Living Planet -raportti: Luonnon köyhtyminen jatkuu, mutta moni esimerkki antaa myös toivoa

WWF:n tuoreessa Living Planet -raportissa julkaistu Living Planet -indeksi (LPI) seuraa selkärankaisten villieläinpopulaatioiden koon keskimääräistä suhteellista muutosta vuodesta 1970 lähtien. Indeksi perustuu 35 803 populaation seuranta-aineistoihin, jotka kattavat eripituisia ajanjaksoja vuosien 1970 ja 2022 välillä. LPI osoittaa, että seurattujen selkärankaisten villieläinpopulaatioiden koko on pienentynyt keskimäärin 73 prosenttia. Yhdessä muiden mittareiden kanssa indeksi antaa viitteitä luonnon köyhtymisen mittakaavasta.

LPI:n tuottaa Zoological Society of London yhteistyössä WWF:n kanssa. Vaikka vuoden 2026 raportissa indeksin kokonaisprosentti on linjassa edellisen, vuonna 2024 julkaistun indeksin kanssa, päivitetty arvio sisältää uutta dataa populaatioista sekä pidemmän seurantajakson. Living Planet -raporttien luvut eivät siis ole keskenään suoraan vertailukelpoisia.

Tuorein Living Planet -indeksi tarkastelee 5 790 selkärankaisen eläinlajin 35 803:a populaatiota vuosien 1970 ja 2022 välisenä aikana. Suurin keskimääräinen pudotus on makean veden ekosysteemeissä elävissä populaatioissa (–85 %), ja seuraavana tulevat maaeläimet (–69 %) ja merieläimet (–59 %).

LPI ei tarkastele tilannetta maittain. Suomen tapauksessa kokonaisvaltaisimman kuvan lajien uhanalaisuuden tilasta ja kehityksestä antaa Suomen lajien uhanalaisuusarvio eli Punainen kirja vuodelta 2019. Tuolloin lähes 12 prosenttia tarkastelluista lajeista arvioitiin uhanalaisiksi.

”Populaatioiden pieneneminen ja lajien uhanalaistuminen ovat vain eräitä luonnon köyhtymisen ilmenemismuotoja. Lajien ja populaatioiden rinnalla köyhtyvät esimerkiksi luonnon rakenteellinen ja toiminnallinen monimuotoisuus. Tällöin ekosysteemeistä häviää osa niiden kyvystä kestää ja toipua muutoksista”, sanoo Turun yliopiston biodiversiteettitutkimuksen professori Ilari Sääksjärvi.

Isoon kuvaan piiloutuu myös hyvää kehitystä

Living Planet -raportissa tarkasteltuja populaatioita uhkaavat esimerkiksi elinympäristöjen häviäminen ja pirstaloituminen, ilmastonmuutos, saastuminen, haitalliset vieraslajit ja taudit. Moni uhka juontaa juurensa luonnonvarojen ylikulutukseen, jota nykyiset ruoka- ja energiajärjestelmämme sekä rahoitusmarkkinamme pitävät yllä.

Vaikka luonto köyhtyy maailmanlaajuisesti, puolet LPI:ssä seurattavista populaatioista on vakaita (7 prosenttia) tai kasvussa (43 prosenttia). Raportti nostaa esiin liemikilpikonnien, tonnikalojen, tiikereiden ja savanninorsujen populaatioiden elpymisen. Positiiviset esimerkit osoittavat, että kohdennetuilla luonnonsuojelutoimilla voidaan saada aikaan mitattavia ja konkreettisia tuloksia.

”Luontokato on vakava uhka, mutta onnistumiset osoittavat, että suunta voidaan kääntää. Kun luonnolle annetaan tilaa toipua ja työtä tehdään pitkäjänteisesti, tuloksia syntyy”, sanoo WWF Suomen suojelujohtaja Elina Erkkilä.

Ratkaisu löytyy järjestelmistä

Toimia monimuotoisuuden suojelemiseksi tarvitaan ripeästi: ihmiset, yhteiskunta ja talousjärjestelmä ovat täysin riippuvaisia luonnon tarjoamista ekosysteemipalveluista kuten puhtaasta vedestä, ruoasta ja ilmasta.

Nykyisellään monet ihmisten luomat järjestelmät kuitenkin kiihdyttävät luontokatoa. Ruokajärjestelmämme maankäyttö muuttaa tai tuhoaa elinympäristöjä, energiantuotantomme kiihdyttää ilmastonmuutosta ja talousjärjestelmämme rahoittaa luonnolle haitallista toimintaa. Living Planet -raportti korostaa, että muuttamalla näitä järjestelmiä luontokato voidaan siis myös pysäyttää. Ilman luontokadon juurisyihin puuttumista kestävää käännettä luonnon tilassa ei tapahdu.

