ei pidä antaa asettua vastuullisten ja tulevaisuuteen katsovien valintojen tielle. Eri mieltä saa olla, mutta ei hidastaa sen menestystarinan rakentamista, jota enemmistö haluaa. Palokin koskien vapauttaminen olisi iso asia niin maakunnallisesti kuin valtakunnallisesti. Myös kansainvälisesti Palokin koskien merkitys luontokadon torjunnassa ymmärretään, mistä kertovat hankkeeseen varatut kansainväliset miljoonarahoitukset.
Teksti on alun perin julkaistu Karjalaisen mielipideosastolla syyskuussa 2026.
Katso kaloja suorassa lähetyksessä
Kurkista kanssamme vedenalaiseen maailmaan.