Energia: Energiajärjestelmä on jo osin muuttunut myönteiseen suuntaan, ja muutos kiihtyy edelleen. Aurinkovoima on monissa maissa edullisin keino tuottaa uutta sähköä, ja Suomessakin tuulivoima on noussut marginaalista toiseksi suurimmaksi tuotantomuodoksi. Hyvästä kehityksestä huolimatta energiajärjestelmä ei muutu riittävän nopeasti, ja edistysaskeleiden tahti ja pituus vaihtelevat maiden ja yhteiskunnan sektoreiden välillä huomattavasti.

Ruoka ja maatalous: Ruokajärjestelmässä on nähtävissä muutos positiiviseen suuntaan. Merkkejä tästä ovat esimerkiksi kestävämmän tuotannon edistämiseen tähtäävät toimet, terveellisten ja kestävien ruokavalioiden eteen tehty työ sekä ruokahävikin vähentäminen. Silti muiden muassa suomalaiset syövät enemmän eläinperäisiä tuotteita kuin ympäristön ja terveyden kannalta on kestävää.

Rahoitus: Rahoituspäätöksissä niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla on vielä paljon työtä kestävämmän suunnan löytämiseksi. Luonnolle haitallisen toiminnan rahoittaminen on lopetettava ja huomioitava luonnon ja ilmaston muuttuminen riskitekijöinä sekä luotava vakautta sääntelyyn. Lisäksi on kurottava umpeen vaje monimuotoisuusrahoituksessa.

Järjestelmätason muutokset ovat saavutettavissa, jos maat tosissaan pyrkivät noudattamaan Pariisin ilmastosopimuksessa ja Kunming-Montrealin luontosopimuksessa tekemiään sitoumuksia. Vielä loppuvuoden aikana järjestetään kaksi YK-sopimusten osapuolikokousta ilmastonmuutoksesta ja luonnon monimuotoisuudesta, ja niissä maiden päättäjillä on erinomainen tilaisuus kirittää toimien tahtia.

Mikä Living Planet -raportti?

• WWF julkaisee luonnon monimuotoisuuden tilaa käsittelevän Living Planet -raportin joka toinen vuosi. Ensimmäiset raportit julkaistiin vuosina 1998, 1999 ja 2000, ja sen jälkeen raportti on julkaistu kahden vuoden välein. Nyt julkaistu on siis kuudestoista Living Planet -raportti. 

• Indeksi perustuu seuranta-aineistoihin, jotka kattavat eripituisia ajanjaksoja vuosien 1970 ja 2022 välillä. LPI osoittaa, että seurattujen selkärankaisten villieläinpopulaatioiden koko on pienentynyt keskimäärin 73 prosenttia. Seurannassa on nisäkkäitä, lintuja, sammakkoeläimiä, matelijoita ja kaloja. 

• Living Planet -indeksi ei kerro, kuinka paljon villieläinten laji- tai yksilömäärä tai populaatioiden määrä on vähentynyt. Prosenttilukema osoittaa keskimääräisen muutoksen populaatioiden koossa vuoden 1970 jälkeen.  

• Indeksiä ei siis pidä tulkita eläinten yksilömäärien muutoksena. Tämä johtuu siitä, että käytetyssä laskentamenetelmässä esimerkiksi populaation puolittuminen ja kaksinkertaistuminen käsitellään samanarvoisina muutoksina. Populaation lähtökoko ei vaikuta sen painoarvoon indeksissä: pienen populaation suhteellinen muutos ei saa vähemmän painoa vain siksi, että siinä on vähemmän yksilöitä kuin suuressa populaatiossa. 

• Living Planet -indeksit eivät ole keskenään suoraan vertailukelpoisia, sillä ne sisältävät eri määrän lajeja ja populaatioita ja tarkasteluaika pitenee jokaisessa raportissa. 

• Tänä vuonna Living Planet -indeksin aineistossa on huomioitu 5 790 lajia ja 35 803 populaatiota. Dataa kerätään eri puolilta maailmaa, ja siinä on mukana sekä kasvavia, kutistuvia että vakaita populaatioita. 

• Vaikka kokonaistrendi on negatiivinen, indeksin populaatioista noin puolet on vakaita (7 %) tai kasvussa (43 %). Vähenevien populaatioiden menetykset ovat kuitenkin olleet keskimäärin voimakkaampia. 

• Ruokajärjestelmämme on merkittävin luontokadon aiheuttaja: se tuhoaa elinalueita, ylikuluttaa luonnon resursseja sekä aiheuttaa valtavasti kasvihuonekaasupäästöjä. 

• Hiilen, öljyn ja kaasun käyttö teollisuuden, liikenteen ja kotitalouksien energianlähteenä on globaalisti suurin kasvihuonekaasupäästöjen ja siten ilmastonmuutoksen aiheuttaja. Ilmastonmuutos osaltaan lisää luontokatoa kaikissa ekosysteemeissä. 

• Talousjärjestelmä määrittää, minne raha kulkeutuu. Vuonna 2023 noin 7,3 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria ohjautui luontoa vahingoittavaan toimintaan. Samaan aikaan vain 220 miljardia Yhdysvaltain dollaria käytettiin luonnon suojeluun tai ennallistamiseen.